Sisällys
1. Esipuhe: Kestävän tulevaisuuden rakentaminen päätöksenteon lähtökohdaksi
2. Suomalainen osaaminen maailman parhaaksi
- Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitus vähintään neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta
- Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen jatkuvuus on turvattava
- Lisää matemaattis-luonnontieteellistä osaamista
- Työuran alkutaival kuntoonTarvitsemme kansainvälisiä osaajia
3. Bio- ja kiertotalous avainasemassa Suomen menestykselle
- Biotalouden kasvupotentiaali hyödynnettävä
- Kiertotaloudesta uusi normaali
- Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen kohdentaminen kestävästi
- Huoltovarmuus avainasemassa
- Puurakentamista edistettävä määrätietoisesti
4. Kestävä metsien- ja ympäristönhoito on elinehto
- Metsien hiilivarastot kasvuun
- Hyvinvointia metsästä
- Kehitysyhteistyö ja palveluvienti
5. Luonnon monimuotoisuus turvattava ja ilmastonmuutosta hillittävä
- Laadukas ympäristönsuojelu ja luonnonvarojen hoito vaativat riittävän rahoituksen tutkimukseen ja seurantaan
- Ympäristöhallinnon resurssit turvattava
- Vesien ja merien hoidosta huolehdittava
- Vaikuttavia luonnonhoitotoimenpiteitä edistettävä laaja-alaisesti
- Irti fossiilisista!
- Ekologiset kompensaatiomenettelyt hyvä vaihtoehto
6. Korkeatasoiseen tutkimukseen perustuva terveydenhuolto
- Kansallisen tason yhteistyön hankkeet saatava maaliin
- Yliopistollisten sairaaloiden tutkimusrahoitus turvattava
7. Reilumpi työelämä
- Osaamistilistä ratkaisu jatkuvaan oppimiseen
- Perheystävällisempi työelämä
- Työ- ja opiskelukyky tarvitsevat tukea
- Työntekijöiden oikeus saada asiansa ajetuksi
- Etätyön pelisäännöt kuntoon
1. Esipuhe: Kestävän tulevaisuuden rakentaminen päätöksenteon lähtökohdaksi
Luonnontieteilijät, ympäristötieteilijät ja metsätieteilijät ovat avainasemassa, kun etsitään ratkaisuja niin Suomea kuin koko maailmaa koskettaviin haasteisiin. Näin oli vuonna 2018 Loimun valtuuston tätä ohjelmaa ensi kertaa hyväksyessä, ja näin on nytkin ohjelmaa päivitettäessä vuonna 2022, kun haasteita ja kriisejä on enemmän kuin pitkään aikaan. Vuonna 2020 Covid-19-virus laajeni pandemiaksi, ja vaikka tilanne on saatu hallintaan, ei pandemia vielä ole ohi. Suomen turvallisuuspoliittinen ympäristö muuttui lopullisesti, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Tällä oli ja on suuri vaikutus Suomen vientiin ja huoltovarmuuteen. Sodan ja pandemian lisäksi elämäämme vaikuttavat merkittävästi myös ilmastonmuutos ja luontokato. Uusista kriiseistä huolimatta ilmastonmuutosta on hillittävä ja luontokato pysäytettävä niin ripeästi kuin se vain on mahdollista.
Osaajien ja tieteellisen tiedon lisäksi ratkaisujen löytäminen vaatii riittävät resurssit. Tavoite tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen nostamisesta neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta on laajasti jaettu niin puolueiden, elinkeinoelämän kuin kansalaisyhteiskunnan kesken. Vuonna 2021 parlamentaarinen TKI-työryhmä julkaisi ehdotuksensa tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Loimun tavoitteena on, että eduskunta viipymättä päättäisi TKI-työryhmän ehdotuksen mukaisesti säätää T&K-rahoituslain sekä laatisi lakisääteisen kehyskautta pidemmän T&K-rahoituksen suunnitelman. Suomessa on maailmanluokan osaamista ilmastoviisaiden ja luonnonvaroja säästävien ratkaisujen luomisessa. Siksi tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan investointeja tulee suunnata sellaisiin hankkeisiin, jotka edistävät luonnon monimuotoisuutta, vähähiilisyyttä ja uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä.
On erittäin tärkeää, että Suomen ympäristönsuojelua sekä luonnonvarojen hoitoa ja käyttöä koskevat päätökset perustuvat tutkittuun tietoon. Se on mahdollista vain, jos päätöksentekijöillä on käytössään pitkät tutkimukselliset aikasarjat metsien, vesien, meren, eliöstön, maaperän ja ilmaston tilasta. Selvitimme keväällä 2022 luonnontieteellisten, ympäristö- ja metsäalojen tutkimustyövuosien ja -rahoituksen kehitystä viime vuosikymmenien aikana, ja tulokset ovat huolestuttavia. Erityisesti valtion sektoritutkimuslaitoksissa tehty tutkimus on vähentynyt rahoitusleikkauksien myötä merkittävästi. Tämä suunta pitää pystyä kääntämään, jotta Suomea ja maailmaa koetteleviin kriiseihin vastaaminen ei jää vain juhlapuheiden tasolle.
