Kulttuurinen monimuotoisuus rikastuttaa työyhteisöjä

Olen tutkinut monikulttuurisia työyhteisöjä, ja hyvin usein työn­tekijät kertovat, että kulttuurien kirjo rikastuttaa työelämää, Työterveyslaitoksen asiantuntija Minna Toivanen kertoo. 

– Henkilöstön tyytyväisyys on korkealla monikulttuurisissa työpaikoissa.  

Tutkimusten mukaan monikulttuurisuus vaikuttaa myönteisesti organisaation innovatiivisuuteen ja luovuuteen. Erilaisista kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kohtaaminen voi synnyttää uusia ajatuksia ja tuoda tuoreita näkökulmia.  Monen mielestä kansainvälinen työpaikka on houkutteleva.

Monikulttuurisuus vaikuttaa myös organisaation julkisuuskuvaan usein myönteisesti, Toivanen sanoo.

Kulttuuriset erot voivat toki tuoda ongelmia työpaikalle. Puutteellinen kielitaito voi aiheuttaa väärinkäsityksiä, erilaiset toimintatavat voivat ihmetyttää ja käytös voi joskus jopa tuntua loukkaavalta. Esihenkilöllä on suuri rooli konfliktien ratkaisemisessa. Häneltä vaaditaan tilanneherkkyyttä, avoimuutta ja hyviä vuorovaikutustaitoja.

Ulkomaalaisen työntekijän perehdytykseen kannattaa satsata tavallistakin enemmän. 

– Työpaikalla olisi hyvä keskustella kulttuurien välisistä eroista ja samankaltaisuuksista ja kehittää koko työyhteisön monikulttuurisuustaitoja.

Sopeutumisessa kolme vaihetta

Ramboll on kansainvälinen suunnittelu- ja konsultointialan yritys, jolla on toimintaa 36 maassa ja maailmanlaajuisesti 16 000 työntekijää. Suomessa Rambollilla on 2 500 työntekijää, jotka edustavat 34 eri kansallisuutta.

Kaksi pitkään Suomessa asunutta Rambollin työntekijää kertoo, millaista on elää ja työskennellä ulkomaalaisena Suomessa.

Hollantilaissyntyinen Nathan Gaasenbeek on asunut Suomessa 18 vuotta ja työskennellyt Rambollilla 15 vuotta. Koulutukseltaan Geesenbeek on vesi- ja maarakennustekniikan insinööri. Johtavana asiantuntijana hän tekee suunnittelu- ja selvitystyötä muun muassa kaivosyhtiöille ja teollisuudelle. Kansainvälinen työ on vienyt häntä 20 maahan, Pohjoismaista Brasiliaan. Koti ja perhe ovat Lahdessa.

Rambollissa on Gaasenbeekin mukaan kansainvälinen ilmapiiri, johon ulkomaalaisen on helppo sopeutua. 

Kulttuuriset erot ovat Gaasenbeekista kiehtovia. Hänen mielestään hollantilaiset ovat suomalaisiin verrattuna avoimia ja puheliaita. Suomalaisessa työpaikan kahvihuoneessa saattaa olla monta minuuttia ihan hiljaista, mikä tuntui aluksi kummalliselta. 

– Nyt olen suomalaistunut niin, että joskus hollantilaisten puheliaisuus ärsyttää, sanoo Gaasenbeek ja nauraa.

Olisi iso kynnys muuttaa pois Suomesta.

Sopeutuminen Suomeen ei ollut helppoa siitä huolimatta, että kulttuurinen etäisyys ei Hollannin ja Suomen välillä ole suuri. Välillä Gaasenbeek oli varma, että haluaa pois Suomesta. Suomalaisten juopottelua on vaikea ymmärtää, eikä suomalaisten kanssa ole helppo luoda syviä ihmissuhteita.

Nyt Gaasenbeek tietää, että kulttuuriin sopeutumisessa on kolme vaihetta. Aluksi kaikki on uutta ja hienoa, uuden kulttuurin kanssa eletään ikään kuin kuherruskuukautta. Sitten tulee takaisku, jolloin uuden kulttuurin huonot puolet korostuvat, koti-ikävä vaivaa ja kaikki ärsyttää. Sopeutumisvaiheessa olo alkaa tuntua kotoisammalta ja kommunikaatio-ongelmat vähenevät. Uudesta kulttuurista johtuva stressi vähenee. 

– Olen sopeutunut täysin ja viihdyn Suomessa tosi hyvin. Olisi iso kynnys muuttaa pois Suomesta.

