Kolumni: Uskalla hidastaa
Puhutaanpa hetki opiskelijoiden elämästä – tai lähinnä sen kiireellisyydestä. Mediasta saattaa saada kuvan, etteivät opiskelijat tee muuta kuin juhli ja valita. Tämä ei kuitenkaan ole totuus.
Yhä useampi maamme korkeakouluopiskelija käy opintojen ohella töissä saadakseen riittävästi toimeentuloa, jotta selviää opiskeluajasta. Monet nostavat työssäkäynnistä huolimatta täyden opintolainan, joka on nykyään 850 euroa kuukaudessa – siis 7 650 euroa lukuvuodessa – joka menee pitkälti arjen pyörittämiseen. Tämän päälle osa tekee vielä vapaaehtoistyötä opiskelijajärjestöissä kerryttäen kriittisiä työelämätaitoja. Osa nostaa lainaa, jotta ei tarvitse käydä töissä, jotta voi olla mukana järjestötoiminnassa. Niin, ja sitten tietysti pitäisi vielä opiskella ja nähdä kavereita.
Ei mikään ihme, että opiskelijoiden jaksaminen on koetuksella. Vähemmästäkin uupuu. Tiedän tämän omakohtaisestikin. Kuopiossa opiskellessani parhaimmillaan olin töissä, useamman järjestön hallituksessa, tein opintoja sekä yritin jättää aikaa myös ystävien näkemiselle, edes niissä juhlissa. Minulta usein kysyttiin, miten jaksan sen kaiken. Rehellisesti sanottuna olisin halunnut useimmiten vastata, etten jaksakaan.
Lopulta paloin loppuun.
Lepäsin. Karsin tekemistä. Hidastin opintoja. Keskityin asioihin, jotka toivat minulle iloa. Opettelin sanomaan ”ei” ja pyytämään apua. Tai noh, opettelen kyllä edelleenkin.
Halusin jakaa kokemukseni, koska tiedän sen tuovan monelle vertaistukea. Ja vaikkei tekisikään niin montaa asiaa kerrallaan kuin olen itse tehnyt, voi silti uupua jo pelkistä opinnoista. Se on okei ja inhimillistä. Tärkeintä silloin on osata myöntää asia itselleen ja sitten muille. Miettiä, miten voisi hieman hidastaa elämää.
Olemme itse itsemme pahimpia vihollisia ja kriitikkoja. Kukaan muu ei odota meiltä niin paljoa kuin me itse. Suorituskeskeisyyteen perustuva yhteiskuntamme ei myöskään auta asiaa – helposti tulee olo, ettei kelpaa tai riitä, jos ei voi osoittaa sitä suorituksilla.
Kuunnelkaa itseänne. Vain te tiedätte, kuinka oikeasti jaksatte. Myöntäkää se itsellenne, jotta voitte myöntää sen toisille. Vaikka esimerkkini on opiskeluajalta, se voisi aivan yhtä hyvin olla työelämässä olevan kertomaa – elämän palaset vain olisivat hieman erilaiset.