Mikko Salo
Loimun toiminnanjohtaja
28.9.2022
2. Suomalainen osaaminen maailman parhaaksi
Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimu ry kokoaa yhteen noin 15 000 korkeasti koulutettua asiantuntijaa. Loimun jäsenet ovat koulutukseltaan biologeja, biotieteilijöitä, fyysikoita, geologeja, kemistejä, limnologeja, maantieteilijöitä, matemaatikoita, meteorologeja, metsänhoitajia, tilastotieteilijöitä, ympäristötieteilijöitä – ja monia muita. Loimulaiset työskentelevät asiantuntija- ja johtotehtävissä useilla eri aloilla ja sektoreilla.
Suomella on kunnianhimoiset tavoitteet osaamiseen ja luonnonvarojen kestävään hoitoon ja käyttöön menestyksensä perustavana valtiona. Nämä tavoitteet toteutuvat, kun meillä on riittävästi huippuosaamista ja resurssit käytetään järkevästi. Pitkäjänteinen koulutus- ja innovaatiopolitiikka on ollut yksi merkittävimmistä menestystekijöistämme. Huippuosaajia tulee työmarkkinoille vain, jos meidän korkeakoulujemme opetus heitä tuottaa. Vain korkeatasoisella koulutusjärjestelmällä pystymme säilyttämään asemamme yhtenä maailman vauraimmista ja vakaimmista yhteiskunnista.
Suomen kannattaa investoida nykyistä enemmän korkeatasoiseen koulutukseen ja siitä nousevan innovatiivisuuden edistämiseen. Tulevaisuudennäkymämme heikkenevät, jos valtio toimillaan heikentää korkeakoulujen toimintaedellytyksiä tai tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoituspohjaa.
2.1 Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitus vähintään neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta
Tavoite TKI-rahoituksen nostamisesta neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta on laajasti jaettu niin puolueiden, elinkeinoelämän kuin kansalaisyhteiskunnan kesken. Vuonna 2021 parlamentaarinen TKI-työryhmä julkaisi ehdotuksensa tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Loimun tavoitteena on, että eduskunta viipymättä päättäisi TKI-työryhmän ehdotuksen mukaisesti säätää T&K-rahoituslain sekä laatisi lakisääteisen kehyskautta pidemmän T&K-rahoituksen suunnitelman. Lisäksi T&K-rahoituksen suunnitelmassa tulee suunnata merkittävä osuus rahoituksesta kestävää tulevaisuutta rakentaville aloille.
2.2 Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen jatkuvuus on turvattava
Korkeatasoisen opetuksen ja tutkimuksen vakaa rahoituspohja on ensiarvoisen tärkeä suomalaisen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan kehittymiselle. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusta on vahvistettava merkittävästi nykyisestä, jotta voimme pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Keinoja ovat niin suoran valtion rahoituksen kasvattaminen kuin korkeakoulujen kertaluontoinen pääomittaminen vähintään miljardilla eurolla. Korkeakoulujen rahoituksesta on tehtävä nykyistä ennakoitavampaa ja selkeämpää kasvattamalla perusrahoituksen merkitystä korkeakoulujen rahoitusmallissa.
Yliopistollisen perustutkimuksen lisäksi soveltava tutkimus on avainasemassa globaalien ongelmien ratkaisemisessa. Valtion sektoritutkimuslaitoksissa tehtävä tutkimus on vähentynyt viimeisen vuosikymmenen aikana; tämä kehitys pitää kääntää. Tutkimuslaitosten rahoitus tulee saada riittävälle tasolle.
2.3 Lisää matemaattis-luonnontieteellistä osaamista
Luonnontieteellinen ja matemaattinen osaaminen peruskoulun päättyessä on laskenut, mikä näkyy muun muassa OECD-maiden PISA-tutkimuksessa. Tätä osaamista kuitenkin tarvitaan yhä kasvavissa määrin. Vuoden 2021 lopussa hyväksytty Suomen kansallinen LUMA-strategia on hyvä alku luonnontieteiden ja matematiikan osaamisen vahvistamiseksi, mutta lisää käytännön toimia tarvitaan. Matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen kehittäminen vaatii tietoista panostamista koko koulutuspolulle varhaiskasvatuksesta lähtien. Erityisesti tyttöjä tulee kannustaa luonnontieteiden pariin. Tiedekasvatusta tulee vahvistaa turvaamalla LUMA-keskusten rahoituksen jatkuvuus.
