JUKOn blogissa Maria Löfgren, JUKO: Kunta-alan työriita kertoo pahasta luottamuspulasta

Kun kunta-alan neuvottelut pyörähtivät käyntiin tammikuussa, en osannut uumoillakaan, millaisiin kierroksiin ja kärjistyksiin työriidan ratkaisuyritykset julkisuudessa vielä yltävät.

Parhaillaan työministerin nimeämä sovittelulautakunta yrittää ratkoa neuvotteluosapuolten työriitoja. Samaan aikaan media nostaa otsikoihin milloin kenenkin epäkorrekteja lohkaisuja ja yrittää pysyä kärryillä, kuka puhuu totta ja kuka ei.

Sosiaalisessa mediassa roimitaan ja maalitetaan niin että kommentteja lukiessa mahanesteet alkavat pyrkiä kohti kurkkua.

Näinkö meillä Suomessa todellakin ratkotaan kuntapalvelujen työvoimapulaa ja varmistetaan osaavan työvoiman saanti jatkossa?

Sovittelulautakunta tekee kyllä työtään.

Kun työministeri Tuula Haatainen nimesi kunta-alan sovittelulautakunnan 8. huhtikuuta, se aloitti työnsä viivyttelemättä. Jo 10. päivä huhtikuuta me kaikki työriidan osapuolet olimme kukin erikseen lautakunnan kuultavina.

Lautakunnan on vihjailtu vetäneen pääsiäisenkin aikaan vain lonkkaa, mutta itselläni ei ole minkäänlaista syytä epäillä, että sen jäsenet eivät ottaisi rooliaan ja työtään tosissaan.

Sovittelulautakunnan tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo. Jo aihepiiriin perehtyminen vie aikansa, varsinkin kun vain osa lautakunnasta on työmarkkina-ammattilaisia.

Käsitykseni on, että lautakunta on työskennellyt ja työskentelee herkeämättä, mutta tekee sen omassa rauhassaan, jotta julkinen pelaaminen ei haittaisi sen työtä.

Työriidassa riittää ratkottavaa: pöydällä kuusi kunta-alan sopimusta.

Edellisen kerran sovittelulautakunta asetettiin vuonna 2007. Tuolloin tilanne oli kovin erilainen kuin nyt.

Lautakunnan piti 15 vuotta sitten löytää ratkaisu vain yhden hoitajia edustaneen ammattiliiton ja silloisen Kunnallisen työmarkkinalaitoksen väliseen työriitaan.

Nyt kiista koskee koko kunta-alaa ja neuvotteluosapuolia on useampia: Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön JUKOn lisäksi Julkisen alan unioni JAU, Sote ry sekä Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT.

Nyt työriidassa on ratkaistava kaikkien kuuden kunta-alan sopimuksen palkankorotukset, palkkaohjelma ja muut työehdot.

Lisäksi olisi ratkaistava pääsopimuksen osapuolet ja neuvottelumenettely, mitä sopimuksia kuntiin ja hyvinvointialueille tulee ja mitkä tahot niistä neuvottelevat.

Mikään näistä palasista ei loksahda kohdalleen ilman, että kaikki ovat valmiita hyväksymään kunkin osan.

Myös pääsopimuksen ja kuuden eri työehtosopimuksen sisällöille on kokonaisuudessaan löydyttävä hyväksyntä.

Yksipuolisuus on jyrännyt luottamuksen.

Me JUKOssa lähdimme tälle neuvottelukierrokselle määrätietoisin tavoittein: kannustavat palkankorotukset ja monivuotinen palkkaohjelma.

Monilla aiemmilla neuvottelukierroksilla julkisen sektorin palkansaajat joutuivat tyytymään äärimaltillisiin ja jopa nollakorotuksiin. Niiden päälle vuonna 2016 he pelastivat Suomen kilpailukyvyn kiky-sopimuksella.

Tämän jälkeen Elinkeinoelämän keskusliitto EK romutti palkankorotusten ja ostovoiman koordinointimekanismin ”sääntömuutoksellaan”. Ilman yhteistä päätöstä työmarkkinoille hivutettiin yksi ainoa palkankorotuskatto ja valtakunnallisia työehtoneuvotteluja alettiin pilkkoa yritystasolle.

Kaikki tämä yksipuolinen vyörytys johti siihen, että luottamus katosi.

Tämänkertainen kunta-alan työriidan pitkittyminen kertoo vahvaa viestiään samaisesta luottamuksen puutteesta. Eikä vain kunta-alan työmarkkinaosapuolten välillä, vaan ylipäätään työmarkkinoilla.

Näin työriita ratkaistaan: monivuotinen palkkaohjelma ehdoton edellytys.

Vuosikausien yksipuolinen vyörytys on johtanut siihen, että kunta-alan palkansaajien työn ylikuormitus ja alipalkkaus ovat nyt räjähtäneet käsiin.

Monivuotinen palkkaohjelma onkin nyt ehdoton edellytys, jotta työriita saadaan ratkaistua – sillä ratkaisuahan me kaikki tavoittelemme.

Varmuus on saatava myös palkkaohjelman rahoituksesta. Tämän takeen voivat antaa kunnat ja valtio yhdessä puuttumatta työmarkkinaneuvottelujen sisältöön ja palkkaohjelman kohdentamiseen.

Ratkaisussa ei ole kyse siitä, että kunta-ala saisi vientiteollisuutta suuremmat palkankorotukset.

Kyse on siitä, että vuosien saatossa kertyneet kuntasektorin palkkaukselliset epäkohdat korjataan vihdoin.

Maria Löfgren

Kirjoittaja on JUKOn toiminnanjohtaja
Alkuperäinen sisältö JUKOn blogissa.