Kurssilta päivitystä työelämätaitoihin – projektitaidot ja lainsäädännön tuntemus valtteina

Työelämä on muuttunut yhä enemmän projektimuotoiseksi. Asiantuntijatyötä tehdään selvitys-, tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Yhdellä työntekijällä voi olla samanaikaisesti useita eri vaiheissa olevia projekteja.

Onnistunut projektintyöskentely vaatii monenlaisia taitoja, joita hiotaan oululaisen Oulusoftin projektinhallinnan kurssilla. Työvoimakoulutuksena järjestettävä kurssi on suunnattu luonnontieteellisen tai teknisen alan korkeakoulututkinnon suorittaneille. 

– Kurssilla perehdytään muun muassa projektin suunnitteluun, rahoituksen ja tarvittavien lupien hakemiseen, ajan ja rahan hallintaan ja sidosryhmäviestintään, kertoo kurssin vastuukouluttaja Antti Peronius. 

Kurssilla on myös mahdollista suorittaa IPMA:n (International Project Management Association) projektiosaajan sertifikaatti. Oulusoftin kurssilla opiskellaan teoriaa tiiviisti kaksi kuukautta. Lähiopetusta seuraa pari kuukautta työssäoppimista harjoittelupaikassa.

Lainoppia luonnontieteilijöille

Lukuisat koulutusorganisaatiot tarjoavat projektinhallinnan kursseja, mutta Oulusoft on tiettävästi ainoa, joka on yhdistänyt projektinhallinnan koulutuksen ja lupaprosessien opetuksen kanssa samaan pakettiin.

Antti Peroniuksen työprojektit ovat liittyneet pääasiassa maankäyttöön. Tällöin lupaprosessit määräävät projektin kulun ja keston. 

– Jos ei ymmärrä lupamenettelyä, ei voi tehdä realistista projektisuunnitelmaa hankkeille, joissa tarvitaan ympäristölupaa tai ympäristövaikutusten arviointia, Peronius sanoo. Hänen aloitteestaan koulutukseen räätälöitiin lainsäädäntöön pureutuva kokonaisuus, joka muodostaa kolmasosan kurssista.

Perehtyminen oikeudelliseen ajatteluun ja lakitekstien tulkintaan avaa luonnontieteilijälle täysin uuden maailman. Vesi-, ympäristö- ja kaivoslainsäädännön, sopimusteknisten sudenkuoppien ja lupahakemusten hallitseminen ovat kovia valtteja työmarkkinoilla. Niitä tarvitaan niin viranomaistyössä kuin konsulttitoimistoissakin.

Vastavalmistuneista kokeneisiin ammattilaisiin

Työvoimakoulutuksena järjestettävälle kurssille hakeutuu Peroniuksen mukaan sekä vastavalmistuneita että pitempään työelämässä mukana olleita.

Tyypillinen kurssilainen on yliopistosta vastikään valmistunut nuori aikuinen, joka ei heti ole työllistynyt omalle alalle. Hänelle kurssi tarjoaa työelämävalmiuksia, jotka korkeakouluopinnoissa jäävät vähälle huomiolle.

Työttömyys voi kohdata myös pitkän työkokemuksen omaavaa ammattilaista, joka hakee kurssilta päivitystä osaamiseensa. 

– Mikä tahansa elämäntilanteen mullistus voi olla taustalla. Yt-neuvottelut ja irtisanominen, hoitovapaan jälkeen työmarkkinoille palaaminen, ulkomailta paluu tai puolison työn vuoksi uudelle paikkakunnalle muutto, Peronius kertoo. 

Vastavalmistuneiden ja pitempään työskennelleiden konkareiden kohtaaminen on yksi kurssin parhaimpia anteja. Molemmilla on mahdollisuus oppia toisiltaan.

– Kurssille tulee mahdottoman hyvää porukkaa.

Harjoittelupaikan valinta on tärkeä askel työllistymisessä. Opiskelijat hakevat itse harjoittelupaikkansa, Peroniuksen opastuksella. Peroniuksella on hyvä näkemys alueen työmarkkinatilanteesta, sillä hän on aktiivisesti yhteydessä kymmenien eri työnantajien kanssa.

Yleisesti ottaen työnantajat toimivat eettisesti, eli harjoittelija otetaan, jos on sellaiset näkymät, että hänet voidaan palkata jatkossa. Harjoittelupaikka ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita työllistymistä.

Kurssilaisista suoraan harjoittelupaikkaan työllistyy noin kolmasosa. Lähes kolmasosa työllistyy kurssin aikana jo ennen harjoittelujaksoa. Viimeinen kolmasosa ei tilastojen mukaan työllisty heti kurssin jälkeen, mutta heistäkin osa jää esimerkiksi vanhempainvapaalle tai aloittaa opiskelun. 