Korkeakoulujen valinnoissa matemaattisen osaamisen painotus on hyvä pitää tasapainossa kielitaitojen, sekä yhteiskunnallisten ja humanististen tieteiden ymmärryksen kanssa. Myös luonnontieteiden erikoisosaajat tarvitsevat näitä taitoja menestyäkseen.
2.4 Työuran alkutaival kuntoon
Mitä nopeammin korkeakouluista valmistuvat asiantuntijat pääsevät tekemään koulutustaan vastaavaa työtä, sitä enemmän heidän työpanoksensa hyödyttää suomalaista yhteiskuntaa. Valtion ja työmarkkinajärjestöjen tulee yhdessä luoda ratkaisuja, joilla tehokkaasti edistetään korkeasti koulutettujen nuorten asiantuntijoiden laadullista työllistymistä, unohtamatta myöskään kansainvälisiä osaajia.
Valtion on investoitava korkeakoulujen riittävään resursointiin opintojen ohjaamisen ja urapalveluiden järjestämisessä. Työmarkkinajärjestöjen kanssa on mahdollista löytää lukuisia yhteisiä intressejä työllisyysasteen kohottamisessa ja korkeakoulutettujen työllistymisessä koulutustaan vastaaviin työtehtäviin. Opintojen aikana tehtävät harjoittelut tukevat valmistumisen jälkeistä työllistymistä, ja työnantajilla on harjoittelupaikkojen tarjoamisessa tässä merkittävä rooli.
Työllisyyspalveluiden siirtyessä kunnille vuoden 2024 alussa on huomioitava korkeakoulutetuille suunnatut palvelut osana kuntatason palvelukokonaisuutta. Tärkeintä on kuitenkin, että yksilökohtaista tukea saa jokainen yhdenvertaisesti taustasta riippumatta.
2.5 Tarvitsemme kansainvälisiä osaajia
Suomi tarvitsee merkittävästi lisää kansainvälisiä osaajia. Koulutus- ja työperäisen maahanmuuton tiekartan 2035 mukaan hallitus tavoittelee työperäisen maahanmuuton vähintään kaksinkertaistamista nykytasosta vuoteen 2030 mennessä siten, että kestävyystiekartan edellyttämä vähintään 50 000 työperäisen maahanmuuttajan kokonaislisäys toteutuu. Uusien ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä pyritään kolminkertaistamaan 15 000:een vuoteen 2030 mennessä. Samalla ulkomaalaisten opiskelijoiden Suomeen työllistyminen ja jääminen pyritään nostamaan 75 prosenttiin.
Tämä kaikki vaatii suomalaiselta yhteiskunnalta ja työelämältä muutoksia. Maahantulon ja lupaprosessien sujuvoittamisen lisäksi tarvitsemme panostuksia suomen ja ruotsin kieliopetuksen tarjontaan ja integroitumisen tukeen laajemmin. Yhteiskunnan palvelut pitää pystyä tarjoamaan saavutettavasti maahan muuttaville, oli kyse sitten varhaiskasvatuksesta tai terveyspalveluista. Anonyymin rekrytoinnin edistäminen auttaa poistamaan turhia esteitä paitsi suomalaisten myös maahanmuuttajien työllistymisen tieltä.
3. Bio- ja kiertotalous avainasemassa Suomen menestykselle
Koko ihmiskunnan suurten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen, ratkaisemisessa korkeatasoisella osaamisella on merkittävä rooli. Siirtyminen hiilitaloudesta biotalouteen ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön on tärkeää, ei vain Suomelle, vaan koko maailmalle. Samoin siirtyminen kertakäyttökulttuurista kiertotalouteen vahvistaa kestävyyttä ja luo mahdollisuuden uusille kestävyyttä ja elinvoimaa edistäville palveluille.
Suomi on koko maailmassa edelläkävijä kansallisten biotalouteen liittyvien pitkän tähtäimen strategioiden ja suunnitelmien laadinnassa. Näissä linjattujen tavoitteiden toteutuminen tuottaa hyvinvointia ja kestävää kehitystä koko yhteiskuntaan. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että maan hallitus tukee omilla toimillaan ja investoinneillaan biotaloussektoria tavoitteiden saavuttamisessa.
