Ilmastonmuutosviestintää ihmisaivoille

Ilmatieteen laitoksella tutkijana työskentelevä Mira Hulkkonen käsittelee syksyllä 2023 julkaistussa Ilmasto-oivalluksia -nimisessä kirjassaan laajasti niitä esteitä, joita ihmismieli asettaa faktojen hyväksymiselle ja toimeen tarttumiselle ilmastoasioissa. Hän myös pohtii keinoja, joilla ihmisiin todella pystyttäisiin vaikuttamaan ympäristöasioissa. 

Hulkkonen sanoo, että kirjan julkaisemisen taustalla oli huoli ilmastosta ja halu ymmärtää ilmastonmuutosta laajemmin kuin luonnontieteellisestä näkökulmasta. 

Miksi tieto ilmastosta ja ihmisen toiminnan vaikutuksesta siihen ei riitä motivoimaan meitä toimimaan? Millaisia ansoja meillä on ajattelussamme? Jos faktuaalinen tieto ei riitä, mikä sitten toimisi?

– Ilmastonmuutos on ilmiönä aivoillemme haastava ongelma, Hulkkonen sanoo. 

– Se tihkuu epäpalkitsevuutta ja on täysin erilainen kuin ne ongelmat, joita ratkomaan aivomme ovat kehittyneet tuhansien vuosien aikana. Ja siihen meidän pitäisi kuitenkin nyt taipua.

Väistelemme epämukavaa tietoa

On paljon syitä sille, että tutkittu tieto ei riitä. Tiedon vastaanottamista vinouttaa esimerkiksi, jos sen ajoitus ja muoto ovat vääriä, tai jos se koskee ajallisesti tai maantieteellisesti liian kaukaisia tapahtumia. Faktojen perillemenoa voivat haitata myös väärät vakiintuneet mielikuvat, mainonta ja valeasiantuntijoiden sumutus.

– Ihmisaivot väistelevät tehokkaasti epämukavaa tietoa etsien erilaisia pakoreittejä ja keinoja, jotka vapauttavat sen kohtaamisesta ja ikävistä ratkaisuista.

Aivomme ovat vuosituhansien mittaan kehittyneet tarkkailemaan toimintamme aisteilla havaittavia seurauksia. Ilmastonmuutoksen seuraukset sen sijaan voivat tuntua fyysisesti ja ajallisesti etäisiltä, eikä syiden ja seurausten välinen yhteys hahmotu.

– Vuodenvaihteen ennätyskylmän jakson perusteella olemme valmiita päättelemään, että ilmastonmuutos on peruttu. Todellisuudessa sen syynä on polaaripyörteen hajoaminen, jolla on linkki globaaliin ilmastoon ja mahdollisesti myös sen muutokseen, Hulkkonen selittää. 

– Ei ilmaston lämpeneminen katoa minnekään, vaikka emme tässä hetkessä tuntisikaan sen vaikutusta. Ilmakehä on dynaaminen ja kiehtova järjestelmä, jota ei aina voi ymmärtää intuitiolla.

Enemmistö tunnustaa ilmastonmuutoksen ja on siitä huolissaan. Silti moni heistäkään ei tee asialle mitään. 

– Asenteiden muuttuminen konkreettisiksi teoiksi on ison kynnyksen takana, sillä saavutetuista eduista on vaikea luopua. Todella moni asia nivoutuu päästöjä tuottavaan fossiilitalouteen: miten me syömme ja liikumme, ja millaisia kulutusvalintoja teemme, Hulkkonen muistuttaa.

– Erilaiset fyysiset, taloudelliset ja sosiaaliset rakenteet hidastavat muutosta ja ohjaavat päästöjä tuottaviin vaihtoehtoihin.

Parempaa ilmastoviestintää

Millä ihmiset erilaisissa rooleissaan – kuluttajista suunnittelijoihin ja päättäjiin – sitten saataisiin toimimaan oikein? Hulkkosen mukaan siihen tarvitaan kolmenlaisia keinoja.

– Ensinnäkin ilmastonmuutosta koskeva tieto pitäisi saada ymmärrettävämmäksi, konkreettisemmaksi ja lähemmäksi ihmisiä, jotta ongelmatietoisuus pääsisi kehittymään. Sen pitäisi koskea tärkeitä ja läheisiä asioita, joiden suojelemiseen ihmiset olisivat valmiita. Abstraktit numerot eivät kosketa samalla tavalla, vaikka viestin tulee toki aina perustua tieteelliseen tietoon.

Ihmisille pitäisi myös antaa käytännön esimerkkejä siitä, millainen kestävästi toteutettu yhteiskunta voisi olla ja miltä se näyttäisi. Viestintä on yksi keino avittaa tulevaisuuden hahmottamista, ja kuvittelussa olisi myös taiteella, kirjallisuudella ja musiikilla merkittävä rooli.

– Emme osaa kuvitella tulevaisuutta ja sellaista maailmaa, jossa ilmasto-ongelma olisi ratkottu, ja jossa siitä huolimatta elettäisiin ihan mukavaa elämää. Tulevaisuus esitetään elokuvissa lähes aina dystopioina, joissa maailma on romahtanut.

Kolmanneksi keinoksi tarvitsemme sosiaalisen kannustimen. 

– Roolimalleilla voi olla tässä iso voima. Malli voi olla ihminen, mutta se voi myös olla kaupunki, jossa jokin asia on toteutettu esimerkiksi kestävän liikkumisen saralla paremmin kuin muualla. Hyviä julkisen liikenteen ratkaisuja onkin kopioitu kaupungista toiseen.

