Biokemisti aivorappeumasairauksien tutkijana

This article is available also in English

Ryhtyessään tekemään Alzheimerin tautiin liittyvää väitöstutkimusta Tampereen yliopistossa Eloise Mikkonen ajatteli, että sopivan hoidon löytyminen on aivan nurkan takana. Nyt, kolmetoista vuotta myöhemmin, postdoc-tutkija tietää, että Alzheimerin tauti on yhä suurelta osin arvoitus, jota tutkimus ei ole pystynyt ratkaisemaan. Kyse on aivoja rappeuttavasta, etenevästä muistisairaudesta. 

Mikkonen toivoo yhä pystyvänsä edistämään neurodegeneratiivisten sairauksien tutkimusta ja löytämään tekijän tai tekijöitä, jotka auttaisivat edes hidastamaan hermosolujen asteittaista rappeutumista. Hän tutkii Alzheimerin taudin lisäksi Parkinsonin tautia, Lewyn kappale -tautia, tauopatiaa ja muita aivojen rappeutumisen muotoja. 

– Toivon, että löydän joskus lopulliset vastaukset tärkeimpien aivosairauksien syihin. Ne saattavat paljastua näytteistä, joiden kanssa työskentelen. 

Sattuma toi Suomeen

Mikkonen opiskeli biokemiaa Swinburnen teknillisessä yliopistossa Melbournessa. Alun perin hän haaveili valokuvaajan ammatista, mutta kiinnostus tieteeseen syttyi yliopistoihin tutustuessa. Opintojensa loppusuoralla hän lähti IAESTE-vaihto-ohjelman kautta ensin Tanskaan ja sen jälkeen Tšekin tasavaltaan, jossa hän pääsi sisään tutkijana työskentelyyn ja tutustui suomalaisiin vaihto-opiskelijoihin. 

Mikkonen oppi, että tilaisuuksiin kannattaa tarttua epäonnistumisen uhallakin silloin, kun niitä tarjotaan. Intohimoinen tekeminen, verkostoituminen ja ystävyyssuhteiden solmiminen ovat tärkeitä asioita paitsi onnellisuuden myös oman identiteetin rakentamisessa ja kiinnostuksen kohteiden tunnistamisessa. 

Etsiessään paikkaa tohtorin tutkinnon suorittamiseen Eloise Mikkonen lähetti sähköpostia eri yliopistoihin, maihin, joissa hänellä oli joko ystäviä tai perhettä ja sai yhden myöntävän vastauksen. Se tuli Tampereen yliopistosta. 

– Tarkoitus oli tehdä Suomessa vain väitöstutkimus, mutta tapasin nyt jo entisen mieheni, saimme lapsia ja jäin tänne. Olen luonut tänne vankan tukiverkoston ystävistä. Vaikka elämä on välillä vaikeaa, en usko asuvani enää muualla. 

Ainutlaatuinen tutkimusaineisto 

Tampereella asuva Mikkonen työskentelee päätoimisena omarahoitteisena tutkijatohtorina Helsingin yliopiston patologian laitoksella. Hän tutkii oikeuslääketieteellisissä ruumiinavauksissa löytyneitä aivovaurioita, jotka liittyvät yleensä erilaisiin dementiahäiriöihin. Tutkimuksen kohteena olevat henkilöt ovat kuolleet sairaalan ulkopuolella. 

– Tämä antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia niitä varhaisia mekanismeja, jotka voivat johtaa neurogeneratiivisiin sairauksiin. Näitä ei yleensä havaita ihmisen eläessä. 

– Työskentelen yhdessä neuropatologien kanssa ja olen hankkinut itselleni sellaista ammatillista asiantuntemusta, jonka ansiosta pystyn hyödyntämään aivonäytteitä. 

Tutkimustyön ohessa Mikkonen vastaa myös rahoituksen hakemisesta. Hän käy puhumassa tutkimustuloksistaan niin Suomessa kuin kansainvälisissä konferensseissakin ja pyrkii luomaan mahdollisuuksia erilaisiin yhteistyömuotoihin. 

Työn vaihtelevuus innostaa 

Eloise Mikkonen pitää työnsä vaihtelevuudesta ja mahdollisuudesta hyödyntää luovuuttaan eri kanavien kautta. Hänellä diagnosoitiin viime vuonna ADHD. 