3.1 Biotalouden kasvupotentiaali hyödynnettävä
Biotalous on Suomessa poikkeuksellisen merkittävä sektori. Vuonna 2019 sen luoma arvonlisä oli 27 miljardia euroa vuodessa, mikä vastaa 13 prosenttia kansantaloudessa syntyvästä arvonlisästä. Biotalousstrategian päivitystyössä vuonna 2021 tunnistettiin mahdollisuudet kaksinkertaistaa biotalouden arvonlisä vuoteen 2035 mennessä kokonaiskestävyys huomioon ottaen. Tähän tavoitteeseen pitää pyrkiä aktiivisin politiikkatoimin kansallisen biotalousstrategian mukaisesti.
Keskittyminen korkean arvonlisän tuotteisiin sisältää merkittävän kasvupotentiaalin. Kilpailukykyisen toimintaympäristön näkökulmasta Suomen pitää vahvemmin tukea biotalousalan viennin edistämistä erityisesti pk-sektorin yrityksissä.
3.2 Kiertotaloudesta uusi normaali
Kiertotalous on talousmalli, joka auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta, luontokatoa ja luonnonvarojen ehtymistä. Kiertotaloudessa tuotteet ja materiaalit pysyvät käytössä pitkään. Käytännössä kiertotalous tarkoittaa kierrättämisen lisäksi vuokrapalveluita, korjaamista ja jakamista. Kiertotalous on olennainen osa luontoalojen työtä yrityksissä, julkisella sektorilla ja järjestöissä.
Valtion tulee tukea kiertotalouden edistämistä tukemalla kiertotalouden tutkimus- ja kehitystyötä korkeakouluissa ja yrityksissä sekä lainsäädännöllisin keinoin.
3.3 Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen kohdentaminen kestävästi
Biotalousstrategiassa ehdotettu vihreän siirtymän TKI-ohjelma on erittäin kannatettava toimenpide. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoitusta tulee lisätä sellaisille aloille, joissa suomalaisen osaamisen hyödyntäminen edistää parhaiten globaalisti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on ihmiskunnan suurin haaste tulevina vuosikymmeninä ja vuosisatoina. Suomessa on maailmanluokan osaamista uusiutuvien luonnonvarojen käytön tutkimuksessa ja niiden hyödyntämisessä. Siksi tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan investointeja tulee suunnata sellaisiin hankkeisiin, jotka edistävät siirtymistä uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön.
Metsäntutkimuksen tehostamiseksi olisi luotava alalle Maatilatalouden kehittämisrahasto MAKERAn kaltainen selkeä kotimainen rahoitusinstrumentti.
3.4 Huoltovarmuus avainasemassa
Viime vuosina erilaiset kriisit ovat nostaneet esille riskitekijöitä muun muassa teollisen tuotannon ketjuissa, kriittisten raaka-aineiden saatavuudessa, energian tuotannossa ja kotimaisen ruoan tuotannossa. Epävarmoissa oloissa huoltovarmuuden merkitys korostuu. Kotimaisen tuotannon pitkän tähtäimen kestävyydestä huolehtiminen on jatkossa entistä kriittisempää. Tämä vaatii kaikilla toimialoilla uusien teknologioiden innovatiivista hyödyntämistä kiertotalouden ja luonnonvarojen kestävän käytön kehittämisessä sekä ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnassa.
Metsätaloudessa puun saannin turvaaminen yhdessä hiilivarantojen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kanssa on välttämätöntä. Ruoan tuotannon kotimaisuusasteen ylläpito edellyttää maaperän kuntoa edistävien viljelymenetelmien suosimista ja kotimaisten tuotantopanosten tuotannon lisäämistä. Lääke- ja elintarviketeollisuuden uudet innovaatiot vaativat merkittäviä panostuksia. Vihreä siirtymä edellyttää merkittävää, mutta samalla vastuullista kriittisten mineraalien tuotannon kasvattamista.
Kokonaisvaltainen ymmärrys kierto- ja luonnonvaratalouden yhdyspinnoista sekä teollisuuden ja alkutuotannon uusista kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista ovat kaikki loimulaisten erityisosaamisen keskeisiä aloja.
3.5 Puurakentamista edistettävä määrätietoisesti
Puun käytön edistäminen rakentamisen materiaalina sekä julkisessa että yksityisessä rakentamisessa koko maassa on yksi biotalouden mahdollisuuksista korvata nykyisiä rakennusmateriaaleja kestävämmällä vaihtoehdolla. Laadukas puurakentaminen sitoo hiiltä pois ilmakehästä koko rakennuksen elinkaaren ajaksi.
4. Kestävä metsien- ja ympäristönhoito on elinehto
Kestävä metsien ja ympäristön hoito ja käyttö on Suomelle elintärkeää. Etenkin metsät ovat tulevaisuutemme kannalta avainasemassa: ne ovat olleet Suomen tärkein luonnonvara sekä hyvinvointimme perusta, ja tulevaisuudelle toivottu kestävä kehitys asettaa metsiin uusia odotuksia.
