Ikuisuuskemikaalit aisoihin

PFAS-yhdisteitä on käytetty 1940-luvulta lähtien ja niitä löytyy hyvin monenlaisista tuotteista. Ongelmaa pahentaa yhdisteiden pitkäikäisyys, minkä takia niitä kutsutaankin ikuisuuskemikaaleiksi.

Tukholman yliopiston tutkijat nostivat äskettäin esille huolensa PFAS-yhdisteistä. Fluorattujen alkyyliyhdisteiden haitallisuus ei sinänsä ole uutinen, niiden on arvioitu lisäävän esimerkiksi syöpäriskiä ja aiheuttavan hedelmällisyysongelmia. Tutkijoiden mukaan yhdisteiden määrä sadevedessä ylittää usein kaikkialla maailmassa USA:n neuvoa-antavan juomavesiohjeistuksen tason. Kemikaalien välttäminen on käytännössä mahdotonta, elimistöön ne päätyvät pitkälti ravinnon mukana. Erittyminen on tehotonta, eli yhdisteet kertyvät elimistöön.

Tukholman yliopiston tutkijat vaativat lausunnossaan yhdisteiden käytön nopeaa rajoittamista.

Euroopan kemikaalivirasto ECHAn yksikönpäällikkö Matti Vainio kertoo PFAS-yhdisteperheen olevan hyvin laaja, aineita on useita tuhansia. Yhteinen nimittäjä on hiili-fosforisidos, joka onkin Vainion mukaan yksi orgaanisen kemian vahvimpia sidoksia. Ilmakehässä pitkään säilyvä yhdiste voi kulkeutua kauas alkuperäisestä päästölähteestä, mikä selittää niiden laajaa levinneisyyttä ympäristössä. 

Laajan yhdisteperheen jokaisen yksittäisen jäsenen vaikutusta ja toimintaa ei tunneta tarkasti. Tietyt alaryhmät on kuitenkin tunnistettu haitallisiksi ja niitä on jo kiellettykin kansainvälisesti. Tämä ei ole pysäyttänyt kirjon paisumista: PFAS-yhdisteisiin liittyvää kemiaa on Vainion mukaan helppo kehittää eteenpäin, kielletyn aineen tilalle syntyy helposti uusi molekyyliä hieman muuttamalla.

Haitallisuusarvioinneissa tukeudutaan valmistajilta saatuihin tietoihin.

Nyt vireillä on kuitenkin hanke, joka voi muuttaa tilannetta. Hollannista lähtenyt aloite tähtää lopulta kaikkien PFAS-kemikaalien käytön rajoittamiseen. Ehdotusta ovat tekemässä Hollannin ohella Ruotsi, Saksa, Tanska ja Norja. Useiden EU-maiden, komission ja ECHA:n epävirallinen yhteistyöryhmä on koordinoinut vuodesta 2014 lähtien PFAS yhdisteisiin liittyvää säätelyä. 

Myös komission tavoite on rajoittaa lähes kaikkia PFAS-yhdisteistä. Poikkeuksena ovat tapaukset, joissa yhdistettä ei voida korvata muilla ja sen käyttö palvelee jotain yhteiskunnalle olennaisen tärkeää tehtävää. 

Ei on/off-sammutus

Hollannista lähtenyttä hanketta on valmisteltu nyt kaksi vuotta, tammikuussa 2023 esitys on tulossa kemikaalivirastolle. Jos ehdotus todetaan REACH-asetuksen* mukaiseksi, se julkaistaan viraston verkkosivulla. Julkaisun jälkeen käynnistyy puolen vuoden konsultaatioaika, jonka kuluessa sidosryhmät antavat lausuntojaan asiasta. Tämän jälkeen esitys etenee riskinarvioinnin ja sosioekonomisen analyysin tekeviin komiteoihin, jotka antavat omat lausuntonsa. 

PFAS-kemikaalit ovat niin laajassa käytössä ja tuoteperhe niin iso, että lausuntoihin ja komission päätökseen menee muutama vuosi.  

Toimeenpano ei voi olla mikään on/off-sammutus. Teollisuudelle on annettava aikaa turvallisiksi todennettavien, korvaavien yhdisteiden hakemiseen. Siirtymäajan pituuteen vaikuttaa se, kuinka hankalaa korvaavan yhdisteen löytäminen on. Kieltojen ja rajoitteiden yhteydessä on samalla arvioitava kohteena olevan yhdisteen haitat ja hyödyt. 

Esimerkiksi Vainio ottaa sammutusvaahdoissa käytettävät PFAS-yhdisteet. Tietty PFAS-yhdiste voi toimia muita vaihtoehtoja tehokkaammin vaahdossa, jolla sammutetaan esimerkiksi petrokemian laitoksen tulipaloa. Jos paloa ei saada kuriin, siitä leviää ympäristöön suuri määrä haitallisia aineita. Sammutusvaahdossa yhdisteestä ei ole haittaa ja se voidaan kerätä käytön jälkeenkin ainakin osittain talteen. 

– Yhdisteen kieltäminen ilman korvaavaa vaihtoehtoa voisi aiheuttaa ympäristölle suuremman riskin kuin käytön salliminen tietyksi ajaksi. 

Monessa tapauksessa yhdiste voi kuitenkin olla suhteellisen helposti korvattavissa. Kieltojen ja rajoitusten toimeenpanossa kannattaakin poimia ensin matalalla roikkuvat hedelmät. 

