Sairausloma

Työntekijän velvollisuus on ilmoittaa viipymättä sairastumisestaan työnantajalle, jos sairaus tai tapaturma estää työnteon. Työpaikalla on usein sovittu myös siitä, kenelle poissaoloista ilmoitetaan ja montako päivää voi olla poissa sairauden vuoksi ilman lääkärintodistusta. Työkyvyttömyydestä on esitettävä lääkärintodistus aina, jos työnantaja sitä vaatii. Luotettavana selvityksenä työkyvyttömyydestä voi työnantaja hyväksyä myös terveydenhoitajan antaman todistuksen.

Työehtosopimusmääräykset ja työpaikan käytäntö vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millainen selvitys työntekijältä vaaditaan. Jos työnantajalla on aihetta epäillä työkyvyttömyyttä, hän voi määrätä työntekijän valitsemansa lääkärin tarkastettavaksi. Lääkärintodistus on välttämätön työnantajan kannalta silloin, kun sairausloma jatkuu pitkään. Se tarvitaan, jotta työnantaja saa korvauksensa Kelalta.

Aina oikeutta sairausajan palkkaan ei ole: Työntekijä ei ole oikeutettu työnantajan maksamaan sairausajan palkkaan, jos hän on itse aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallisesti tai törkeän huolimattomuuden seurauksena. Vapaa-aikana humalassa itsensä loukkaaminen voisi tulla tällaisena kyseeseen, tai vaikkapa tappeluun osallistuminen. Rima törkeän huolimattomuuden täyttymiselle on kuitenkin melko korkea. Lisäksi on tilanteita, joissa lääkäri voi kirjoittaa sairausloman, mutta työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvoitetta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kosmeettisista toimenpiteistä johtuvat poissaolot.

Laki antaa minimiturvan

Jos työntekijä sairastuu, hän saa lain perusteella sairausajan palkkaa kymmeneltä ensimmäiseltä sairauspäivältä (sairastumispäivä + yhdeksän arkipäivää). Tämä edellyttää, että hän on sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön, eikä siksi suoriudu työsopimuksen mukaisista tehtävistään. Palkkaa maksetaan työpäiviltä, jotka osuvat kyseiselle ajanjaksolle. Sairausajan palkka on sama kuin työntekijän muutenkin saama palkka. Käytännössä palkan maksaminen vain jatkuu normaalisti ensimmäiset kymmenen sairauspäivää. Työntekijä saa täyttä sairausajan palkkaa, jos hän työkyvyttömyyden alkaessa on ollut samassa työpaikassa vähintään kuukauden. Tätä lyhyemmissä työsuhteissa työntekijä saa sairausaikana vain 50 prosenttia tavallisesta palkastaan.

Useissa työehtosopimuksissa on sovittu oikeudesta lakisääteistä pidempiin sairausajan palkkoihin, jolloin työnantajan on maksettava palkkaa sairastuneelle työntekijälle pidempään kuin kymmenen päivää. Joissakin työehtosopimuksissa tämä aika voi olla jopa kolme kuukautta. Palkallisen sairausloman pituus on tarkistettava aina erikseen alan työehtosopimuksesta. Joissain harvoissa työehtosopimuksissa on myös määrätty karenssipäivästä, jolloin ensimmäiseltä kokonaiselta sairauspoissaolopäivältä ei makseta lainkaan sairausajan palkkaa.

Sairauden kymmenen ensimmäistä päivää ovat sairauspäivärahan omavastuuaika, johon työntekijä tai työnantaja eivät kumpikaan saa tukia valtiolta. Sen jälkeen siirrytään sairausajan palkan piiristä sairauspäivärahan piiriin, jonka maksaa Kela.

Kela osallistuu yli kymmenen päivää kestävän sairausajan palkan kustannuksiin tai maksaa päivärahaa sairastuneelle. Jos työnantajan on työehtosopimuksen tai työsopimuksen perusteella maksettava sairausajan palkkaa sairauspäivärahan omavastuuajan päättymisen jälkeen, Kela maksaa sairauspäivärahan tältä ajalta suoraan työnantajalle. Jos työnantajan maksama sairausajan palkka on pienempi kuin Kelan tarjoama sairauspäiväraha, Kela maksaa erotuksen työntekijälle.

Osasairauspäiväraha on työntekijän ja työnantajan kesken sovittu vapaaehtoinen järjestely, jolla pyritään tukemaan sairaana olleen paluuta työelämään. Vähintään 60 päivää yhtäjaksoisesti kestäneen sairauden jälkeen työntekijällä tai yrittäjällä on mahdollisuus palata omaan työhönsä osa-aikaisesti. Tällöin hän saa 40–60 prosenttia palkastaan työnantajaltaan ja lisäksi Kelalta osasairauspäivärahaa. Työhön paluu ei saa vaarantaa työntekijän terveyttä tai toipumista. Osasairauspäivärahan hyödyntäminen edellyttää aina myös lääketieteellistä arviota työntekijän tai yrittäjän terveydentilasta. Kelan verkkosivuilta löydät lisää tietoa osasairauspäivärahasta

Jos alle 10-vuotias lapsi sairastuu, työntekijä voi työsopimuslain perusteella jäädä 4 työpäiväksi tilapäiselle hoitovapaalle. Tältä ajalta ei ole lakisääteistä oikeutta saada palkkaa eikä Kelan päivärahaa.

Useissa virka- ja työehtosopimuksissa on sovittu palkallisesta ajasta lapsen sairauden vuoksi. Yleisesti palkallinen aika on kolme tai neljä päivää. Tarkasta siis oman alasi työehtosopimuksesta.

Lapsen sairaudesta pitää esittää luotettava todistus. Mikäli lääkärintodistusta on vaikea hankkia, kannattaa keskustella työnantajan kanssa riittäisikö pelkkä oma ilmoitus tai sairaanhoitajan antama todistus.

Joskus sairastuminen voi sattua päällekkäin jonkin toisen poissaolon kanssa. Tällaisia tilanteita ovat tyypillisesti vuosiloma, lomautus, lakko, virka- tai työvapaa yms. Vuosiloman siirtymisestä on omat sääntönsä, mutta muut tilanteet ratkaistaan pääsääntöisesti ns. aika-prioriteettiperiaatteen mukaan. Se on työoikeudessa yleisesti noudatettava ja vakiintunut periaate, jota käytetään ratkaistaessa samaan ajankohtaan vaikuttavien syiden ja tapahtumien (esimerkiksi poissaoloperusteiden) keskinäistä etusijaa, kuten työntekijän oikeutta palkkaan kahdesta eri syystä johtuvan poissaolon sattuessa päällekkäin.

Poissaolon perustetta ja sen vaikutusta arvioidaan ensimmäiseksi alkaneen syyn perusteella. Esimerkiksi työntekijän palkallisen sairausloman aikana alkanut lakko ei keskeytä palkanmaksua. Jos ensimmäisen poissaolon peruste lakkaa, mutta toinen syy jatkuu, arvioidaan poissaoloa ensimmäisen syyn päätyttyä jälkimmäisen perusteella. Jos esimerkiksi työntekijä on sairaana lomautusilmoitusta annettaessa ja edelleen työkyvyttömänä lomautuksen alkaessa, poissaolon katsotaan johtuvan sairaudesta, ja työntekijälle maksetaan sairausajan palkka. Jos taas työntekijä sairastuu lomautuksen alkamisen jälkeen, poissaolon syynä on lomautus eikä työnantaja maksa sairausajan palkkaa samanaikaiselta sairaus- ja lomautusajalta.