Vastuullisella, tutkimukseen ja kokemukseen perustuvalla huippuosaamisella löydämme kestäviä metsän- ja ympäristönhoidollisia ratkaisuja, jotka turvaavat hyvinvointiamme myös tulevaisuudessa. Kestävän tulevaisuuden mukaisiin tavoitteisiin kuuluu hiilinielun koon lisääminen pitämällä metsät hyvässä kasvukunnossa kestävästi toteutetulla puuntuotannolla. Lisäksi hiilivarastoa tulee kasvattaa pitämällä metsien kasvu suurempana kuin poistuma. Pitkäikäisten metsätuotteiden määrää ja käyttöä tulee lisätä, mikä kasvattaa hiilivarastoa. Metsiin perustuvia, fossiilisia raaka-aineita korvaavia tuotteita tulee kehittää. Samalla metsien monimuotoisuudesta ja säilymisestä tulee huolehtia. Lisäksi luonnonvarasektorin tietopohjaan, osaamiseen ja kehitystyöhön tulee panostaa aikaisempaa voimakkaammin.
4.1 Metsien hiilivarastot kasvuun
Metsien hiilivarastoa tulee kasvattaa pitämällä Suomen metsien hiilitase positiivisena. Tämä edellyttää poistumaa suurempaa kasvua ja luonnonvarojen käyttöä kestävästi. Metsien hiilivarastoa ja -nielua kasvatetaan kestävästi toteutettavilla hakkuilla, maankäytöllä ja metsien hoidolla. Metsien hyödyntämisessä tulee tähdätä siihen, että hakkuissa poistuva hiili sitoutuu mahdollisimman pitkäikäisiin tuotteisiin ja kiertotalouden innovaatioihin, kuten puurakentamiseen, kierrätettäviin materiaaleihin ja fossiilisia raaka-aineita korvaaviin tuotteisiin, mikä edelleen kasvattaa koko luonnonvarasektorin hiilivarastoa.
Metsien kasvua, hiilensidontaa ja ympäristökestävyyttä ylläpidetään sekä vaalitaan oikea-aikaisilla puuston kasvua tukevilla metsänhoitotoimenpiteillä. Ilmastokestävän metsätalouden saavuttaminen edellyttää pitkäaikaisia toimia. Pitkäjänteiseen metsien hyvään hoitoon ja kasvuun panostaminen vaatii kannustejärjestelmien jatkuvuutta.
4.2 Hyvinvointia metsästä
Suomen metsiä tulee käyttää monipuolisesti niin, että metsistä saatavat yhteiskunnalliset hyödyt leviävät laajalle. Suomen metsiä ja luonnonvaroja tulee käyttää ja kehittää muun muassa maamme huoltovarmuuden varmistamiseksi luonnon monimuotoisuus huomioon ottaen. Suomen tulee investoida metsien terveydellisten, matkailullisten, luonnontuotealan kehityksen ja muiden ekosysteemipalvelujen kestävään hyödyntämiseen. Metsien entistä monipuolisemman käytön mahdollisuuksia tulee tutkia ja tehdä tutkimukseen perustuvia, suomalaisille hyvinvointia tuottavia päätöksiä. Tämän varmistaminen edellyttää näihin liittyvien julkisten resurssien pitkäjänteistä varmistamista.
4.3 Vahvuudet käyttöön kehitysyhteistyössä ja palveluviennissä
Suomi on metsä-, ympäristö-, ilmasto-, luonnonvara-, maaperä- ja vesiosaamisenhuippumaa. Kehitysyhteistyössä suomalaisilla on paljon annettavaa luonnonvarojen käyttöön liittyvien projektien asiantuntijoina. Metsitysprojektit, metsävarojen käytön koulutusprojektit, metsien kestävä käyttö ja metsiensuojelun periaatteet ovat toimintamuotoja, joilla Suomen tulisi aktiivisesti edistää ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumista kehittyvissä maissa.
Suomen kehitysyhteistyömäärärahat tulee nostaa YK:n suosittelemalle tasolle 0,7 % bruttokansantuotteesta.
5. Luonnon monimuotoisuus turvattava ja ilmastonmuutosta hillittävä
Suomalaisten pitää huolehtia ympäristöstään. Korkeasti koulutettujen ympäristöalan ammattilaisten toimintaedellytyksistä huolehtimalla varmistamme, että Suomi on ympäristöosaamisen ja kestävän kehityksen kärkimaita nyt ja tulevaisuudessa. Ympäristötutkimuksen toimintaedellytykset tulee varmistaa ja vapaaehtoisia luonnonhoitotoimenpiteitä jatkossakin rahoittaa riittävällä tasolla.
