Ennallistamisasetus suomalaisissa kaupungeissa
Kuntaliiton ympäristöpäällikkö Tommi Maasillan mielestä luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pitää ehdottomasti pysäyttää myös kaupungeissa. Toteutustapa pitää kuitenkin saada järkeväksi.
Asetusesityksen urbaaneja ympäristöjä koskeva kuudes artikla koskee 63 suomalaiskaupunkia ja -kuntaa. Niiden joukossa on Helsingin ja Tampereen kaltaisia isoja mutta myös Orimattilan tapaisia pienempiä ja suurelta osaltaan maaseutumaisia paikkakuntia.
Asetuksen mukaan viheralueita ja latvuspeitteisyyttä tulee vuonna 2030 olla kunnassa vähintään saman verran kuin niitä oli vuonna 2021. Viheralueiden osuuden tulisi lisäksi nousta 2021 tasosta kolme prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja viisi prosenttia 2050 mennessä, jolloin myös kymmenen prosenttia kaupunkialueesta tulisi olla latvuspeitteistä.
– Katuvarsien ja puistojen puuston lisääntyminen on tärkeää, sillä se tarjoaa aikaisempaa enemmän ympäristöjä hyönteisille ja muulle elämälle. Se myös viilentää ilmaa ja vähentää pölyämistä.
– Asetuksen myötä kaupunkirakentaminen joka tapauksessa tiivistyy ja muuttuu korkeammaksi, jotta viheralueet saadaan säilymään. Niiden säilymistä toivovat kuntalaisetkin, Maasilta ennustaa.
– Myös ilmastotavoitteet edellyttävät tiivistämistä, jotta joukkoliikennettä voidaan hyödyntää. Esimerkiksi metroasemien lähelle on saatava rakentaa tiiviitä asuinalueita.
Suuria ja pieniä valuvikoja
Lisäysvaatimus on Maasillan mielestä varmaankin kohtuullinen eurooppalaisissa kivikaupungeissa, joissa viheralueita ei ole tai niitä on vähän. Nykyisessä muodossaan asetus soveltuu kuitenkin erittäin huonosti suomalaiseen kaupunkirakenteeseen, sillä täällä on suurissakin kaupungeissa yleensä laajoja metsäalueita ja haja-asutusta.
– Äärimmäinen esimerkki lienee Rovaniemi, jossa edes keskustan ja muiden ihmistoiminnan alueiden metsittäminen ei riittäisi täyttämään lain lisäysvaatimusta. Lakiin tarvittaisiin ehdottomasti tavoitetaso, jonka saavuttaneen paikkakunnan ei tarvitsisi enää lisätä viheralueiden osuutta. Latvuspeitteisyyden vaatimuksen pitäisi sen sijaan täyttyä Suomessa aika helposti.
Iso ongelma on myös se, että laissa ei ole huomioitu kaavoitusprosessin pitkää aikajännettä, Maasilta huomauttaa.
– Kaavoitukseen liittyvät taloudelliset sopimukset, kuten kuntien raakamaan ostot, solmitaan jo vuosia ennen varsinaista rakentamista. Ei ole oikeudenmukaista peruuttaa olemassa olevaa kaavaa, josta toiset ovat jo saaneet taloudellista hyötyä ja toiset eivät.
Maasillan mielestä on myös iso ongelma, että asetus ei koske näiden 63 kunnan vieressä olevia kuntia, minne rakentaminen todennäköisesti hakeutuu.
– Luontoa ei paranna, että logistiikkahallit ja muut uudet isot kohteet rakennettaisiin jatkossa Espoon sijasta Kirkkonummelle. Kuntarajojen sijasta pitäisi ajatella seutuja.
Asetuksessa puhutaan lisäksi vain viheralueiden määristä ja jätetään laatu huomioimatta.
– Puistojen nurmikenttiä muutetaan jo nyt niityiksi luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Asetuksessa vihreäksi alueeksi riittäisi sen sijaan jopa myrkytetty nurmikko. Laatua ei ilmeisesti voi valvoa satelliitista, joten siihen tarvittaisiin jäsenvaltiokohtaista arviointimenettelyä.
