Kattavuutta ja parempaa tietoisuutta
Kansalaisten osallistaminen ilmanlaadun mittaamiseen lisää mittausten kattavuutta, mutta ennen kaikkea lisää heidän tietoisuuttaan.
Ilmanlaadun mittaamiseen tarvitaan kymmenien tuhansien tai tuhansien eurojen hintainen mittalaite, jos halutaan tieteellisesti vertailukelpoisia tuloksia, HSY:n ilmansuojeluasiantuntija Anu Kousa muistuttaa. Marketista muutamalla kympillä ostetut laitteet eivät siihen kelpaa.
– Massatuotantona valmistettavien mittalaitteiden mittaustulokset ovat alttiita häiriöille ja heittävät laitekohtaisesti niin paljon, että ne eivät kelpaa osaksi virallista ilmanlaadun seurantaverkkoa. Jos kuitenkin liikutaan rajoitetulla alueella, edullisella laitteella näkee isot muutokset, joten niitä voi antaa kansalaisille havaintojen tekemiseen.
HSY seuraa ilmanlaatua pääkaupunkiseudulla ja tekee mittauksia myös muulla Uudellamaalla. Pääkaupunkiseudun 11 varsinaisen mittausaseman ohella sillä on erilliset laiteverkot liikenteen pakokaasupäästöjen ja katupölyn mittaamiseen liikenneväylien varrella, sekä muutamassa kohteessa laitteita, joilla seurataan työmaiden tuottamaa pölyä ja puunpolton päästöjä.
– Olemme tehneet puunpolton päästöjen mittauksissa kansalaisten kanssa yhteistyötä jo pitkään. He ovat ottaneet HSY:n mittalaitteita pihoilleen, ja olemme järjestäneet aiheesta myös asukastilaisuuksia.
Tietoisuutta ja sitouttamista
HSY oli mukana usean toimijan maaliskuussa 2022 päättyneessä HOPE (Healthy Outdoor Premises for Everyone) -hankkeessa, jossa pyrittiin hyödyntämään asukkaiden vapaaehtoista panosta ja osallistamaan heitä ympäristönsä mittaamiseen. Helsingin kaupungin vetämään hankkeeseen osallistuivat HSY:n ohella muun muassa Helsingin yliopisto ja Ilmatieteen laitos.
– Yhtenä osana hanketta 130 vapaaehtoista kuljetti jokapäiväisillä asioillaan edullisia muutaman sadan gramman painoisia sensoripaketteja ja syötti kertyneet mittaustulokset sitä varten rakennetulle verkkoalustalle. Tässä oli tietysti haasteena yksityisyyden suoja, sillä mukana kannettavan mittalaitteen tuottama paikkatieto tietysti paljastaa, missä asianomainen on liikkunut. Tuloksia ei siten voitu laittaa julkisesti näkyviin, vaan jokainen näki verkosta vain omat tuloksensa, ja kaikille näytettiin vain yhteenvedot, Kousa kertoo.
Asukkaille järjestettiin infotilaisuuksia ja heille annettiin myös mahdollisuus äänestää omalla asuinalueelleen räätälöidyistä ilmanlaatua parantavista toimenpiteistä. Toteutettavaksi valikoituneet toimenpiteet tehtiin viime vuoden aikana osallistavan budjetoinnin kokeilumallia hyödyntämällä.
– Keskeistä tässä – niin kuin monissa muissakin hankkeissa – oli tietoisuuden lisääminen ilmanlaadun asioista. Osallistujat oppivat, miten ilmanlaatu vaihtelee tunnista tai kadunkulmasta toiseen, ja miten omilla teolla, kuten oikealla reitinvalinnalla, on vaikutusta, Kousa sanoo.
– He olivat ilmanlaadusta kiinnostuneita ihmisiä Jätkäsaaren, Vallilan ja Pakilan alueilta, ja heidät rekrytoitiin kaupungin Forum virium -kehitysyhtiön Ilmanlaatujoukot-ryhmästä sekä myös Twitterin ja nettisivujen kautta.
Ei se niin huono ollutkaan
HOPE-hankkeen projektipäällikkö Jussi Kulonpalo Helsingin kaupungilta kertoo, että vapaaehtoisten keräämästä datasta ei ole ainakaan vielä ilmennyt mitään ihmeellisen uutta tai yllättävää. Sen sijaan vapaaehtoiset itse saivat elinympäristöstään ja työ- ja asiointimatkoistaan tietoa, jonka hyödyllisyyttä voi verrata esimerkiksi sykemittarien ja aktiivirannekkeiden omasta kehosta antamaan terveystietoon.
– Laitteita palauttaessaan monet sanoivat heille tulleen iloisena yllätyksenä, että asuinalueiden ilmanlaatu oli niin hyvä kuin se oli.