Suomalaisen luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ohjaavat Suomen biodiversiteettistrategia ja sen pohjalta laadittu Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelma. Näiden ohjelmien toteuttamiseen ja seurantaan tulee edelleen kiinnittää huomiota, jotta ympäristömme suojelun ja hoidon laadukas taso varmistetaan.
Ilmastonmuutos on luontokadon ohella aikamme suurin haaste ja sen hillitsemiseksi tarvitaan aktiivista politiikkaa sekä politiikan tueksi korkeaa osaamista.
5.1 Laadukas ympäristönsuojelu ja luonnonvarojen hoito vaativat riittävän rahoituksen tutkimukseen ja seurantaan
On erittäin tärkeää, että Suomen ympäristönsuojelua ja -hoitoa sekä metsien hoitoa koskevat päätökset perustuvat tutkittuun tietoon. Se on mahdollista vain, jos päätöksentekijöillä on käytössään pitkät tutkimukselliset aikasarjat metsien, vesien, meren, eliöstön, maaperän ja ilmaston tilasta. Näiden seurantajärjestelmien ylläpitoon ja kehittämiseen on investoitava riittävästi resursseja.
5.2 Ympäristöhallinnon resurssit on turvattava
Ympäristön kestävyystavoitteiden saavuttaminen edellyttää toimivaa hallintoa. Suomi tulee säilyttää ympäristönäkökulmat vastuullisesti huomioivana houkuttelevana investointimaana ja näiden toimintaedellytysten varmistamiseen tulee varata riittävät resurssit. Kunnat ja alueelliset viranomaiset toteuttavat ilmasto- ja monimuotoisuustoimintaa käytännön tasolla ja tavoittavat parhaiten kansalaiset, järjestöt ja paikalliset yritykset kestävyystavoitteiden saavuttamiseen.
Ympäristölupamenettelyihin kytkeytyvät voimavarat on turvattava eri hallinnonaloilla kuntia, oikeusasteita ja lainsäädännön kehittymistä unohtamatta. Laadukas ja ripeä ympäristölupakäsittely on sekä ympäristön että investoivien yritysten etu. Ilmastotavoitteiden toteuttamiseksi kunnille ja alueille on osoitettava riittävä rahoitus. Hankepohjaisen rahoituksen lisäksi ilmastotyöhön tarvitaan jatkuvaa rahoitusta valtiolta kunnille ja alueellisille viranomaisille. Valtionosuuksiin perustuva jatkuva rahoitus mahdollistaa pitkäjänteisen työn, mikä palvelee ilmastotavoitteiden toteuttamista vaikuttavasti.
5.3 Vesien ja merien hoidosta huolehdittava
Suomella on olemassa kannatettavat toimintaohjelmat vesialueittensa hoitamiseen kestävällä tavalla. Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman 2022–2027 toteutuminen tulee varmistaa. Myös alueellisten vesienhoitosuunnitelmien toteuttaminen on turvattava riittävällä resursoinnilla ja asiantuntemuksella. Ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelmaa tulee jatkaa ja hyväksi todetut käytännöt vakiinnuttaa.
5.4 Vaikuttavia luonnonhoitotoimenpiteitä edistettävä laaja-alaisesti
Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteinen Helmi-ympäristöohjelma on hyvä esimerkki sektorirajat ylittävästä yhteistyöstä Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä. Vapaaehtoisuuteen perustuvia luonnonhoitotoimenpiteitä tulee edistää ja monipuolistaa myös jatkossa. Helmi-ohjelman ohella Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSO ja uusi ohjelma talousmetsien luonnonhoidon edistämiseen vuoden 2022 lopussa päättyvän Monimetsä-hankkeen tilalle ovat esimerkkejä toimenpiteistä, joiden rahoitus tulee turvata yli vaalikausien.
5.5 Irti fossiilisista!
Uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä tulee siirtyä uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön kaikkialla missä se vain on mahdollista. Erityisen tärkeää ja akuuttia tämä on energiantuotannossa, jossa uusiutumattomien luonnonvarojen polttaminen aiheuttaa mittavia ilmasto- ja ympäristöhaittoja. Suomen tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä on saavutettava.
5.6 Ekologiset kompensaatiomenettelyt hyvä vaihtoehto
Ekologisen kompensaation hyödyntäminen luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa edellyttää lainsäädännön uudistamista. Tähän kehitystyöhön on varattava riittävästi resursseja ja kehitystyötä on jatkettava. Luonnonsuojelulain turvaamien luontoarvojen heikentämistä tulee aina ensisijaisesti välttää.
