Laivojen pesuvedet Itämeren riesana
Pesuista kertyvän kuorman määrää ja vaikutusta ei vielä täysin tunneta.
Rahtilaivojen tyhjennetyt tankit kannattaisi pestä jo satamassa viemärijärjestelmän piirissä. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Pesua tehdään myös merellä, jolloin veteen voi päätyä haitallisia kemikaaleja. Joissain tapauksissa jo pesussa käytettävät kemikaalit voivat olla ympäristölle haitallisia.
Riskiä ei ainakaan vähennä Venäjän suureksi paisunut varjolaivasto, joka ei ehkä ole täysin sitoutunut merenkulun hyvään käytäntöön Itämeren olosuhteissa tai esimerkiksi HELCOMin antamaan ohjeistukseen.
Suomen ympäristökeskuksen tutkimuspäällikkö Samuli Korpisen mukaan pesuista kertyvän kuorman määrää ja vaikutusta tunnetaan vielä heikosti. Yksi tunnettu riski ovat tankit, joissa on rahdattu lannoitteita.
– Pesuvesien mukana mereen voi kulkeutua merkittävä määrä ravinteita.
SYKEn uusimmat tiedot Itämeren päästöistä ovat peräisin vuodelta 2023. Tähän saakka tilanne vaikuttaa hyvältä.
Päästöistä 85 prosenttia arvioidaan olevan öljyä, 15 prosenttia muita kemikaaleja. Pinnalla havaittujen öljypäästöjen lukumäärä ja tilavuus on vähentynyt, eivätkä haitallisten aineiden varsin tiukat raja-arvot ole ylittyneet.
– Tilanne on sama sekä Suomen että Viron alueella. Päästöissä on hyvä, laskeva trendi.
Seurattavien aineiden ohella voi olla
kemikaalipäästöjä, jotka jäävät näkymättömiin.
Pintahavaintojen ohella päästöjen pitoisuuksia seurataan kaloista ja simpukoista. Myös veden öljypitoisuus on seurannassa.
Seurannassa on tietty valikoima raskasmetalleja, pah-yhdisteitä, elohopeaa sekä joukko orgaanisia myrkkyjä.
Korpinen toteaa raskasmetallipäästöissä olevan heiluntaa jo luonnollisista syistä esimerkiksi maalta tulevista valumista riippuen.
– Näidenkin määrissä on pienenevä trendi, eivätkä kynnysarvot ole ylittyneet.
Myös elohopeaa voi tulla eri lähteistä. Suurin osa ihmisen aiheuttamista päästöistä ei kuitenkaan tule laivoista vaan teollisuuslaitoksista, joista aine kulkeutuu ilmavirtojen kantamana mereen.
– Seurattavien aineiden ohella voi kuitenkin olla muita kemikaalipäästöjä, jotka jäävät näkymättömiin. Kaiken kaikkiaan voidaan kuitenkin sanoa, että Itämeren riskit ovat suuret, mutta ne eivät ole toteutuneet.
Viime aikoina meren pohjaa on myös aurattu ahkerasti laivojen ankkureilla. Vaikka pehmeän pohjan kyntäminen vapauttaa sedimentoituneita aineita, Korpinen ei pidä tätä meren mittakaavassa merkittävänä tekijänä.
– Putkien, kaapeleiden ja tuulivoimaloiden tapaiset isot rakennushankkeet voivat sitä vastoin aiheuttaa jo merkittävää pohjan mylläämistä merenkin mittakaavassa.