Kolumni: Palkat nousevat joukkovoimalla ja neuvottelemalla
Aina silloin tällöin joku heittää minulle kysymyksen: ”Miksi ammattijärjestöön pitäisi kuulua?”
Hyvä kysymys. Ja hyviä vastauksiakin on monia. Keskityn tässä vastaukseen, joka on ammattijärjestötoiminnan kovaa ydintä: suoran palkankorotusrahan kollektiiviseen neuvottelemiseen suuren jäsenjoukon taskuihin.
Tätä kirjoittaessani (30.3.) työmarkkinaneuvottelukierros on Loimun jäsenten osalta loppusuoralla. Isoista loimulaisista toimialoista saimme yliopistoihin vihdoin työehtosopimuksen maaliskuun lopussa. Kemianteollisuudessa on juuri saatu aikaan neuvottelutulos, mutta järjestöjen luottamushenkilöpäättäjät eivät ole sitä vielä käsitelleet. Näiden molempien vaikeiden neuvottelujen ytimessä olemme tehneet lujasti töitä sopimusten aikaansaamisen eteen ja todella toivon, että huhtikuun puolella tämän Loimu-lehden numeron ilmestyessä työmarkkinaneuvottelut on Loimun jäsenten osalta saatu päätökseen.
Mitä me sitten saamme Loimun jäsenille aikaan työ- ja virkaehtosopimuksia neuvottelemalla? Ykkösasia on tietysti palkankorotukset. Loimun jäsenten vuotuiseen nettopalkkapussiin kilahti viime vuonna palkkojen yleiskorotuksina noin 6 miljoonaa euroa vuoden ajalle mitattuna. Tänä vuonna korotukset ovat suuremmat ja summa tulee pyörimään vuositasolla noin 12 miljoonassa eurossa. Palkankorotuksia ei jäsenille tuon suuruisina työnantajilta tulisi, ellemme me niitä akavalaisten joukkovoimalla neuvottelisi. Loimun jäsenmaksutulo puolestaan on vuositasolla noin 4 miljoonaa euroa, joten hyvin yksinkertaisella matematiikalla voi laskea, että ammattijärjestöön kuuluminen on ainakin Loimun tapauksessa jäsenelle todella kannattavaa jo pelkkien yleiskorotusten takia. Ja kannattaa muistaa, että vaikka työskentelisi kollektiivisopimusten piiriin kuulumattoman työnantajayrityksen palveluksessa, työntekijäjärjestöjen neuvottelemat palkankorotukset vaikuttavat myös työnantajaliittoihin kuulumattomien yritysten palkkapolitiikkaan.
Muita työehtoja koskeva tärkein tavoite on tällä kierroksella ollut edelleen yhdenvertaisten palkallisten perhevapaiden neuvotteleminen työehtosopimuksiin. Valtion, yliopistojen ja kuntien sopimuksissa saimme ne kuntoon jo viime vuonna, mutta yksityisellä sektorilla työtä näiden ehtojen eteen on tehty hartiavoimin tällä kierroksella. Helppoa ei ole ollut, joidenkin toimialojen työnantajia ei työ- ja perhe-elämän yhdenvertaisuuden edistäminen tunnu kovin paljoa kiinnostavan.
Näyttää onneksi siltä, että luonnontieteellisten, ympäristö- ja metsäalojen korkeasti koulutetut ammattilaiset ja sellaisiksi opiskelevat ovat näiden asioiden tärkeyden sankoin joukoin ymmärtäneet. Loimu on nimittäin Akavan 23:sta yli 5 000 jäsenen liitosta prosentuaalisesti kovinta vauhtia kasvava. Meitä on jo melkein 17 000 ja vuoden 2022 kasvuprosentti oli lähes 6. Tämä upea kasvuvauhti rohkaisee meitä jatkamaan teidän jokaisen loimulaisen hyvän työelämän eteen työskentelyä. Mitä enemmän meitä on, sitä enemmän sanamme eri pöydissä painaa. Hyvä loimulaiset ja hyvä Loimu!