Vapaaehtoista ekologista kompensaatiota on esitetty luonnonsuojelulakiin. Vapaaehtoisen kompensaation toteuttamiseen on kiinnostusta esim. kunnilla osana maankäytön suunnittelua ja yrityksillä ympäristövastuun todentajana. Jatkossa tulee panostaa kompensaatiovarannon etsimiseen (hyvityskohteet), kompensaatiorekisterin kehittämiseen, vapaaehtoisen kompensaation mahdollisuuksien markkinointiin sekä kompensaatioon liittyvää välittäjä- ja konsulttitoiminnan kehittämiseen.
Ekologisen kompensaation pitää koskea mahdollisimman suurta osaa luonnosta, koska sen ohjausvaikutus on paras silloin, kun mukana ovat kaikki lajit ja luontotyypit. Uhanalaisten lajien ja luontotyyppien osalta kompensaationa tehtävät hyvitystoimet tulee kohdistaa samaan tai edustavampaan lajiin, lajin elinympäristöön tai samaan luontotyyppiin kuin mihin heikennys kohdistuu.
6. Korkeatasoiseen tutkimukseen perustuva terveydenhuolto
Suomessa on korkeatasoista osaamista terveydenhuoltoon liittyvässä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa. Alalla on otettu edistysaskelia viime vuosien aikana ja tätä kehitystä on syytä jatkaa. Terveydenhuoltoalan tutkimuksessa ja yritystoiminnassa Suomella on mahdollisuus nousta kärkitoimijoiden joukkoon. Käynnissä on useita hankkeita, joita Loimu pitää erittäin tärkeinä suomalaisen terveydenhuollon tutkimuksen ja yritystoiminnan kehittämiselle. Hankkeita tulee viedä määrätietoisesti eteenpäin, jotta toiminnan tulokset saadaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti hyödyttämään suomalaista yhteiskuntaa.
Samalla tulee huolehtia sairaaloiden tutkimushenkilökunnan riittävän laadukkaasta resursoinnista, koulutuksen tasosta ja määrästä. Erityisesti yliopistollisten sairaaloiden tutkimusrahoitus on turvattava hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa
6.1 Kansallisen tason yhteistyön hankkeet saatava maaliin
Jo vuosia valmistellut kansallisen tason osaamiskeskusten perustamiset on vietävä kunnialla maaliin ja niille on turvattava riittävä rahoitus. Genomikeskus, syöpäkeskus, neurokeskus ja biopankkien toiminnan yhtenäistäminen ovat kaikki edenneet, mutta rahoitus on ollut usein vaakalaudalla valtion budjettisuunnittelussa. Laadukas tutkimustyö vaatii vakaan rahoituksen.
6.2 Yliopistollisten sairaaloiden tutkimusrahoitus turvattava
Yliopistotasoiseen terveyden tutkimukseen myönnetään valtion budjetissa ns. VTR-rahoitusta korvaukseksi palvelujärjestelmässä tehtävän tieteellisen tutkimuksen aiheuttamista kustannuksista. Rahoituksen taso on romahtanut runsaassa 20 vuodessa alle neljäsosaan. Vuonna 1997 terveydenhuollon VTR-rahoitus oli 91 miljoonaa euroa. Kuluvana vuonna se on enää 25 miljoonaa, joista nykyisin osa käytetään sosiaalihuollon tutkimukseen. Suunta on saatava käännettyä, jotta se olisi linjassa valtion omien TKI-tavoitteiden kanssa. Yliopistollisissa sairaaloissa tehtävä tutkimus on maailman huipputasoa, mutta se ei tapahdu ilman riittävää rahoitusta Rahoituksen riittävyydestä ovat vastuussa niin valtio kuin hyvinvointialueetkin.
7. Reilumpi työelämä
Kestävä tulevaisuus tarvitsee työelämän uudistamista. Työelämän toimivuus on tärkeää kaikilla tasoilla. Toimiva työelämä tehdään työpaikoilla työnantajien ja työntekijöiden yhteistyöllä sekä työmarkkinajärjestöjen ja poliittisten päättäjien järkevillä ratkaisuilla.
Työelämää tulee kehittää entistä enemmän siihen suuntaan, että se tarjoaa kaikille yhdenvertaiset ja nykyistä joustavammat mahdollisuudet rakentaa tuottavaa työuraa. Kehitystyössä tulee ottaa huomioon erilaiset elämäntilanteet liittyen esimerkiksi lasten tai omaisten hoitamiseen tai opiskeluun. Uudistusten tulee koskea työelämän lainsäädännön eri osa-alueita ja ne on tehtävä työelämän lainsäädännön kokonaisuus huomioon ottaen.
