Kolumni: Onko tutkijoilla ja yrittäjillä yhteinen identiteetti?

Jos joku olisi kertonut reilu kaksi vuotta sitten, että olen tällä hetkellä oman yritykseni toimitusjohtaja, niin olisin pitänyt ajatusta lähes mahdottomana. Tein väitöskirjaa ilmakehätieteistä ja yrittäminen ei tuntunut mahdolliselta urapolulta. Kun mahdollisuus sitten nousi, jokin sai tarttumaan siihen. Onneksi yliopisto auttoi paljon ja onkin sen ansiota, että CarbonLink saatiin perustettua. Nyt kun tämän polun on kulkenut, pohtiikin, että miksi polku tutkijasta yrittäjäksi on edelleen suhteellisen tuntematon. 

Yrittäjillä ja tutkijoilla ei ensisilmäyksellä näy valtavasti yhteistä, mutta lähempi tarkastelu paljastaa molemmissa samoja ominaisuuksia. Tutkijana työskennellessä omaa valtavan määrän taitoja, joiden sanallistaminen on aina vähän haastavaa, mutta koetan tässä avata muutamia näistä taidoista ja ominaisuuksista, jotka sopivat niin tutkijalle kuin yrittäjälle. 

Lähdetään identiteetistä. Niin tutkijoilla kuin yrittäjillä puhutaan urasta samaan tyyliin osana identiteettiä. Kuinka uraan liittyy jonkinlainen identiteetti, joka rakentuu uran ympärille ja vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Tutkijan tulee olla henkilö, jolla on pitkä pinna tehdä asioita perusteellisesti ja välillä uppoutua työhönsä kaikella sydämellään. Tismalleen saman kuvailun kuulin ryhtyessäni yrittäjäksi, eli yrittäjänä pitää voida antaa kaikkensa ja uskoa asiaan, jota on tekemässä. Jos samanlainen identiteetti muodostuu molemmille, tutkijan, joka harkitsee yrittäjäksi lähtemistä, voi hyvin ajatella vain kohdentavansa identiteettiään uudelleen. 

Seuraavana on osaamisen markkinointi. Kun tutkijoille puhuu osaamisensa markkinoinnista, niin osa karttaa tätä asiaa. Jotenkin markkinointipuhetta ei pidetä osana tutkimusta, vaikka juuri sitähän se on. Tutkijana joutuu tekemään lukemattomia apurahahakemuksia, joissa pohjimmiltaan myydään omaa tutkimusta. Samaa pääsee tekemään näin akateemisena yrittäjänä, jossa juurikin myydään omaa osaamista.

Niin tutkija kuin yrittäjä törmää byrokratiaan. Jo mainitut apurahahaut voivat olla aloittelevasta tutkijasta hankalia, mutta hakemusten kirjoittamiseen harjaantuu. Yrittäjäksi hypätessä huomaakin, että erilaiset yritystuet ja niiden hakuprosessit tuntuvat apurahahakujen jälkeen jo peruskauralta. Sitä on jo opetellut tekemään projektisuunnitelmat, budjetit ja asettamaan tavoitteet hakujen haluamalla tavalla.

Itse aloin opiskella ilmakehätieteitä, koska halusin pelastaa maailman. Joillekin naivilta tuntuva ajatus on kantanut läpi koko työuran ja se on edelleen se tavoite, jota kohti toimin, aikaisemmin tutkijana, nyt yrittäjänä, ja ehkä se onkin se osa identiteettiä, joka ajaa eteenpäin.