Fyysikko avaruuskeksijänä

Pekka Janhunen lähti opiskelemaan teoreettista fysiikkaa, koska hän halusi tietää, miten maailma toimii. Tänä päivänä hän tietääkin yhtä ja toista sellaista, jonka turvin on helppo päätellä yllättävän monia asioita. 

– Fyysikolle kaikki kappaleet ovat kasa atomeja. Kaikki se, mitä atomeista voidaan kasata, on olemassa. Kun katson pöytää tai paperia, näen sen koostuvan atomeista. Fysiikka ei ole tämän mystisempää. 

Janhunen kertoo, että kaikki, mitä ihminen silmillään näkee, on kuitenkin illuusiota. Todellisuus on monimutkaisempaa kuin voimme kuvitella ja maailmankaikkeus on paljon monimutkaisempi paikka kuin luullaan. Siksi on paljon sellaista, mitä ei vielä ymmärretä. 

– Tämä ajatus pohjaa kvanttifysiikkaan ja on kokeellisesti todennettu. 

Tutkijasta keksijäksi 

Pari vuotta valmistumisen jälkeen Pekka Janhunen rekrytoitiin melkein suoraan kadulta tutkijaksi Ilmatieteen laitokselle. Janhunen ei tullut koskaan kysyneeksi, miksi juuri hänet haluttiin sinne. Ehkä joku yliopistolla oli kiinnittänyt häneen huomiota. 

Suomi alkoi profiloitua avaruustutkimukseen 1990-luvun alussa ja hakeutui Neuvostoliiton romahdettua Euroopan avaruusjärjestö ESAn jäseneksi. Aluksi Janhunen teki vähän sitä sun tätä uudella osastolla ja työskenteli välillä Ilmatieteen laitoksen ja Uppsalan yliopiston yhteistyöprojektissa. Uppsalassa hän opetteli tekemään satelliittidata-analyyseja ja julkaisi aiheesta useita artikkeleita. 

Ilmatieteen laitos tutkii muu muassa revontulia ja muita avaruuden sääilmiöitä, joiden energian lähde on aurinkotuuli. Tutkijat saavat tehdä aika vapaasti, mitä itse haluavat edellyttäen, että he hankkivat siihen ulkopuolisen rahoituksen. 

Janhusen rahoituksen saaminen helpottui sen jälkeen, kun hän keksi sähköpurjeen, joka patentointiin vuonna 2006. Ilmatieteen laitoksen sisällä toimiva avaruusyksikö teki ESAlle tilaustutkimusta magneettisesta purjeesta. Janhunen huomasi, ettei tutkimukseen perustuva idea toimi, koska siinä sovellettiin yhtä fysiikan peruslakia väärin. Tutkimusryhmä kertoi huomionsa ESAlle. 

Alkuperäisessä työssä ideana oli käyttää aurinkotuulen voimaa magneettikenttää hyödyntäen, mutta magneettikenttä ei toiminut. Janhunen jäi pohtimaan, toimisiko fysiikan kentistä toinen eli sähkökenttä. Tämä kysymys johti ensin sähköpurjeen ja myöhemmin sähköpurjeen pikkuveljen, plasmajarrun, keksimiseen. 

Aurinkotuuli työntää sähköpurjetta eteenpäin avaruudessa. Plasmajarrun avulla on mahdollista tuoda avaruudessa kiertävää romua maahan. 

Aikaa tärkeille asioille 

Jotta aikaa jää mahdollisimman paljon tehokkaaseen työskentelyyn, Janhunen on hionut tekniset taitonsa, kuten kymmensormijärjestelmän ja ohjelmoinnin huippunopeiksi. Nämä ovat taitoja, jotka kuka tahansa voi oppia harjoittelemalla. Hän haluaa vastata rahoittajien odotuksiin nopeasti, jotta hänelle jää sen jälkeen aika tehdä sitä, mitä hän todella haluaa. 

