Kolumni: Laadukas tiede ja siihen perustuva päätöksenteko turvattava

Loimun jäsenistö on akavalaisessakin vertailussa poikkeuksellisen korkeasti kouluttautunutta. Noin 22 prosentilla jäsenistämme on tohtorintutkinto ja jäsenemme ovat työskentelysektorista riippumatta hyvin tutkimus- ja tiedeorientoituneita. Yksi tehtävistämme ammattijärjestönä onkin sekä kollektiivisissa että henkilökohtaisissa yhteyksissä puolustaa ja kehittää jäsentemme mahdollisuuksia tehdä tiedettä. Viimeisen vuoden aikana on tuntunut siltä, että valitettavan usein joudumme näin tekemään. Valaisen asiaa esimerkkien kautta. 

Helsingin Sanomat uutisoi tammikuussa (HS 21.1.), että Suomen hallitus valmistelee ilmastopaneelin, luontopaneelin, kestävyyspaneelin ja metsäbiotalouden tiedepaneelin yhdistämistä ja siirtämistä valtioneuvoston kanslian alaisuuteen. Useat eri tahot, Loimu mukaan lukien, ovat ottaneet hankkeeseen kantaa ja kritisoineet sitä. Pääministeri Petteri Orpo kiirehtikin keskustelun kiihtyessä ohjeistamaan, että valtioneuvosto turvaa tiedepaneelien riippumattomuuden jatkovalmistelussa. Toivottavasti näin tapahtuu. Loimulaisesta näkökulmasta tiedepaneelien työ on erittäin tärkeää ja olennaista. Paneelit tuottavat poliittisen päätöksenteon tueksi suurimmaksi osaksi juuri loimulaisiin tieteisiin perustuvaa riippumatonta tietoa loimulaisten tieteenalojen asiantuntijoiden voimin.

Mitä tulee uuden tiedon tuottamiseen ja sen hyödyntämiseen, nykyisen hallitusohjelman parasta antia loimulaisesta näkökulmasta ovat investoinnit tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Osana näitä investointeja opetus- ja kulttuuriministeriö on osoittanut yliopistoille noin 250 miljoonaa euroa rahoitusta tohtorikoulutuspilottiin, jonka tarkoituksena on kouluttaa lisää tohtoreita ja nopeuttaa tohtoriksi valmistumista. Lisäksi tavoitteena on uudistaa ja kehittää tohtorikoulutusta niin, että se vastaisi paremmin yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeisiin. 

Nämä ovat kannatettavia tavoitteita, mutta homman juju on siinä, että pilottiin osallistuvien väitöskirjatutkijoiden on pilottirahoituksen puitteissa valmistuttava kolmessa vuodessa. Loimulaisissa tieteissä, joissa väitöskirjan tekeminen vaatii usein aineistonkeruuta ja analyysia, kolme vuotta on useimmissa tilanteissa riittämätön aika. Pidämme kolmen vuoden joustamatonta vaatimusta loimulaisten tieteiden kohdalla riskinä tieteen laadun, tutkijan asiantuntijuuden kehittymisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmasta. Loimun yliopistosektorin toimikunnan käsiteltyä asiaa olemme julkaisseet kannanoton ja olleet asiasta suoraan yhteydessä loimulaisia tieteitä kouluttavien yliopistojen rehtoraatteihin.

Tiedepaneelien niputtamishanke, tohtorintutkintojen supistaminen kolmeen vuoteen ja viime vuonna toteutetut mittavat leikkaukset valtion tutkimuslaitosten toiminnassa ovat kaikki vääränlaisia signaaleja tieteen ja tutkimuksen arvostusta kohtaan. Voitte luottaa siihen, että me jatkamme Loimun jäsenten tärkeän työn esillä pitämistä ja loimulaisten tieteiden puolustamista.