– Jos 80 prosenttia ongelmasta saadaan aisoihin tehokkaasti muutamassa vuodessa, parannus on tuntuva, vaikka hankalimmin korvattavissa olevat yhdisteet jäisivätkin vielä käyttöön. 

Rajoitus ei suosi Euroopan teollisuutta

Kieltojen yhteydessä on osoitettava se, ettei päätöksen motiivina ole kilpailun rajoittaminen. Jos rajoituksia ei voida perustella ympäristön ja terveyden suojelulla, Maailman kauppajärjestö WTO voi katsoa rajoituksen kaupan tekniseksi esteeksi. Sillä tarkoitetaan tuotteelle asetettua teknistä vaatimusta, joka suosii tietyn valtion tai alueen omaa teollisuutta. 

Vainio ei usko PFAS-yhdisteiden rajoittamisessa olevan tällaista ongelmaa, koska rajoitus ei suosi Euroopan teollisuutta. 

Vaikutus EU:n ulkopuolella

Vainio uskoo Euroopan säätämien rajoitusten vaikuttavan myös muualla maailmassa. Näin ainakin isommassa kaupassa, jossa Eurooppaan tavaraa tuovat yritykset kertovat valmistajille täkäläiset vaatimukset ja rajoitukset. Esimerkiksi kiinalaisen valmistajan ei Vainion mukaan kannata ottaa  riskiä siitä, että tuote ei täyttäisi Euroopan vaatimuksia. Suurten tavaravirtojen yhteydessä se voi johtaa massiivisiin tappioihin.

– Enemmän ongelmia voi olla kaupassa, jossa kuluttajat ostavat maailmalta tavaraa tuntemattomiksi jääviltä pienvalmistajilta. 

Vainio kertoo komissiolta olevan tulossa ensi vuonna myös esitys, joka tiukentaisi maahantuojien velvollisuutta kertoa tullille tuontituotteiden sisältämistä aineista. 

Askel parempaan 

Neuvotteleva virkamies Eeva Nurmi ympäristö­ministeriöstä kertoo kemikaalien valmistajilla olevan velvoite tuntea tuotteidensa fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet sekä perustavat ympäristö- ja terveysvaikutukset. Markkinoitavalle kemikaalille on lisäksi annettava ohjeet sen turvallisesta käytöstä. Uudet aineet on rekisteröitävä Euroopan kemikaalivirastolle.  

Aineen kehittäminen ja markkinoille tuominen ei kuitenkaan ole luvanvaraista. Jos viranomainen katsoo aineen olevan haitallinen, käytön rajoitusta harkitaan valmistajan antamien tietojen pohjalta.

– Viranomaiset itse eivät testaa aineita, arvioinneissa tukeudutaan valmistajilta saatuihin tietoihin.

Nyt ollaan kuitenkin päädytty tilanteeseen, jossa monet haitallisiksi havaitut aineet ovat levinneet laajalti ympäristöön. Ongelma on syntynyt useiden vuosikymmenten aikana. 1900-luvun puolivälin tienoilla kaikki synteettinen oli ”edistystä”, eikä yhdisteiden vyöryä edes yritetty hillitä. Vaikka tilanne on nyt toinen, harva väittää regulaation vastaavan edelleenkään riittävän tehokkaasti ympäristön kemikalisoitumisen uhkaan. 

Sääntelyä on pitkään heikentänyt sen kohdistaminen tarkasti vain tiettyyn aineeseen, sillä kiellon tai rajoituksen välttäminen on onnistunut molekyyliä hivenen muokkaamalla. 

Nurmi toteaa asiassa päästyn nyt askeleen eteenpäin. 

– REACH-asetuksessa on nyt aloitettu samankaltaisten aineiden ryhmittely, mikä on askel parempaan.

Kemikaalien sääntely perustuu edelleen täysin siihen, mitä aineita seos sisältää. Monissa muissa yhteyksissä sääntelyssä on siirrytty malliin, jossa viranomainen määrittelee tavoitteita ja ominaisuuksia, ei teknistä toteutusta. Esimerkiksi rakennusten energiatehokkuuden yhteydessä viranomainen ei ota kantaa eristeratkaisuihin vaan esittää tavoitteen, johon ratkaisuilla on päästävä. 

Kemikaalien yhteydessä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi aineiden pitkäikäisyyden rajoittamista. Kemikaalit kehitellään yleensä käytettäviksi tuotteissa, joista harvat ovat käytössä esimerkiksi viidenkymmenen vuoden kuluttua. Sellaisia varten ei kannattaisi tuottaa vaarallisia ikuisuuskemikaaleja, jotka jatkavat kulkeutumistaan ympäristössä kauan itse tuotteen tuhoutumisen jälkeen. 

Aineen pysyvyys otetaan nytkin huomioon riskiarvioinnissa, jos viranomaiset päätyvät arvioimaan aineen haitallisuutta. Kehiteltäville aineille ei kuitenkaan aseteta ennakkoon mitään tämäntapaisia ominaisuksiin liittyviä rajauksia. 

Nurmi kertoo poikkeuksena tästä olevan tietyt kemikaaliryhmät, joille on asetettu ennakko­hyväksymismenettely. Ne ovat kemikaaleja, joiden käyttötarkoitus antaa aiheen kiinnittää erityistä huomiota turvallisuuteen. 

– Ennakkohyväksymismenettelyt koskevat esimerkiksi biosideja ja kasvinsuojeluaineita.  

*⁾ REACH-asetuksessa säädetään kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista sekä tiedottamisesta toimitusketjussa. REACH tulee sanoista Registration, Evaluation, Authorization and restriction of CHemicals.