Kansainvälisissä projekteissa Gaasenbeek on joutunut huomaamaan, että kulttuuriset erot voivat olla valtavia. Esimerkiksi Lähi-Idässä hiearkia on suurta ja tittelit sekä asema tärkeitä.

– Suomessa ja Hollannissa on matala hierarkia, eikä titteli määrää, miten ehdotuksiisi suhtaudutaan.

Gaasenbeekin mielestä on parasta toimia maassa maan tavalla ja pyrkiä esimerkiksi noudattamaan maan käyttäytymissääntöjä. Parhaiten hän tuntee tulevansa toimeen brittien ja suomalaisten kanssa.

Gaasenbeek toimi vuosia ryhmäpäällikkönä, eikä alaisille ollut mikään ongelma, että pomo oli ulkomaalainen. 

– Suorapuheisuudestani on tosin tullut joskus kritiikkiä, ja olen yrittänyt sitä vähän hillitä.

Alaisina hänellä on ollut myös muita kuin suomalaisia, eikä kulttuurisilta törmäyksiltä ole täysin vältytty. Suomalaiset eivät juurikaan harrasta kevyttä jutustelua, vaan haluavat työasioissa mennä suoraan asiaan. Kovin puhelias työtoveri saattaa ärsyttää. Onneksi Ramboll on niin iso talo, että yhteistyökumppaninsa voi valita, jos kemiat eivät kohtaa.

– Minusta on tärkeää oppia asuinmaan kieli. Se osoittaa tiettyä kunnioitusta maata ja sen asukkaita kohtaan ja helpottaa tietysti myös arkea. Jos ei opettele suomen kieltä, menettää paljon kulttuurin nyansseja.

Työpanos ratkaisee, ei tausta

Oululaisen biologin Antje Neumannin maastotyökausi alkaa toukokuussa. Kevään kenttätyöt aloittaa viitasammakon kutu, sitten on vuorossa lepakoiden ja kasvien vuoro. Maastotyöt ovat tiiviitä sulan maan kaudella, ja kausi loppuu syyskuussa.

– Olin kesälomalla kaksi viikkoa, Neumann kertoo. Pitkien lomien vuoro on hiljaisempina kausina, usein kaamosaikaan.

Saksalaissyntyinen Neumann työskentelee Rambollilla projektipäällikkönä. Hän tekee luontoselvityksiä ja ympäristövaikutusten arviointeja monenlaisissa projekteissa, tuulivoimapuistoista kaivoshankkeisiin. Biologin asiantuntemusta tarvitaan, kun ihmisen tarpeet ja luontoarvot kohtaavat.

– Minusta on kiehtovaa työskennellä maankäytön ja luontoarvojen yhteensovittamisessa, Neumann sanoo.

Neumannin matka Kielistä Ouluun kulki Rovaniemen kautta, missä hän opiskeli arktisessa opinto-ohjelmassa. Opinnot hän viimeisteli loppuun Oulun yliopistossa, mistä hän valmistui biologiksi vuonna 2005.

Sopeutuminen Suomeen sujui melko helposti, tosin suomalaisiin oli aluksi vaikea tutustua. 

– Saksalainen tutustuu höpöttelemällä, suomalainen tarkkailee uutta ihmistä pitempään, Neumann analysoi.

Millaista on työskennellä saksalaisena Suomessa? 

– En ole työskennellyt muualla kuin Suomessa, joten vertailukohtaa ei ole, Neumann sanoo ja naurahtaa. 

Kahdeksan vuotta sitten Neumann työskenteli luontoselvitysten parissa yksityisyrittäjänä. Hän teki tarjouksen alihankkijana Rambollille, mutta myyntineuvottelu sai yllättävän käänteen, kun Neumannille tarjottiin työpaikkaa Rambollilla. Sujuva suomen kielen taito oli edellytys työn saamiselle.

– Rambollilla olen yksinkertaisesti biologi, enkä koe ulkomaalaisuuttani ongelmaksi. Teen työtä suomalaisten kanssa suomeksi. Työpanos ratkaisee, ei kansalaisuus, ikä, ihonväri tai sukupuoli, Neumann painottaa.

– Minulla oli täysin saksalainen lapsuus ja nuoruus, mutta olen asunut Suomessa jo 20 vuotta. Työelämäni on läpikotaisin suomalainen, mutta olen silti myös saksalainen: teen saksalaisia ruokia ja luen saksankielistä kirjallisuutta. Aamulla syön suomalaisittain kaurapuuroa, jouluna haluan saksalaista jouluankkaa ja punakaalia.