Huoltovarmuus globalisoituneessa maailmassa

Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) Infrastruktuuriosaston vt. johtaja Jarna Hartikainen muistuttaa, että ihmiset tarvitsevat tänäänkin puhdasta vettä, ruokaa ja rahaa. Lisäksi heidän on voitava tuntea olonsa turvalliseksi. Siihen tarvitaan muun muassa toimivaa terveydenhuoltoa ja taloutta sekä luotettavaa tiedonvälitystä. 

– Näiden perustarpeiden – ja siten myös huoltovarmuuden – varmistaminen on muuttunut aikaisempaa vaikeammaksi ja monimutkaisemmaksi, sillä niitä tuottaa laaja verkosto erilaisia keskinäisriippuvia toimitusketjuja. Olemme harvassa asiassa täysin omavaraisia.

Ison D:n turvaksi 

Taustalla on digitaalisuuden ja digitaalisten yhteyksien esiinmarssi, joiden ansiosta tuotantoa on voitu optimoida ja hallita. Tuotteiden ja raaka-aineiden hintojen globaali määräytyminen pakottaa poistamaan tuotannosta ja logistiikasta kaiken löysän. Mitään ei enää varastoida, ellei ole aivan pakko. 

– Digitaalisuuden mukanaan tuoma kommunikaation tehostuminen on muuttanut maailman globaaliksi kyläksi ja samalla muuttanut tuotantoa ja siihen liittyviä riskejä. Ja mitä tahansa tuotteita ja raaka-aineita maailmalta hankitaankaan, ne pitää vielä kuljettaa tänne Euroopan perukoille. Sen vuoksi myös logistinen infrastruktuuri on kriittistä.

Digitaalisten järjestelmien toimivuuden välttämättömyys on tehnyt kyberuhkista yhden keskeisistä varautumisen kohteista ja muuttanut radikaalisti huoltovarmuuden toteutusta.

– Perinteistä materiaalista varautumista tehdään toki edelleenkin. Globalisaation myötä työn painopiste on kuitenkin siirtynyt logististen yhteyksien ja niitä tukevan digitaalisen infrastruktuurin toiminnan varmistamiseen, jatkuvuudenhallintaan ja häiriösietoisuuteen, Hartikainen kuvaa muutosta.

– Perinteisten viljasiilojen ja varastohallien tilalle ovat tulleet erilaiset sopimukset ja velvoitteet, joilla tuetaan rauhanajan toimijoita lujittamaan jatkuvuudenhallintaansa ja pitämään yllä myös sellaisia varastoja, jotka eivät muuten olisi enää kaupallisesti kannattavia. 

Varastoinnilla lisäaikaa

Kriisiaikoina suurimman osan ruoasta, polttoaineista, lääkkeistä ja muista arkisista hyödykkeistä tuottaisivat, varastoisivat ja toimittaisivat myös samat toimijat, jotka vastaavat siitä normaalistikin. Silti myös varsinaisia huoltovarmuusvarastoja tarvitaan. 

– Niiden hyödyllisyys Ukrainan sodankin hankaloittamalle polttoainehuollolle on jo nähty. Mikään varasto ei kuitenkaan riitä ikuisesti. Niillä pelataan ennen kaikkea lisäaikaa, jotta häiriöt toimitusketjuissa ehditään korjata ja löydetään vaihtoehtoisia toimitusreittejä ja toimintatapoja.

Huoltovarmuuden varmistaminen on pitkälti kokonaisuuden hallintaa: kyberisku tai laitevika katkaisevat välittömästi kommunikaation ja tilausjärjestelmän käyttämisen, vaikka varsinainen tuotanto pyörisi ja laivat liikkuisivat. 

Jos logistiikassa on häiriöitä, kuten viimevuotinen konttilaivan maihinajo Suezin kanavalla, tai on tuotannollisia ongelmia, lopputuotteen tai sen raaka-aineen varastointi auttaa.

