Drill, baby, drill
Ilmastonsuojelulle ei kuulu juuri nyt hyvää.
Kamppailu hiilidioksidipäästöjä vastaan on ollut kolmikymmenvuotinen sota, missä päästöt ovat olleet koko ajan voiton puolella. Lukuisista kokouksista, julkilausumista ja tiekartoista huolimatta kasvihuonekaasujen päästöt ovat maailmanlaajuisesti edelleen kasvussa. Kolme vuosikymmentä kestänyt ilmastopoliittinen taaperrus on nyt huipentunut Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ”drill, baby, drill” -politiikkaan.
Presidentin asettuminen fossiilisiin lähteisiin tukeutuvan teollisuuden asianajajaksi ei kuitenkaan kerro koko totuutta siitä, mitä USA:ssa on tapahtumassa.
USA:n hiilidioksidipäästöt asukasta kohti ovat olleet laskusuunnassa käytännössä koko 2000-luvun myös absoluuttisten päästöjen laskiessa. Ulkopoliittisen instituutin tutkimusprofessori Antto Vihma ennustaa laskusuunnan jatkuvan, mutta loivempana, mikäli edellisen presidentin Joe Bidenin ajan politiikka jatkuisi.
Uusiutuvilla lähteillä tuotetun sähkön osuus kaikesta USA:ssa tuotettavasta sähköstä on lähtenyt jo hyvään kasvuun. Liittovaltion valvontaviranomaisen (FERC) mukaan näiden kapasiteetti kattaa jo noin 30 prosenttia kokonaissähkökapasiteetista. Kehitystä ovat vauhdittaneet Bidenin hallinnon isot tukipaketit vihreälle siirtymälle.
Vihman arvion mukaan jo luvattujen tukien jakamisen kriteereitä ja käytäntöjä voidaan muuttaa, mutta pakettien täyteen perumiseen hän ei usko.
– Jo käynnistyneet hankkeet ovat luoneet uusia työpaikkoja ja vahvistaneet taloutta myös republikaaniosavaltioissa. Vaikka liittovaltio ei tukisi siirtymää, käytännön päätöksenteossa myös osavaltiolla ja senaatilla on sanansa sanottavana.
Ehkä olennaisin ajuri on kuitenkin uusiutuvien lähteiden taloudellinen kilpailukyky, mitä Vihma pitää jo tässä vaiheessa hyvänä. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka Trumpin ajama deregulaatio ja painostus tulevat vaikuttamaan kannattavuuteen.
– Jo vuoden kuluttua olemme viisaampia siitä, mihin Trumpin hallinto tällä saralla johtaa.
Turvattomuus vie hapen ilmastopolitiikalta
USA:n ilmastopolitiikkaa seurataan tiukasti myös muualla maailmassa. Selvää on, ettei yhden suurimman saastuttajan tyrmäävä irtiotto ilmaston suojelusta kannusta muuta maailmaa päästövähennyksiin.
Tässäkään tulevaisuuden ennustaminen ei ole Vihman mukaan yksioikoista.
USA:n aiemmat irtiotot ilmastosopimuksista eivät ole johtaneet näiden täydelliseen romuttumiseen eikä Vihma usko näin käyvän nytkään.
Mennyt ei kuitenkaan takaa tulevaisuutta.
Ongelmien pilkkomisen sijasta nyt tarvittaisiin erittäin laajan kokonaisuuden
hahmottamista.
– On sinällään mahdollista, että jotkut maat seuraavat Trumpia ulos Pariisin sopimuksesta. Uusiutuvaan sähköntuotantoon liittyvästä teknologiasta on lisäksi jo isoa teollisuutta, mikä luo painetta jatkaa jo aloitettua matkaa.
– Esimerkiksi Kiinalla on vahvoja kotimaisia intressejä jatkaa uusiutuvan energian kehittämistä.
Vaikka Vihma ei usko globaalin päästökehityksen muuttuvan Trumpin myötä merkittävästi, tilannetta on vaikea pitää hyvänä.
– USA:n deregulaatio ja arvaamaton ulkopolitiikka vaikeuttavat pitkäjänteistä ilmastopolitiikkaa ja yhteistyötä. Huomion vahva kiinnittyminen turvallisuuteen on jo nyt viemässä hapen ympäristöpolitiikalta.
Lämmittävä efekti ei lineaarinen pitoisuuden kanssa
Hiilidioksidin oma suora lämmittävä efekti ei kasva lineaarisesti pitoisuuden kanssa. Vaikutus on jo nykyisellä noin 430 ppm:n pitoisuudella kutakuinkin tapissaan ppm:ää kohti.
Ilmakehään kertyneen hiilidioksidin määrällä on silti merkitystä. Mitä isommaksi kertymä kasvaa, sitä enemmän aikaa kuluu pitoisuuden palautumiseen 1900-luvun lukemiin.
Vaikka tilannetta on kokonaisuudessaan vaikea nähdä valoisana, aerosoleja tutkinut akatemiaprofessori Markku Kulmala tekee parhaansa. Hän toteaa olevansa optimisti, vaikka kuvaus tämänhetkisestä tilanteesta on synkkä.
