Eroon muovijätteestä ja mikromuovista
Biopohjaisia ja biohajoavia materiaaleja valmistavan Sulapacin liikeideana on tarjota vastuullinen vaihtoehto fossiiliselle muoville.
Laatu- ja sääntelyjohtaja Laura Tirkkonen-Rajasalo kertoo, että yhtiön tuoteportfolio koostuu yli kymmenestä komposiittimateriaalista, jotka kaikki ovat biopohjaisia ja biohajoavia. Tyypillisesti tuotteet toimitetaan asiakkaille granuloina, joista voidaan valmistaa pakkauksia tai muita tuotteita perinteisen muovin valmistusmenetelmillä, kuten ruiskuvalulla, ekstruusiolla, 3D-tulostuksella ja lämpömuovauksella.
Tärkeä osa palvelua on myös asiakastuki, sekä teknologian että regulaatio- ja laatupuolen sekä markkinoinnin suhteen.
– Asiakkaamme arvostavat valmiuttamme neuvoa, mitä standardeja noudatetaan ja mitä sertifikaatteja on, miten heidän brändinsä voi hyötyä niistä ja miten kestävän kehityksen brändiarvoista viestitään.
Sadat muovituotteiden valmistajat ympäri maailman ovat testanneet Sulapacin tuotteita onnistuneesti tuotannossaan ja niitä käyttää pakkauksissaan lähes sata kansainvälistä kosmetiikkabrändiä.
– Asiakkaidemme joukossa on globaalisti tunnettuja luksusbrändejä, kuten Chanel, Shiseido ja kotimainen Lumene, jotka osoittavat tuotteidemme täyttävän äärimmäisen tiukat laatuvaatimukset.
Kosmetiikkasektori on Sulapacin tukijalka ja nopeimmin kasvava asiakassegmentti. Sen myynnin volyymin arvioidaan moninkertaistuvan lähivuosina, sillä yritysten omien vastuullisuustavoitteiden lisäksi EU:n uusi lainsäädäntö ajaa niitä etsimään nopeasti korvaavia materiaaleja esimerkiksi ABS- ja kertamuoveille.
– Kosmetiikkapakkausten globaalin markkinan koko on noin 30 miljardia dollaria ja tästä koko ajan isompi osuus virtaa perinteisen muovin sijaan vaihtoehtoisiin vastuullisiin materiaaleihin. Meillä on monia hyviä avauksia myös ruokailutuotteissa, missä markkinapotentiaali on valtava. Pelkästään globaalin pillimarkkinan kooksi on laskettu 18 miljardia dollaria.
Biohajoavuutta ja kierrätettävyyttä
Tampereen yliopistossa biokemiaa ja bioteknologiaa opiskellut ja tutkijana toiminut Tirkkonen-Rajasalo perusti Sulapacin tutkijakollegansa Suvi Haimin kanssa. Työskentely kudosteknologian hankkeissa oli saanut hänet kiinnostumaan biomateriaaleista ja materiaaliteknologiasta.
– Vuonna 2016 päätimme, että olisi mukava tehdä jotain muutakin kuin akateemista tutkimustyötä. Halusimme lähteä yrittäjinä ratkaisemaan fossiilisen muovin aiheuttamaa globaalia uhkaa, joka vaikuttaa sekä ilmaston lämpenemisen että muovijätteen ja mikromuoviongelman kautta.
Suurin osa fossiilisesta muovista edelleen joko poltetaan tai se päätyy kaatopaikoille ja luontoon.
– Perinteisen muovin kierrätyksen tehostaminen ratkaisee korkeintaan puolet ongelmasta. Jos muovien raaka-aineet sen sijaan vaihdettaisiin biohajoaviksi, erityisesti mikromuovien kertyminen ekosysteemeihin päättyisi.
Sulapacin materiaalien biohajoavuus teollisessa kompostissa ja merivedessä on osoitettu joko sertifikaateilla tai laajoilla monipolvisilla tutkimuksilla. Tuotteiden turvallisuus on myös varmistettu elintarvikekontaktitestein.
– Raaka-aineemme ovat esimerkiksi kasvispohjaisia, biohajoavia biopolymeereja, joita yhdistetään erilaisten fillerien ja ihmisille ja luonnolle turvallisten ruokakontaktihyväksyttyjen lisäaineiden kanssa, Tirkkonen-Rajasalo sanoo.
– Fillereistä yleisimpiä ovat metsäteollisuuden sivuvirroista saatava puuhake ja sahanpuru. Chanelille valmistettaviin tuotteisiin käytetään puolestaan kameliansiemenen kuorta, jota saadaan heidän omasta sivuvirrastaan. Tänä vuonna tuotteisiin on tuotu myös kierrätettyä biohajoavaa biopolymeeriä.
Biohajoavuuden ohella tuotteista halutaan nykyisin tehdä myös kierrätettäviä joko mekaanisesti jauhamalla tai kemiallisella prosessilla.
– Biohajoavat materiaalit voisi lajitella tavallisen kierrätysmuovin seasta normaalilla infrapunatunnistuksella ja lähettää jatkojalostukseen. Mekaaniseen jauhatukseen liittyy kuitenkin kysymys puhtaudesta. Kemiallisesti hydrolyysillä tapahtuvalla kierrätyksellä vältetään biopolymeerin valmistaminen alusta alkaen uudelleen ja palautetaan kierrätysmateriaalin puhtaus, jolloin se soveltuu takaisin myös elintarvikekontaktikäyttöön.