– Materiaalia voi laittaa varastoon lyhyen aikavälin häiriöihin, mutta ongelmat alkavat asioiden pitkittyessä. Kyberhyökkäysten kaltaiset nopeat häiriöt saadaan yleensä korjattua varsin nopeasti. Toki esimerkiksi tietoja tuhoavien kiristyshaittaohjelmien kohdalla korjaustoimet voivat kestää pitempään.

Kotimainen perustuotanto ja globaalit markkinat

Hartikainen muistuttaa, että perustuotannossa ei ole mahdollista palata 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle ja tuottaa elintarvikkeita käsipelillä. Tuhannen lehmän suurnavetoiden automaattisia digitaalisia järjestelmiä ei voi häiriötilanteissa ohittaa käsin lypsämällä. 

– Suomen etuna elintarvikkeiden huoltovarmuudessa on kuitenkin ainutlaatuisen korkea 80 prosentin omavaraisuusaste. Vastaavasti on aloja, joissa olemme tiukasti riippuvaisia globaaleista markkinoista. Esimerkiksi tuontienergialla on merkityksellinen osuus, vaikka energiantuotantomme kokonaisuus on hajautettu erinomaisesti. Ja sitten tulee tällaisia poikkeustilanteita, joissa öljyä ja kaasua periaatteessa on, mutta Venäjän talouspakotteiden vaikutukset häiritsevät markkinoiden toimintaa, Hartikainen pohtii.

– Nyt energiantuotannolle mietitään vaihtoehtoisia ratkaisuja ja väyliä. Turvetta aletaan jälleen varastoida. Lisäksi käytössä on Baltic connector -kaasuputki, Porin uusi LNG-terminaali ja viimeisimpänä vuoden loppuun mennessä käyttöön otettava LNG-terminaalialus Exemplar.

Kriittisimpien järjestelmien on toimittava

Yhteiskunnalle kriittisintä infrastruktuuria ovat ICT-järjestelmät ja -yhteydet sekä energian tuotanto ja jakelu. Viestiyhteyksiä ja sähköä tarvitsevat sekä tuotanto, kauppa että logistiikka, ja niiden puute vaikuttaa välittömästi kaikkeen.

– Kriittisten järjestelmien on toimittava kaikissa yhteyksissä ja niiden varavirransyötön on oltava kunnossa. Tämä vaatimus toistuu kaikissa hyödykkeissä ja tarpeissa, Hartikainen sanoo.

– Sen vuoksi on entistäkin tärkeämpää ymmärtää keskinäisriippuvuuksia ja vararatkaisuja, ja pohtia, mikä on siedettävä katkoksen pituus, eli voiko katkos kestää sekunteja, minuutteja, tunteja vai viikkoja.

Kriittistä infraa tai palvelua operoivat huolehtivat itse omasta varautumistyöstään ja jatkuvuudestaan. Varautumisen tasossa on kuitenkin suuria toimialakohtaisia ja yritysten koosta johtuvia vaihteluja. Eräillä aloilla, kuten pankkitoiminnassa ja tietoliikenteessä, viranomaiset valvovat lakisääteisesti varautumisen tasoa. 

– EU on havahtunut toimialakohtaisiin eroihin ja on nyt lisäämässä ja tiukentamassa varautumista koskevia velvoitteita. CER-direktiivi tulee voimaan lähivuosina. Silti myös vapaaehtoinen varautuminen tulee olemaan tärkeässä roolissa. Harjoitustoiminnalla pystytään konkreettisesti katsomaan ja löytämään kehityskohteita.

Varautuminen osana normaalia liiketoimintaa

Digitaalisten järjestelmien ongelmista isoin osa on laitehäiriöitä, ei kyberrikollisuutta tai valtiollisia hyökkäyksiä. Nyt Ukrainan sota on osoittanut, että kuten perinteisessä sodankäynnissä, valtioilla on vain rajallisesti resursseja tehdä kohdennettuja kyberhyökkäyksiä. 

