Kesätyön hakeminen stressaa 

Pauliina Jokinen aloitti töiden kartoittamisen jo syyslukukaudella. Tätä juttua varten antamansa haastattelun aikana hän sai juuri tiedon, ettei tullut valituksi laboratorioalan työpaikkaan, jota haki.

– Näin oikeasti vaivaa hakukirjeen ja CV:ni päivittämisen eteen. Minulla on myös oman alan työkokemusta. Silti en päässyt edes haastatteluun. 

Jokinen opiskelee ympäristötiedettä Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa. Opinnot ovat maisterivaiheessa. Hän on SM-tason voimanostaja. Kilpaurheilu, opiskelu, gradupaikan ja kesätyöpaikan etsiminen sekä osa-aikainen projektityö, jonka on tarkoitus päättyä ennen kesää, vievät aikaa. 

Taloudellinen pärjääminen stressaa Pauliina Jokista ”ihan älyttömästi”. 

– Minulla ei ole varaa olla työttömänä edes opiskeluaikana, saati kesällä. 

Tärkeää työkokemusta 

Pauliina Jokinen on työskennellyt myös lukukausien aikana. Ensimmäisinä opiskeluvuosina hän työskenteli UEF-lähettiläänä. 

Toisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä Jokinen sai ensimmäisen oman alansa työpaikan koekalastushommissa. Hänen tehtäviinsä kuului verkkokoekalastus, koeravustus ja sähkökoekalastus. 

Verkkokoekalastus tarkoitti käytännössä sitä, että Jokinen meni työkaverin kanssa joka ilta veden äärelle ja raahasi veneen vesille. Läheskään joka paikkaan ei ollut tietä, eikä polkua, joten vene oli raahattava metsän läpi rantaan. Verkot laskettuaan he kävivät majapaikassa nukkumassa ja nousivat aamulla aikaisin nostamaan verkot. Tehtävän oli tunnistaa kalalajit, mitata ne ja merkitä ylös. 

– Sain paikan, koska äitini oli opettanut minut verkkokalastamaan ja tunnistamaan kaloja. Seuraavan kesätyöpaikan saaminen oli helpompaa, koska minulla oli jo oman alan kokemusta. 

Seuraavana kesänä hän pääsi ELY-keskukseen vesistöharjoittelijaksi. Jokinen suunnitteli yhdessä ammattikoodarin kanssa tietokoneohjelmiston, jonka avulla voi siirtää automatisoidusti vesikasviseurantatietoja paikkatietojärjestelmään. Tavoitteena on siirtää kaikki Suomessa vuoden 2006 jälkeen tehdyt aineistot järjestelmään. 

Luppoajalla huoli herää 

Projektin innostamana Jokinen aloitti tietojenkäsittelytieteen sivuopintona ajatellen, että koodaamisosaaminen säästää sekä omaa aikaa että työnantajan rahaa. Tänä keväänä hän haki kesätyöpaikkaa, jossa voisi hyödyntää tätä osaamistaan. 

– Löysin vain yhden avoimen paikan, jossa selkeästi yhdistyy ympäristötiede ja koodaaminen. 

– Tipahdin työnhausta alkuvuodesta, kun arkeni oli niin kiireistä. Mitään hirveän fyysistä työtä, kuten kalastusta, en pysty kilpaurheilun vuoksi tällä hetkellä tekemään.

Molemmat avoimet kesätyöpaikat, joita hän haki, löytyivät Loimun verkkosivuilta. Muilta sivustoilta sopivien työpaikkojen löytäminen on ympäristötieteilijälle haastavaa. Jokinen kokee vaikeaksi sopivien hakutermien löytämisen. 

Loimun urapalvelupäällikkö Suvi Liikkasen mukaan tämä on generalististen alojen haaste. Muita työnhakupalveluja käytettäessä voi lähteä liikkeelle siitä teemasta, mikä itseä kiinnostaa ja katsoa löytyisikö siltä alalta esimerkiksi itselle sopivia hankkeita. Hakua voi tehdä myös tietyillä termillä, esimerkiksi sanalla ”ympäristönsuojelu”.  

Osaamisen riittävyys ahdistaa 

Suvi Liikkanen kertoo, että joka vuosi avoimista kesätyöpaikoista ilmoitetaan vielä huhti–toukokuussakin. On myös paikkoja, joita ei laiteta hakuun, vaikka tarvetta kesätyöntekijöille olisi. Kannattaa ottaa yhteyttä yrityksiin ja seurata palvelualan paikkoja pitkin kesää, sillä vaihtelevuus voi olla suurta. 

Jos töitä ei löydy, ihminen ajattelee helposti, että hänessä on jotain vikaa. Hän on huono, eikä kelpaa. Työn saaminen on monen asian summa, eikä kaikkeen voi itse vaikuttaa. Riittää, että tekee parhaansa. 

Oman osaamisen riittävyys voi ahdistaa. Työpaikkailmoituksia katsellessa herää helposti tunne, että on oltava valmis ja osattava kaikki mahdollinen. Uravalmentaja Suvi Liikkanen muistuttaa, että iso osa asioista opitaan vasta työtä tehdessä. 

– Osaaminen kehittyy uusien työtehtävien myötä. Työnantajat ovat valmiita kehittämään ja kouluttamaan työntekijöitä sekä ajamaan heitä sisään työhön. Menestyäkseen ei tarvitse osata kaikkea. 

Aikatauluta työhaku 

Pauliina Jokisen mielestä työhaku sinänsä on mielekästä, mutta se vie vähän liikaa aikaa ja stressaa. Kiire pitää työnhakustressin aisoissa arkisin, mutta viikonloppuna, kun pitäisi palautua, huoli työn löytämisestä nostaa päätään. 

Liikkanen muistuttaa, että tunne siitä, että koko ajan pitäisi tehdä jotain työn saamisen eteen, kuormittaa. Työnhaun aikatauluttaminen lievittää stressiä. Voi esimerkiksi päättää, että etsii potentiaalisia työpaikkoja maanantaisin, tekee hakemuksia tiistaisin ja pitää torstaisin vapaata työnhausta. Työnhaun ohella pitää tehdä muutakin ja varata aikaa itselle mieluisiin asioihin. 

Työnhakua voi tehostaa tekemällä erilaiset CV:n pohjat esimerkiksi tutkimustyöhön ja asiakaspalvelutehtäviin. Tällöin ei tarvitse räätälöidä hakemusta joka kerta alusta asti uudelleen. 

Hakemuksen voi luetuttaa jollain luottohenkilöllä ennen lähettämistä ja varmistaa, että siinä on kaikki oleelliset asiat. Kannattaa kysyä lisätietoja, jos ilmoituksessa tarjotaan siihen mahdollisuus ja tuoda oman motivaationsa esiin.  

Projektimainen työnhaun ote vähentää paineita. Liikkanen neuvoo kirjaamaan ylös, mitä paikkaa milloinkin hakee, mistä ilmoitus löytyy ja mitä se sisälsi. Näin kaikki tarvittava löytyy helposti, kun saa kutsun haastatteluun. 

Yksi mahdollisuus työllistyä on tutkintoon kuuluvan harjoittelupaikan hakeminen. Työnantaja voi saada palkanmaksua varten yliopistojen harjoittelutukea. 

– Jos kesätöitä ei löydy, kannattaa arvostaa sitä mahdollisuutta, että voi levätä ja palautua. Loma on tärkeää myös opiskelijoille, muistuttaa urapalvelupäällikkö Suvi Liikkanen.