Liito-orava saatiin kartalle
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Ari Nikula on seurannut jo vuosikymmenien ajan paikkatiedon tuloa elinympäristöjen tunnistamiseen ja mallintamiseen. Yksi seurattavista lajeista on liito-orava.
Liito-orava on tiukasti suojeltu direktiivilaji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Sen potentiaalisten esiintymisalueiden mallintamista kartalle kokeiltiin ensimmäistä kertaa Tampereen seudulla vuoden 2010 vaiheilla. Muutama vuosi myöhemmin tutkijat jatkoivat Tampereella aloitetun mallin kehitystä Liito-orava life -hankkeen alla, nyt mallintaen lajin koko Etelä-Lapista etelärannikolle ulottuvan esiintymisalueen.
– Käytimme paikkatietona Valtakunnan metsien inventoinnin eli VMI:n satelliittikuviin perustuvaa monilähdeaineistoa, jossa satelliittikuvan jokaiselle 16 metrin pikselille on laskettu arvio, paljonko siinä on eri puulajeja ja eri-ikäistä puuta, Nikula kertoo.
– Luokittelimme tätä tietoa liito-oravan näkökulmasta, sillä tiedämme, että laji viihtyy vanhoissa kuusivaltaisissa metsissä, joissa kasvaa riittävästi lehtipuuta. Kuusi toimii suojana petoja vastaan ja lehtipuut tarjoavat asuntoja pesintään.
Asuinmetsä ja läpikulkumetsä
Mallia varten on määritelty, mikä on vanha metsä ja millaisia lehtipuita siellä pitää kasvaa. Asuinpaikaksi kelpaa kuitenkin vain riittävän laaja metsäalue, jonne on hyvä fyysinen yhteys lähistön muista vanhoista metsistä. Sitä varten piti mallintaa myös maiseman rakenne 2,5 kilometrin säteellä liito-oravalle kelvollisesta metsästä.
Laji liikkuu hyppimällä puusta toiseen. Puiden maksimietäisyys on 50 metriä, eikä liito-orava ylitä mielellään suuria aukeita petolintujen takia.
– Lopullisessa mallissa kuvasimme todennäköisyyden liito-oravan esiintymiselle sadan metrin ruuduissa sen levinneisyysalueella. Asuinmetsien ohella mallissa esitettiin myös liikkumiseen soveltuvat metsät, joiden ei tarvitse sopia asuinpaikaksi”, Nikula selittää.
Malli laskettiin 2017 VMI-aineistosta ja se voidaan laskea aineiston päivittyessä uudestaan.
– Paikkatiedon päivittämisestä on tullut jatkuvaa. Voimme tehdä satelliittikuvien perusteella inventointeja 25 metrin tarkkuudella ja VMI:n monilähdeaineisto tuottaa tarkan kuvan koko maahan 16 metrin ruuduissa.
Mihin malli pystyy?
Life-hankeessa mallia testattiin vertaamalla sitä maastohavaintoihin ja Syken havaintotietokannan liito-oravahavaintoihin. Mallin osoittamista metsistä liito-oravaa löytyi enemmän kuin niistä metsistä, jotka mallin mielestä eivät olleet lajille sopivia. Erotus ei ollut erityisen suuri, mutta se oli tilastollisesti merkittävä.
– Malli pystyi tunnistamaan 70–80 prosenttia Syken tietokannan kohteista, mikä on tilastolliseksi malliksi erittäin hyvä tulos.
Malli vastaa kohtuullisen tarkasti kysymykseen, miten se ennustaa, oliko metsäalue sopiva liito-oravalle. Kysymykseen esiintyykö siellä liito-oravaa, liittyy sen sijaan paljon epävarmuuksia.
– Kaikissa malleissa ja myös maastoinventointiin liittyy vahva ajallinen epävarmuus, sillä vaikka maasto sopisi liito-oravalle, alue on voinut syystä tai toisesta tyhjentyä niistä. Liito-orava on lyhytikäinen laji, jonka jätökset häviävät nopeasti. Nyt tyhjältä vaikuttavassa ruudussa on voinut elää liito-orava vielä puoli vuotta sitten.
Mallia voi Nikulan mielestä käyttää esimerkiksi kaavoituksessa ja suuren mittakaavan ennakointiin, mutta epävarmuuksien vuoksi, mallin poimima kohde pitää aina käydä katsomassa paikan päällä.
– Sitä voi myös käyttää inventoinnin pohjana. Toistamalla laskenta aika ajoin, sillä voisi myös seurata liito-oravalle sopivien elinympäristöjen kehittymistä ja luontokatoa.