– Valtiollisiin uhkiin varautuminen ei ole kuitenkaan mennyt hukkaan, vaikka kyberpuolella isompi uhka tulee rikollisesta toiminnasta. Suojauksista ja päivityksistä huolehtiminen suojaa omaa toimintaa kumpaakin vastaan, Hartikainen muistuttaa.

Kriittisintä infrastruk­tuuria ovat ICT-järjestelmät ja -yhteydet sekä energian tuotanto ja jakelu.

– Jokainen yritys on nykyään enemmän tai vähemmän digitaalinen. Osa on sen jo huomannut ja loputkin alkavat havahtua asiaan.

Yrityksen on mietittävä omakohtaisesti, millä se pelaa aikaa, jos joku sen toimitusketju tai tuotanto häiriintyy. Lähipitäjässä tuotettuun raaka-aineeseen liittyy aivan erisuuntaisia riskejä siihen verrattuna, että ne tuodaan tuhansien kilometrien päästä.

– Yritys tuntee itse parhaiten oman bisneslogiikkansa, jonka pohjalta se tekee varautumisen ratkaisunsa. Parasta olisi, jos yrityksellä olisi vaihtoehtoisia ja mieluiten hajautettuja tapoja toimia. Yhden köyden varassa oleminen on riskaabelia. Parempi, että niitä köysiä olisi useampi. 

Hankkeita, harjoituksia ja varmuusvarastoja

HVK tukee ja auttaa yhteiskunnalle kriittistä toimintaa. Varastointiin lähdetään, jos varautumiselle on erityinen yhteiskunnallinen tarve, jota ei voida täyttää lakisääteisellä tai omilla ehdoilla toteutetulla varautumisella.

Jarna Hartikainen ottaa esimerkiksi käytännön toimenpiteistä HVK:n tukeman ja käynnissä olevan kaupan keskusliikkeiden yhteishankeen. Siinä turvataan kriisitilanteissakin toimiva koko maan kattava 300 vähittäiskaupan myymälän verkosto, jonka logistiikka, energiansaanti ja digitaaliset yhteydet on vahvistettu normaalia paremmin. 

Suomen digitaalista turvallisuutta lujittaa puolestaan joka toinen vuosi järjestettävä Tieto-harjoitus. Siinä yritysten johdon ja tietohallinnon edustajat, vastuuviranomaiset ja muut hallinnon edustajat sekä media selvittelevät yhteisvoimin kuvitteellisia kyberhyökkäyksiä ja muita virtuaalisia haasteita. Vastaavia harjoituksia on ollut myös sähköpuolella.

– Harjoitukset ovat tehokas tapa tukea yrityksiä. Samat ihmiset joutuisivat todellisessa tilanteessa selvittämään näitä asioita keskenään.

Varastoidulla siemenviljalla tasataan heikkojen satokausien vaikutusta. Luonnonilmiöt ovat ja pysyvät toistuvat aina uudelleen, Hartikainen muistuttaa. Jos mentäisiin ainoastaan talouden periaatteiden mukaan, vaihtelu olisi paljon suurempaa.

– Ukrainan kriisi näkyy elintarvikkeiden hinnoissa, nykyinen tilanne on kuitenkin siinä mielessä erilainen, että hinnannousu syntyy usean eri tekijän, kuten polttoaineen hinnannousun, vaikeutuneen logistiikan ja viljan globaalin saatavuuden summana, Hartikainen selittää.

– Hintojen nousu ei ole sinänsä huoltovarmuusasia, se on normaalia markkinavaihtelua, joka toki vaikuttaa huoltovarmuuskriittisten toimijoiden liiketoimintaan. Samalla lailla muu vastaava raaka-aineiden hinnannousu pitää hallita normaalein liiketoiminnan riskinhallinnan keinoin, sopimuksin ja varastoimalla.