ADHD ilmeni Mikkosella vitkutteluna ja vaikeutena tarttua tehtäviin silloinkin, kun hän koki ne innostavina. Hän joutui kamppailemaan tehtävistä ja projekteista suoriutuakseen ja tunsi itsensä välillä huijariksi, joka ei ansaitse kunniaa tekemästään työstä. Ongelmat pahenivat lasten saamisen jälkeen. 

– Kun tulin äidiksi, minun oli vaikea keskittyä työhöni, mikä on todennäköisesti yksi syy siihen, että urani pysähtyi tohtorintutkinnon jälkeen. 

Diagnoosin jälkeen aloitettu lääkitys nostaa ärsytyskynnystä ja helpottaa keskittymistä. Sillä on iso merkitys sekä työ- että henkilökohtaisessa elämässä. 

Lapset ovat Eloise Mikkosen luona vuoroviikoin, mikä helpottaa työn ja perhe-elämän yhdistämistä. Kun lapset ovat isällään, hän panostaa työhönsä. Kun lapset ovat äidillä, hän keskittyy enemmän heihin. 

Tutkimusvaroja joukkorahoituksella 

Tohtoriksi väiteltyään Mikkonen jatkoi sitkeästi tutkimustyötään, vaikka sai rahoitusta usein vain muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan. Hän haki rahoitusta Alzheimerin taudin tutkimukseen myös kansainvälisen joukkorahoituksen kautta, mikä on harvinaista. 

Prosessi oli kiinnostava. Mikkonen nautti saadessaan jakaa tutkimustulok­siaan suurelle yleisölle. Oli myös kiinnostavaa katsoa tutkimusta liiketoiminnan näkökulmasta. Se herätti paljon kiinnostusta tiedeyhteisössä ja hän oli ehdolla tiedeviestintä­palkinnon saajaksi. 

Valitettavasti joukkorahoitus toi vain kahden kuukauden rahoituksen, mikä ei ollut juuri sen enempää kuin yhteistyökumppaneiden kanssa solmitut lyhyet sopimukset. Suurten rahoitusorganisaatioiden kiinnostus ei herännyt. 

Jatkuva taloudellinen epävarmuus ja paineen alla eläminen on kehittänyt Mikkosessa joustavuutta ja sinnikkyyttä. Hän on oppinut hyväksymään sen, etteivät asiat mene aina suunnitelmien mukaan. 

– Positiivisen asenteen säilyttäminen loputtomien negatiivisten päätösten edessä on voimavarani.  Olen myös oppinut tekemään varasuunnitelmia, jotta en päädy umpikujaan. 

Tavoitteena dosentin arvo 

Tutkimustyön ohella Mikkonen ohjaa opiskelijoita. Kun tutkimusrahoitusta ei löytynyt, hän työskenteli muun muassa osa-aikaisena alakoulun englannin opettajana. Mikkosella on oma sivutoiminen yritys, joka järjestää tiedekerhoja ja juhlia lapsille. Hän on tehnyt myös freelancerina käännöksiä suomesta englanniksi sekä editoinut englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä ja julkaisuja. 

– Suomen kielen taitoni riittää arkiseen kommunikointiin. 

Eloise Mikkonen on suorittanut myös ammatillisen opettajan koulutuksen. Nyt hän työskentelee kokopäiväisesti tutkijana ja aikoo hakea vielä tänä vuonna dosentin arvoa. 

Eloise Mikkonen, 41

• Ylioppilas 2000, Lilydale High:n lukio, Australia
• Yliopistotutkinto, Swinburnen Teknillinen yliopisto, Melbourne Australia, 2015. Pääaineena biotekniikka/biokemia. 
• Oikeuslääketieteen filosofian tohtori (molekyylibiologia) 2011, Tampereen yliopisto. Väitöskirjan aiheena Alzheimerin taudin neuropatologia ja tulehdus. 
• Ammatillinen opettajankoulutus 2021, Tampereen ammattikorkeakoulu. 
• Työpaikat: Walter and Eliza Hall lääketieteen tutkimuslaitos (Australia), tutkimusorganisaatio CSIRO (Australia), Novo Nordisk (Tanska), Bronon eläinlääketieteellinen tutkimuslaitos (Tšekki), Tampereen yliopisto, Fimlab, Tampereen kaupunki, Lionbridge, Huslab, Helsingin yliopisto.