Vuonna 2011 pitoisuus oli noin 380 ppm säteilypakotteen ollessa 1,7 W/m2. Ennusteen mukaan pitoisuuden noustua 550 ppm:n tasolle vuoden 2100 tienoilla säteilypakote on karannut tasolle 3,7 W/m2.
Ylivoimaisesti tärkein kasvihuonekaasu vesihöyry lisää lämmitysvaikutusta ja sitä mahtuu lämpenevään ilmaan yhä enemmän.
– Lämmitys on päällä ja se ruokkii koko ajan itse itseään.
Kulmala kuitenkin muistuttaa myös ennusteiden epävarmuuksista, mikä näkyy mallien tulosten leveänä haarukkana. Kokonaisuuteen vaikuttaa monia tekijöitä, joista esimerkiksi aerosoleilla ja myös pilvillä on enimmäkseen jäähdyttävä vaikutus.
– Ennusteiden suurimpia epävarmuustekijöitä ovat aerosolihiukkaset, pilvet ja merien vaikutus.
Ymmärryksen lisääntyminen
Kulmala katsoo kuitenkin ”ymmärryksen” lisääntyneen. Tälle olisikin iso tilaus, johon vastaaminen ei ole helppoa. Tapahtumakulkujen hahmottaminen planeetan kokoisessa, holistisessa järjestelmässä on kolossaalinen haaste, jonka ratkaisemista ei helpota tieteen perinteisesti reduktiivinen lähestymistapa.
– Ongelmien pilkkomisen sijasta nyt tarvittaisiin erittäin laajan kokonaisuuden hahmottamista.
Lähtökohtana on tiedon kerääminen, jossa Kulmala näkee paljon tehostamisen tarvetta. Mittaustiedon kerääminen riittävän laaja-alaisesti sekä satelliiteilla että etenkin maan päällä tehtävillä mittauksilla on kallista. Avoimesti jaettavaa dataa ei ole yksinkertaisesti tarjolla riittävästi.
Suomen Hyytiälässä toimi Kulmalan mukaan maailman monipuolisin mittausasema, jolla seurataan 1 200 eri tekijää.
– Aseman vaatimat investoinnit olivat noin 15–20 miljoonaa euroa, vuotuiset käyttömenot noin 1,5 miljoonaa.
– Tilannekuvan rakentaminen planeetan mittakaavassa edellyttäisi valtavasti lisää investointeja jo mittaustiedon keräämiseen.
Kulmala näkee maailmalla olevan noin kymmenen vuoden aikaikkuna, jonka kuluessa suunta olisi saatava muuttumaan. Tämän jälkeen kuumeneminen ja sääolojen muuttuminen voivat pakottaa ”geoengineering” -tyyppisiin paniikkiratkaisuihin, joissa ei ole varaa epäonnistua.
Tällaisia olisivat säteilyä heijastavien hiukkasten kylväminen isossa mittakaavassa yläilmakehään tai merien suurisuuntainen lannoittaminen hiiltä sitovan biomassan kasvattamiseksi.
Kukaan ei pidä ajatuksesta. Ei Kulmalakaan.
– Jos taustalla ei ole riittävää ymmärrystä, toimenpiteet voivat vielä pahentaa tilannetta.
Vihreän teollisuuden peukalonjälki
Kulmala kaipaisi kokonaisvaltaisempaa ajattelua myös Suomen mittakaavassa. Ajan henkeä leimaa vankka usko Suomen lähes rajattomiin mahdollisuuksiin tuottaa halpaa tuuli– ja aurinkosähköä vedyn, e-polttoaineiden, vihreän teräksen ja lämmön tuottamiseen. Kulmala muistuttaa myös ”vihreällä” teollisella toiminnalla olevan oma peukalonjälkensä. Hiilipäästöjen välttely voi johtaa esimerkiksi lisääntyvään kaivostoimintaan, haitallisiin päästöihin, metsien hakkaamiseen ja elinympäristöjen pirstoutumiseen.
– Liian kapea näkökulma johtaa helposti toimintaan, jossa yhden ongelman torjuminen pahentaa toista.
Lääkkeinä tilanteeseen Kulmala näkee kohtuudessa pysyvän kuluttamisen, kiertotalouden tehostamisen sekä talouskasvun ja energiankulutuksen irrottamisen toisistaan.
Hänen mielestään kulutuksen vähentämistä mietittiin 1970-luvulla energiakriisin takia nykyistä enemmän.
– Kulutuksen vähentämistä pohtivat sekä Rooman klubin tutkijat että suuri yleisö.
Omasta puolestaan Kulmala sanoo istuttaneensa paljon puita sekä välttelevänsä autoilua, ruokahävikkiä ja lentokenttäkokouksia.
– Se hyvä puoli koronassa oli, että tutkijat tottuivat etäkokouksiin. Nämä ovat vähentäneet tuntuvasti päästöjä tuottavia lentokenttäkokouksia.