Harrastajat tarkkailevat linnuston tilaa
Linnusto on erinomainen indikaattori luonnossa tapahtuville muutoksille. Suomessa linnuston tilaa tarkkailee laadukkaasti tuhansien harrastajien joukko.
Yksi Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Aleksi Lehikoisen tehtävistä on vastata linnuston seurannasta Suomessa. Luomuksella toimii vajaan kymmenen hengen seurantatiimi, joka työskentelee linnustoon liittyvän tutkimuksen parissa ja myös koordinoi pitkäaikaisseurantoja.
Seurantoihin osallistuvat lintuharrastajien kattojärjestö Birdlife Suomen paikallisyhdistykset ja niissä toimivat lintuharrastajat.
– Kirkkaasti yli 95 prosenttia linnuston pitkäaikaisseurannoista on vuosikymmeniä ollut harrastajien varassa. Ellei heitä olisi, linnuston tilasta ei tiedettäisi läheskään niin paljon kuin nyt tiedämme. Aineistojen laatu on korkea, sillä vahva harrastajakenttä pystyy todella tunnistamaan lajit, Lehikoinen kehuu.
– Tilanne on monessa muussa maassa aivan toisenlainen. Esimerkiksi viitisen vuotta sitten Bosnia-Herzegovinan lintuatlas-hanketta varten koko maasta löytyi 12 harrastajaa. Suomessa heitä on 10 000, ellei enemmänkin.
Lehikoinen näkee tulevaisuuden valoisana. Seurantoja arvostetaan ja niille on tarvetta. Jatkuvaa työtä kuitenkin tarvitaan, jotta mukaan saadaan innostettua ja rekrytoitua myös nuoremman polven laskijoita ja varattua heille riittävästi resursseja.
– Emme voi tuudittautua siihen, että tilanne pysyy automaattisesti samanlaisena. Seurannat eivät ole erityisen seksikästä toimintaa, sillä ne toistuvat samalla lailla vuodesta toiseen. Niiden mielenkiintoisuus tulee esiin vasta pitkällä aikavälillä.
Tutkijat kokoavat ja koordinoivat datan, ja kehittävät aineiston keräysmetodiikkaa ja vertailukelpoisuutta.
Tähän tulee nosto. Tähän tulee nosto.Tähän tulee nosto.Tähän tulee nosto.Tähän tulee nosto.
– Tärkeimpiä seurantamuotoja ovat pesivien maalintujen linjalaskennat, joita on tehty yhtäjaksoisesti 1970-luvulta lähtien, 1950-luvun lopulla alkaneet talvilintulaskennat sekä vesilintujen seuranta saaristossa ja sisävesillä, joista on yhtenäistä dataa 1980-luvulta lähtien, Lehikoinen sanoo.
– Saaristossa laskentoja on tehty 1920-luvulta lähtien, mutta toiminta on ollut systemaattista vasta 1980-luvulta lähtien. Nyt SYKEssä ja Metsähallituksessa on lähdetty kokoamaan systemaattisesti vanhempaakin aineistoa ja saattamaan se tutkijoiden käsille. Mitä kauemmaksi mennään ajassa, sitä harvemmassa havaintopaikat kuitenkin ovat.
Kanarialintuina kaivoksessa
Kannat saattavat vaihdella voimakkaasti vuosittain, mutta vasta vuosikymmenien ajanjaksolla pitkän aikavälin muutokset nähdään selvästi. Lehikoinen muistuttaa, että myös vuosittaista tietoa tarvitaan, sillä sen avulla voidaan ymmärtää mekanismeja, joiden kautta muutokset tapahtuvat.
Lintulajien kannanmuutokset ovat hyvä indikaattori monelle asialle luonnossa, ja tietoa kannoista voidaan hyödyntää esimerkiksi arvioitaessa maatalouden ympäristötukien oikeaa kohdentumista tai erilaisten suojelutoimien onnistumista.
– Linnut ovat ravintoketjun huipulla ja siten ne indikoivat, mitä alemmilla ravintoverkon tasoilla tapahtuu, esimerkiksi miten hyönteiskato etenee. Kaikki tietävät linnuista jotain, joten linnuston ja yksittäisten esimerkkilajien avulla on myös hyvä kertoa ihmisille havainnollisesti luonnon prosesseista.