Suomen ennätys lupahakemusten tekemisessä?

Antti Peronius aloitti kouluttajan uransa keikkaopettajana Oulusoftilla 20 vuotta sitten, vastuukouluttajana hän on ollut 16:lla projektinhallinnan kurssilla. Ensimmäiset niistä olivat Nokialta irtisanotuille suunnattuja kaivosteollisuuden muuntokoulutuksia.

Kouluttajana toimiminen on kuitenkin vain pieni osa Peroniuksen työpalettia. Parastaikaa hän suunnittelee malminetsinnän koulutusta ammatillisille opettajille Rovaniemellä. Aiemmin Peronius on suunnitellut ja toteuttanut pienkaivostoimintaan keskittyviä projekteja sekä Suomessa että maailmalla. 

Projektinhallinnan kurssilaiset saavat kuulla huikeita tarinoita kullankaivuuprojekteista Siperiassa ja Afrikassa. Mikäpä voisi mennä pieleen, kun venäläinen oligarkki palkkaa Peroniuksen vetämään kaivostyömaata Siperian takamailla, tai kun hänen johtamansa kansainvälinen joukkio etsii kultaa Etiopian erämaassa?

Lupahakemuksien laatiminen on yksi Ivalossa asuvan Peroniuksen vakituinen leipäpuu: hän on laatinut kullankaivajille satoja nykyisen kaivoslain mukaisia kullanhuuhdontalupahakemuksia ja vanhan kaivoslain mukaisia valtaushakemuksia. Hän on tehnyt myös turvetuotannon ympäristölupahakemuksia ja maa-aineksenottohakemuksia.

– Olen ehkä yksi eniten lupahakemuksia tehneitä ihmisiä Suomessa, sillä minulta on lähtenyt noin 800 lupahakemusta, Peronius naurahtaa. Pohjan onnistuneille lupahakemuksille antaa työkokemuksen lisäksi Lapin yliopiston ympäristöoikeuden opinnot.

Opitut asiat heti käyttöön

Brita Telenvuolla on työkokemusta jo toistakymmentä vuotta. Kallioperägeologiksi Oulun yliopistosta valmistunut Telenvuo on työskennellyt malminetsinnässä, kallioperäkartoituksissa ja rakennuskivien etsintään liittyvässä projektissa. Kolmisen vuotta kului vakituisessa työsuhteessa asbestitutkijana suunnittelu- ja konsulttitoimistossa, kunnes firmassa käynnistettiin YT-neuvottelut.

TE-toimiston sivuilta osui silmiin kurssi projektinhallinnasta ja lainsäädännöstä.

– Lupa-asiat ovat kiinnostaneet minua siitä saakka, kun työskentelin Suhangon kaivoshankkeessa Ranualla, ja kurssi vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. Samalla halusin päivittää projektinhallintaosaamista ja suorittaa IPMA:n projektiosaajan sertifikaatin.

Nyt Telenvuo on harjoittelujaksolla Oulunkaaren ympäristöpalveluissa, missä hän valmistelee maa-aines- ja ympäristölupapäätöksiä. Kurssilla opiskellut lakiasiat tulivat suoraan käyttöön.

– Olen lukenut kovasti lisää lakia, Telenvuo sanoo ja naurahtaa. Toiveissa on työllistyä jatkossakin lupa-asioiden käsittelyn pariin.

Vastavalmistuneelle työelämävalmiuksia

Henri Routavaara valmistui viime kesänä maisteriksi Oulun yliopiston maantieteen laitokselta. Luonnossa itsekin paljon liikkuva Routavaara teki pro gradu -työnsä luonnosta saatavista terveyshyödyistä. 

Valmistumisen jälkeen työnhaussa ei tärpännyt, joten nuori luonnonmaantieteilijä päätti hakea lisäkoulutusta Oulusoftin kurssilta.

– Tuo lainsäädäntöosuus kiinnosti, ja kurssi todella laajensi ymmärrystä lakiasioista. Uskon, että erityisesti ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) ja lupaprosessien tuntemuksesta on hyötyä tulevaisuudessa, Henri Routavaara sanoo. 

– Yliopistossa ei myöskään ollut mitään työelämävalmiuksia kehittäviä opintoja projektityöskentelystä tai erilaisten organisaatioiden toiminnasta, joten oli todella hyödyllistä perehtyä niihin.

Parhaillaan Routavaara on harjoittelujaksolla Luonnonvarakeskuksen Oulun toimipaikassa, missä hän tekee kirjallisuuskatsausta tuulivoimaloiden vaikutuksista eri eliöryhmiin. Tiedolle on käyttöä, kun uusia tuulivoimapuistoja suunnitellaan.

– Toisessa projektissa käsittelen kaukokartoitusaineistoja. Aiemmista kaukokartoitus- ja paikkatieto-opinnoistani on nyt hyötyä.