Kaytännönläheinen säätieteilijä

Ajattelin, että meteorologiaa voisi opiskella. Kotikuntani Uuraisten naapurissa Tikkakoskella oli armeijan sääluotaamo, jossa eräs sukulaiseni oli ollut töissä. Siksi tiesin jo vähän, millaista se homma on, Matti Huutonen kertoo. 

Sääpuoli kiinnosti käytännönläheisyydellään ja Huutonen jäi sille tielle. RUK:n jälkeen hän toimi lopun varusmiesajastaan kouluttajana Sääkoulussa. 

– Teimme säähavaintoja ja luotauksia ja laadimme sääsalasanomia tykistölle ja heittimistölle. Teimme havaintoja ja tulkitsimme niitä hyödyntäen siinä pilvioppia ja vastaavia käytännön työkaluja. Se tuntui hyödylliseltä ja mielenkiintoiselta ja näin käytännössä, mihin säätietoa tarvittiin.

Fysiikanopintoja ja kesätöitä 

Kotiuduttuaan Huutonen pääsi Helsingin yliopiston Luonnontieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan meteorologiaa. Pääaine oli fysiikka, johon ilmatiedekin kuului. 

– Opiskeluvuodet olivat mukavaa mutta aika työlästä aikaa, sillä en ollut hirveän lahjakas matematiikassa ja numeroiden pyörittelyssä. Opinnot olivat aika teoreettisia ja sisälsivät paljon laskemista ja pänttäämistä.

Opinnot etenivät kuitenkin varsin suoraviivaisesti, vaikka muutto kotiseudulta Keski-Suomesta Helsinkiin oli jo itsessään iso hyppäys. 

– Ensimmäiset opiskeluvuodet elätin itseni siivoamalla, ja kesät vietin kotiseudulla autojen nastoja valmistavalla tehtaalla. Jostakin se leipä piti tienata. Lopulta vuonna 1999 pääsin oman alan kesätöihin sääteknikoksi Ilmatieteen laitokselle, Huutonen muistelee.

– Siihen aikaan oli vielä paljon käsityötä vaativaa käytännön työtä: piirsimme lehdille sääkarttoja piirto-ohjelmalla. Nyt senkin tekevät koneet automaattisesti.

Työ jatkui keskeytyksettä myös kesän jälkeen, kunnes Huutonen siirtyi Ilmatieteen laitoksen sääpäivystykseen ensin osa-aikaiseksi ja sitten vakituiseksi meteorologiksi. 

– Opintojen lomassa tehty työ antoi hyvää näppituntumaa tulevaan ammattiin. Sitä mukaa kun suoritin erilaisia kursseja, pääsin soveltamaan niiltä saatuja tietoja ennusteiden tekemiseen.

Teoria ja käytäntö hallussa

Suomessa työskentelee tuhatkunta meteorologia. Suurimmat työllistäjät ovat Ilmatieteen laitos sekä Helsingin yliopisto, Vaisala ja Foreca. Päivystävää työtä tekee arviolta 50–60 meteoro­logia, joista Ylellä ja MTV:llä on yhteensä kymmenkunta.

– Valtaosa on tutkijoita, jotka työskentelevät ilmakehän mallinnuksen, ilmastonmuutoksen, säätutkien ja satelliittidatan parissa. Alalle tähtäävä opiskelu on luonteeltaan tutkijakoulutusta eikä sään ennustamista varsinaisesti opeteta yliopistossa, Huutonen kertoo.

Sääennusteiden laatiminen on samalla vahvasti käsityötä, jossa vaaditaan kokemusperäistä tuntumaa. 

– Kokenut meteorologi tietää, miten mikäkin ennustemalli toimii missäkin tilanteessa, ja mitkä ovat niitä tyypillisimpiä mutkia ja ongelmapisteitä mihinkin vuodenaikaan. Ja mitä pitää ottaa huomioon, kun ollaan rannikolla tai sisämaassa tai eri puolilla Suomea, Huutonen selittää.

– Meteorologi poimii runsaasta määrästä dataa ja ennustemalleja sen olennaisen, joka olisi syytä kertoa ihmisille. Hän siis kertoo, mikä on päivän sääuutinen. Vaikka iso osa ennusteista tuotetaan automaattisesti, niitä tuottavia malleja pitää myös korjailla käsin, skripteillä ja koodinpätkillä.