– Tämä on selviytymisstrategiani. Olen huomannut, että jos työteho on sellainen, että tutkija suoriutuu juuri ja juuri siitä, mitä on luvannut, omat toiveet ja tarpeet jäävät helposti sivuun, sanoo tutkimuspäällikkönä työskentelevä Pekka Janhunen. 

Janhunen on treenannut myös tehokasta ajat­telua ja pyrkii katsomaan asioita, kuten ideoita, mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Hän pähkäilee ideoidensa kanssa pääasiassa yksin. Saadessaan uuden idean hän pyrkii karsimaan joukosta nopeasti huonot ideat ja ampumaan ne alas. 

– Olen hyvin kriittinen omille ideoilleni. Ei kannata kantaa mukanaan sellaisia ideoita, jotka eivät toimi, vaan luottaa siihen, että aina tulee uusia ideoita. Tapaan ihmisiä, jotka tulevat esittämään minulle samaa ideaa vuoden välein, vaikka olen jo kertonut heille, että ne ovat tehottomia, Pekka Janhunen kertoo. 

Hyvät kysymykset edistävät tutkimusta

Vuonna 2021 Pekka Janhunen julkaisi paljon huomiota saaneen tutkimuksensa siitä, miten ihminen voi asua avaruudesta. Hänestä Marsin asuttaminen on eettisesti arveluttavaa. Marsissa on monia ongelmia. 

Marsin painovoima on vain 38 prosenttia Maan painovoimasta. Lasten kasvattamisesta Marsissa seuraisi Janhusen mukaan se, että lapsista kasvaisi niin honteloita, etteivät he todennäköisesti pärjäisi Maassa. Ei ole eettisesti oikein päättää tulevien sukupolvien puolesta, että heidän on jäätävä avaruuteen.  

Janhusesta on luonnollista, että ihmiskunta tulee levittäytymään jossain vaiheessa avaruuteen, sillä elämä pyrkii laajenemaan kaikkialle, mihin vain pääsee. Elämän säilymisen kannalta olisi hyvä, että sitä olisi useammassa paikassa.

– Urasuunnittelijana olen laiska. Olen edennyt urallani mahdollisuuksien mukaan vaivaamatta sillä päätäni. 

– Elämä on minulle pyhä asia. Velvollisuutemme on vaalia sitä. 

Marsia parempi vaihtoehto on Janhusen mukaan Ceres-kääpiöplaneetta, jota kiertävä mega­satelliitti voisi toimia ihmisten kotina. Kaikki tarvittavat rakennusaineet saadaan Cereksestä. 

– Aloitin ideoinnin kirjoittamalla ylös, mitä kaikkea ihmiset toivovat elinympäristöltään. Tarvitsemme esimerkiksi Maan kaltaisen säteily­suojan ja ilmakehän, mahdollisuuden liikkua paikasta toiseen, luontoa, riittävän ison yhteisön ja virikkeitä. Tämän jälkeen kävin systemaattisesti läpi kaikki teoreettiset mahdollisuudet ja löysin ratkaisun, Janhunen kuvailee ideointityyliään. 

– Hyvien kysymysten löytämiseen menee puolet ajasta ja toinen puoli niihin vastaamiseen, kertoo Pekka Janhunen.

Ideoita kehitellessä on tärkeä pyytää riittävän rohkeasti mahdollisimman paljon. Ei ole esimerkiksi järkeä muuttaa maapallolta sinnittelemään huonoissa olosuhteissa johonkin, missä selviää juuri ja juuri hengissä. 

Pekka Janhunen, 56

• Ylioppilas 1984, Kaurialan lukio, Hämeenlinna
• Filosofian maisteri 1988, Helsingin yliopisto, pääaineena teoreettinen fysiikka
• Filosofian tohtori 1994
• Väitöstutkimus ionosfääri-magnetosfääri-kytkennän simuloinnista 
• Työpaikat: Imatran voima, Ilmatieteen laitos, Uppsalan yliopisto, Helsingin yliopisto 
• Nyt: Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö ja Tarton yliopiston vieraileva professori sekä avaruusyritys Aurora Propulsion Techologies Oy:n neuvonantaja.