Kestävyyspaneeli katsoo kokonaisuuksia

Kestävyyspaneeli on Luonto- ja Ilmastopaneelien kaltainen riippumaton tiedepaneeli. Sen tehtävänä on tukea yhteiskunnallista päätöksentekoa, käynnistää julkista keskustelua, ja edistää murrosta kohti kestävän kehityksen ja ihmisen hyvinvoinnin samanaikaisesti huomioivaa yhteiskuntaa.

Paneelin puheenjohtaja Eeva Furman kertoo, että ryhmän työn lähtökohtana on syyskuussa 2019 julkaistu YK:n seurantaraportti ja sen tulkitseminen Suomen kannalta suomalaisille päättäjille ja toimijoille. Helmikuussa 2020 ilmestyneessä ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle esitellyssä Kuusi polkua kestävyyteen -julkaisussa tarkastellaan luonnonvaroja, ruokajärjestelmiä, kaupunkiseutujen kehitystä, energiakysymyksiä, hyvinvointia ja taloutta.

– Tuo kirjoitus on punaisena lankana kaikessa, mitä me teemme. Ajamme systeemistä murrosta siinä esitetyllä kuudella alueella. Jotta onnistuisimme siinä, hallinnon, bisnesmaailman, yksityishenkilöiden ja yhteisöjen sekä tieteen ja teknologian on toimittava samansuuntaisesti ja yhteistyössä.

Keskinäisriippuvuuksien maailma

Poikkitieteellinen lähestymistapa on Furmanin mielestä välttämätön, sillä kestävä kehitys ei ole pelkästään ympäristöasia vaan ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin vuorovaikutusta ja niiden täydellisen keskinäisriippuvuuden tunnistamista.

– Asiat eivät etene minnekään, ellemme huomioi kokonaisuutta. Vaikka se on epätäydellistä, täynnä turhautumisia ja vaikeasti hahmotettavaa, se on ainoa tie käsitellä näitä asioita. Maailma kun on luonteeltaan monimutkainen ja jatkuvasti muuttuva. Muuten joudumme yhä uudelleen korjaamaan yksittäisten ratkaisujen tuottamia uusia ongelmia, ja joudumme ojasta allikkoon, Furman kuvaa.

– Suuri oivaltamisen paikka on, että emme ole tekemässä biodiversiteetin murrosta, vaan meidän pitää murtaa ihmisen toiminta ja ne järjestelmät, esimerkiksi ruoantuotannossa tai uudisrakentamisessa, jotka heikentävät biodiversiteettiä. Luonnontilaisena luonto kyllä huolehtii itsestään.

Suomalaisen päätöksenteon puolella on viime aikoina edetty hyvällä vauhdilla ja siellä aletaan olla tietoisia kestävän kehityksen haasteista. Nyt tämä varsin käsitteellinen asia pitää tuoda kaikkien suomalaisten keskusteluun.

– Vuodenvaihteessa käynnistyy Suomen Kulttuurirahaston rahoittama vuorovaikutushanke, jossa museoissa ja kirjastoissa järjestettävissä työpajoissa keskustellaan ja luodaan kuvallisia, sanallisia ja äänellisiä tarinoita kestävyysmurroksesta, Furman kertoo.

– Ihmisille etäisten ylätason termien tilalle haluamme yhteisen kielen puhua siitä, millaista on kestävä ruoka ja energia, miten kaupungistuminen ja talous muuttuvat kestäviksi ja millaisia mahdollisuuksia uudelle hyvinvoinnille on tarjolla. Maapallon tilanne on todella vakava, mutta murros on mahdollinen ja ihmiskunta kykenee siihen.

Ei pelkkää luonnontiedettä

Jyväskylän yliopiston soveltavan ekologian professori Mikko Mönkkönen on tutkinut pohjoisten havumetsien luonnonvarojen käytön sovittamista yhteen luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kanssa. Hänen mielestään pelkkä luonnontieteellinen tieto ei riitä kestävän kehityksen ongelmien ratkomiseen.

– Toimiviin ratkaisuihin tarvitaan myös tieto talouden toiminnasta, ihmisten käyttäytymisestä ja ihmisyhteisöjen toiminnasta. Eri tieteenaloilta tuodun tiedon samanaikainen käsitteleminen on haastavaa ja mielenkiintoista, sillä olemme tässä koko ihmiskuntaa käsittävien kysymysten äärellä, Mönkkönen sanoo.

Paneeli tarjoaa monitieteellistä ja monikanavaista lähestymistapaa.

– Emme voi ratkaista ilmastonmuutoksen kysymyksiä muusta irrallaan. Eivätkä monimuotoisuuden ongelmat ratkea pelkää luontoa tarkastelemalla. On myös ymmärrettävä, ketkä ovat kärsijöitä ja ketkä hyötyjiä, kun tehdään ilmastonmuutosta hidastavia toimia.

Kestävyyspaneeli työskentelee kollektiivina.

– Varsinainen paneeli kokoontuu 4–5 kertaa vuodessa, mutta tapaamme myös pienemmissä ryhmissä. Teemme valmistelutyötä ja laadimme yksittäisiä kannanottoja, jos esimerkiksi toimimme lausunnonantajana jossain prosessissa. Puhun joskus yksinänikin paneelin nimissä, tilanteesta riippuen.

Mitä on metsien kestävä käyttö?

Mönkkösen tutkimusala on kuuma aihe suomalaisessa keskustelussa: mikä on metsien järkevää käyttöä, jos otetaan huomioon sille asetetut usein ristiriitaiset tavoitteet.

– Metsien hoidossa tulisi ottaa samanaikaisesti huomioon teollisuuden puuntarve ja ilmastonmuutoksen torjunta käyttämällä metsiä hiilinieluina ja myös metsien tuotteita hyödyntämällä. Lisäksi pitäisi huomioida monimuotoisuuden ja virkistysmahdollisuuksien säilyminen.

Suomalaista metsäpolitiikkaa on toisesta maailmansodasta alkaen vahvasti dominoinut puuntuotannon näkökulma, ymmärrettävistä syistä, sillä metsien tuotolla sodista toipuvaa maata ensin jälleenrakennettiin ja sitten kehitettiin moderniksi teollisuusmaaksi.

Viime aikoina sen rinnalle on noussut ilmastonmuutoksen torjunta – sekin muiden asioiden, erityisesti monimuotoisuuden, kustannuksella.

– Monimuotoisuus oli tapetilla jo 20 vuotta sitten, mutta ei sitä ole edelleenkään ratkaistu, ja nyt se on jäämässä ilmastokeskustelun varjoon. Ilmeisesti meillä ei mahdu keskusteluun kuin yksi teema kerrallaan.

Mikä paneeli?

Vuoden 2019 alussa toimintansa aloittanut Kestävyyspaneeli jatkaa sitä edeltäneen asiantuntijapaneelin työtä tieteen ja politiikan vuoropuhelun edistäjänä kestävän kehityksen edistämiseksi. Eeva Furmanin vetämällä paneelilla on kymmenen eri tieteenaloja ja eri laitoksia edustavaa asiantuntijajäsentä. Paneelia koordinoivat Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus ja Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutti HELSUS.