Ilmatieteen laitoksella vanhemmat ja kokeneemmat kollegat perehdyttivät Huutosen työhön. 

– Ensin työskenneltiin jonkin aikaa työparina. Iso apu oli siitä, että päivystäjät toimivat siellä maisemakonttorimaisessa tilassa, jossa eri vaihtoehtoja on mahdollista pohtia tiiminä yhdessä. Päällä olevaa akuuttia säätilannetta miettimässä on aina useampia ihmisiä. Myös Ylen tv-meteorologit, jotka työskentelevät Pasilassa yksinään, palaveroivat säähän liittyvistä olennaisista asioista Ilmatieteen laitoksen päivystäjien kanssa. Myös säädata saadaan sieltä.

Kohti uusia haasteita

Työ- ja opiskeluelämä etenivät monta vuotta rinnakkain. Vaikka opinnot oli tehty, lopputyöt valmistuivat pitkälti 2000-luvun puolella. Filosofian maisterin paperit Huutonen sai lopulta 2007.

– Gradu liittyi käytännön säätyöhön ja käsitteli tuulenpuuskien ennustamista. Aihe oli ajankohtainen, sillä maassa oli ollut vuosituhannen alussa muutama iso myrsky, joissa tuulenpuuskat saivat aikaan isoja vahinkoja. Työ oli haastavaa, sillä pyrin ennustamaan ilmakehän turbulenssin sisältämän energian perusteella puuskien nopeutta – eli sääilmiötä, joka kestää vain muutaman sekunnin. Mallit ovat sen jälkeen kehittyneet valtavasti ja puuskista annetaan nykyisin jo kohtuuhyviä ennusteitakin.

Vuonna 2004 Yleltä avautui paikka, jota Huutonen haki ’uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta’. 

– Halusin nähdä, selviäisinkö noista hommista ja millaista olisi olla sillä puolella ruutua töissä. En niinkään halunnut televisioon esiintymään, vaan motiivinani oli kiinnostus alaa ja aihetta kohtaan, Huutonen pohtii.

Edelleenkin televisioon tehtävät sääkartat tuotetaan työvuoron aikana käsityönä piirtämällä.

– Olen pitänyt itseäni enemmänkin syrjäänvetäytyvänä tyyppinä. Hakeutumisella tv-työhön olen ehkä yrittänyt kasvattaa omia raamejani ja rajojani oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Jos ei kokeile, ei kehity eikä tiedä, pystyykö siihen.

Huutonen läpäisi koekuvaukset ja haastattelut ja löysi itsensä tekemästä ensin Aamu-tv:n säälähetyksiä ja myöhemmin myös iltavuoron sääuutisia.

– Työnantaja antoi opastuksen käytettäviin työkaluihin, mutta loppu oli tekemällä oppimista. Aamu-tv:n säälähetykset ovat nopeatempoisia, sillä aamun aikana spotteja on 6–7 puolen tunnin välein, ja meteorologi laatii ennusteen jo ennen lähetyksiä. Siinä tuli nopeasti tekemiseen rutiinia ja toistoa. Toisto tuo turvaa, Huutonen kertoo.

– Aamu-tv:n mukavan tiivis ja sosiaalisesti kannustava työyhteisö ajaa tehokkaasti sisään lähetyshommiin ja esiintymiseen. Myöhemmin työni laajeni illan ’virallisiin’ säälähetyksiin, joista varsinkin puoli yhdeksän pääuutislähetys on edelleenkin oma epistolansa. Toki niidenkin ilmaisu on keventynyt ajan mittaan ja ihmisten vaihtuessa.

Kokemusta ja parempia työkaluja

Huutosella on jo kaksi vuosikymmentä kokemusta ammatistaan, Ylellä on tulossa 17 vuotta täyteen. Tv-työhön väistämättä kuuluva vuorotyö ennen neljää käynnistyvine aamuvuoroineen sopii sekin, vaikka ikä alkaa jo vähän tuntua.

– Mallit ja havainnot ovat kehittyneet ja työ on sen takia nyt hyvin erilaista kuin vuosituhannen alussa. Saamme reaaliajassa numeraalista dataa, ja tutka- ja satelliittikuviakin 15 minuutin välein. Silti edelleenkin televisioon tehtävät sääkartat tuotetaan työvuoron aikana käsityönä piirtämällä.