Ihmisille pitäisi antaa käytännön esimerkkejä siitä, millainen kestävästi toteutettu yhteiskunta voisi olla ja miltä se näyttäisi.

Uusiutuvan energian puolella on tutkittu viestinnän vaikutusta esimerkiksi aurinkoenergiaratkaisujen yleistymiseen. 

– Teknologian parantuminen on toki ollut tärkeää, mutta isossa roolissa on ollut myös se, miten aurinkoenergiasta on puhuttu, millaisia ilmaisuja siinä on käytetty ja miten vetovoimatekijöitä on tuotu esiin.

Hyvä fossiiliton elämä

Ilmastonmuutoksen torjunnasta tiedottavilla on vastassaan koko fossiilitalouden markkinoinnin voima ja paino. Sen vuoksi on tärkeää, miten tieto muotoillaan ja ketä se puhuttelee. 

– Houkuttelevia termejä tulisi käyttää laajalti fossiilittomien vaihtoehtojen markkinoinnissa. Samoin pitäisi tuoda esiin ne hyvät asiat, se, mitä niiden valitsemisella saadaan aikaan ihmisten arjessa.

Rahan säästyminen on tärkeä ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta puhuva argumentti, mutta yhtä tärkeä on myös terveys, sillä ilmansaasteet syntyvät usein käsi kädessä kasvihuonekaasujen kanssa. 

– Kasvihuonekaasujen kohdalla puhutaan usein globaaleista asioista, joiden muutokset näkyvät hitaasti. Pienhiukkaset sen sijaan aiheuttavat terveyshaittoja välittömästi siinä ihan lähellä ja päästöjen väheneminen voi näkyä hyvinkin nopeasti parempana hengitysilmana, Hulkkonen muistuttaa.

– Viestinnässä kannattaa siten tuoda esiin myös näitä muita näkökulmia. Vaikka Suomessa ei ole samanlaisia ilmanlaadun ongelmia kuin esimerkiksi aasialaisissa suurkaupungeissa, meilläkin kuolee vuosittain tuhansia ihmisiä ennenaikaisesti ilmansaasteiden takia.

Punaisen lihan vähentämisellä ruokavaliosta saavutetaan ilmastohyötyjen ohella myös terveyshyötyjä.

– Kasvisruoka voi olla myös imagoasia yksilölle. Samoin yritykset tai kaupungit voivat saada ilmastotoimista imagohyötyä. On oikeastaan melkein sama, mitkä asiat toimivat motivaattoreina, pääasia että ilmastoasioissa mennään oikeaan suuntaan ja tehdään oikeanlaisia toimia, Hulkkonen sanoo.

Viherpesua ja tuomiopäivän ennustuksia

Viestintään liittyy myös vaaranpaikkoja, kuten viherpesu, joka tarjoaa kuluttajalle mahdollisuuden uskotella itselleen, että asiat ovat hoidossa.

– Markkinoinnin ammattilaisten avulla toteutetut kampanjat osaavat kutkutella ihmisten psyykeä juuri oikeista paikoista. Ihmisillä on halu tehdä hyvää, ja tuotteen myynti on taattu, jos julistetaan, että sen hankinta on jonkin pienen asian ansiosta hyväksi planeetalle. Samalla itse yritys välttyy paineelta muuttaa fossiilisiin polttoaineisiin nojaavaa toimintaansa, Hulkkonen sanoo.

– Helpot ja vaivattomat keinot tuntuvat ihmisistä mielekkäiltä. Se on ongelma, jos uskottelemme jonkin helpon ja pienen teon ratkaisevan kaiken, mutta myös mahdollisuus, jos aidosti kestävät ratkaisut saadaan tuntumaan helpoilta ja vaivattomilta.

Uhkaillako tuomiopäivällä vai ruokkiako toivoa paremmasta tulevaisuudesta? Hulkkonen uskoo, että molempia tarvitaan. 

– Ihmisille on annettava realistinen kuva siitä, mikä suunta on, jos mitään ei tehdä. Ongelmatietoisuuden kehittymiseen liittyvät myös pelko ja huoli. Viesti ei toisaalta saisi olla niin lamaannuttava, että se aktivoi puolustusmekanismit, jotka saavat meidät sulkemaan korvamme, Hulkkonen sanoo.

– Motivaatiolähteet kannattaa etsiä positiivisten asioiden ja roolimallien kautta. Toiveikkuutta voi luoda tuomalla esiin todellisia asioita ja ratkaisuja, jotka kertovat oikeansuuntaisesta kehityksestä.

Ilmastokokousten uutisoinnissa ja erilaisten paneelien lausunnoissa vakava varoitus yhdistyy yleensä muistutukseen, että vielä voi tehdä asialle jotain. 

– Se on hyvä, sillä vaikka aika käy vähiin, lamaantuminen ei auta. Toimeen tarttumalla suunta on vielä käännettävissä.

Ilmaston puolesta kukin tavallaan

Monimuotoisuus siinä, ketkä puhuvat ympäristökysymyksistä, on äärimmäisen tärkeää. 

– Ihmisten pitäisi voida löytää itselleen sopiva ilmastoidentiteetti ja oma tapansa olla ilmastonmuutoksen torjunnan puolella. Kaikki eivät esimerkiksi halua samaistua ilmastoaktivisteihin, vaikka ovat ilmaston tilasta huolissaan. Se rajaa tällä hetkellä pois aika paljon ihmisiä, Hulkkonen muistuttaa

– On todella surullista, miten Suomessa tehtyjen kansalaiskyselyjen perusteella ihmiset kokevat, että suhtautuminen ilmastonmuutokseen on niin poliittinen kysymys, etteivät he halua leimaantumisen pelossa ottaa siihen kantaa.