7.1 Osaamistilistä ratkaisu jatkuvaan oppimiseen
Avain suomalaisen menestystarinan jatkumiselle on jatkuvan oppimisen ja joustavien koulutusmallien kehittäminen vaativaa asiantuntijatyötä tekeville. Loimu on yhdessä kahdeksan muun akavalaisen ammattijärjestön kanssa kehittänyt osaamistilimallin, joka olisi uusi tapa jakaa jatkuvan oppimisen kustannuksia työntekijöiden, työnantajien ja valtion kesken. Osaamistili on vastaus työuran aikaisen osaamisen kehittämisen kasvavaan tarpeeseen.
7.2 Perheystävällisempi työelämä
Perheystävällistä, monimuotoista ja tasa-arvoista työelämää on edistettävä kunnianhimoisella lainsäädännöllä. Työnantajien tietämystä perheystävällisistä käytännöistä on lisättävä, ja työpaikkoja kannustettava luomaan työn ja perheen yhteensovittamista ja tasa-arvoa tukevia malleja ja ohjeistuksia.
Perhevapaauudistus astuu voimaan 2022. Uudistus parantaa kummankin vanhemman mahdollisuuksia sovittaa yhteen täysipainoinen vanhemmuus ja työuralla eteneminen. Seuraavaksi perhevapaauudistus tulee huomioida työehtosopimuksissa. Molemmille vanhemmille kuuluu yhtäläinen oikeus palkalliseen vapaaseen suhteessa perhevapaan kestoon. Lasten hoidon lisäksi myös ikääntyneiden lähiomaisten hoito pitää mahdollistaa nykyistä paremmin.
7.3 Työ- ja opiskelukyky tarvitsevat tukea
Niin työ- kuin opiskelukyvyn paras tuki on ennaltaehkäisevää tukea. Lainsäädännöllä voidaan velvoittaa vähimmäistasoon, mutta työnantajilla ja oppilaitoksilla on vastuu edistää hyviä käytäntöjä ja mahdollistaa joustoja erilaiset elämäntilanteet huomioiden. Hyvinvointi tulee huomioida koko organisaation tasolla suunnittelussa ja johtamisessa. Työmarkkinajärjestöt voivat olla mukana kehittämässä ratkaisuja hyvinvoinnin edistämiseen niin työehtosopimusten kautta kuin käytännön hankkeissakin. Yhteisöllisyyden edistäminen on keskeinen keino niin työpaikoilla kuin opinnoissa hyvinvoinnin lisäämiseksi ja ongelmien ennalta ehkäisemiseksi.
7.4 Työntekijöiden oikeus saada asiansa ajetuksi
Huomattava osa palkansaajista työskentelee aloilla, joilla ei ole työehtosopimusta. Heillä ei ole käytettävissään työehtosopimuksella perustettua edustautumis-, neuvottelu- ja sovittelujärjestelmää, jossa riidat ratkaistaan viime kädessä työtuomioistuimessa. Jos työnantaja ei noudata työelämän lakeja, kyse on yksityisoikeudellisesta asianomistajakysymyksestä. Työntekijän kynnys lähteä ajamaan asiaansa oikeusteitse työnantajaansa vastaan on korkealla. Siksi ammattiliitoille tulee säätää kanneoikeus, joka tuo niille mahdollisuuden ajaa jäsentensä asiaa oikeusteitse myös sopimuksettomilla toimialoilla.
Yksinyrittäjien järjestäytymisoikeutta alustataloudessa tulee edistää. Urakoita ja toimeksiantoja välittävän palvelun reiluus työn suorittajia ja toimeksiantoja koskevien tarjousten tekijöitä kohtaan on tärkeää, vaikka tehtävien välitysalusta ei olisikaan asiantuntijatyön varsinainen työnantaja.
7.5 Etätyön pelisäännöt kuntoon
Korona-pandemia pisti vuonna 2020 useimpien työpaikkojen etätyökäytännöt hetkessä uusiksi ja osoitti selkeän lainsäädännön kehitystarpeen. Etätyön määritelmä tulee lisätä lainsäädäntöön. Etätyöhön liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia tulee täsmentää tarvittavilta osin työaikalaissa, työturvallisuuslaissa ja työtapaturmalaissa.
Työntekijällä tulee olla oikeus osittaiseen etätyöhön, jos työtehtävät sen sallivat eikä se aiheuta työnantajan toiminnalle kohtuutonta haittaa. Työnantajalla ei kuitenkaan pidä olla oikeutta velvoittaa työntekijää etätyöhön. Työnantajan tulee jatkossakin järjestää riittävät ja turvalliset lähityön toimitilat sekä työvälineet.
Työtapaturmalain soveltamisalaa laajennetaan, jotta se kattaa etätyössä aiheutuneet tapaturmat paremmin. Työnantajalla tulee olla lakisääteinen velvollisuus ottaa etätyövakuutus etätyötä tekeville työntekijöilleen.