Lintujen valtatiet jätettävä auki

Tuulivoimaloiden määrän kasvu on herättänyt huolta niiden linnuille aiheuttamista haitoista. Pahimmillaan voimalat on nähty ”lintugiljotiineina”, joiden roottorit silppuavat yötä päivää niihin osuvia lintuja. 

BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi ei näe tilannetta näin pahana. Lintujen osuminen roottoreihin ei ole edes keskeisin linnuille voimaloista aiheutuva haitta. Suurempi merkitys voi olla laitosten häiritsevällä vaikutuksella, joka pienentää pahimmillaan tuntuvasti lintujen ruokailu- ja pesimäalueita etenkin merellä. 

Roottoreistakaan syntyvä riski ei silti ole mitätön. Lehtiniemi kertoo sen olevan pitkälti lajikohtainen. Ketterä pikkulintu väistää lavan helpommin kuin kömpelömpi kotka tai lokki, joiden lentotapakin on verkkaisen kaarteleva. Roottorin uhriksi joutuvat usein myös suoraa lentorataa jyräävät kuikkalinnut, jotka eivät pysty nopeisiin käännöksiin. 

Lintu voi arvioida väärin myös lavan vauhdin. 

– Isossa roottorissa lavan kärki voi liikkua noin 300 kilometrin tuntinopeudella, mikä voi yllättää linnun samaan tapaan kuin normaalia nopeammin ajava auto.

Törmäyksille voi altistaa myös huono näkyvyys esimerkiksi yöllä, sumussa tai sateessa. Tilannekin vaikuttaa asiaan, roottori voi jäädä huomaamatta, jos lintu on pelästynyt tai kiireinen.

Törmäyksiä suurempi haitta on laitosten häiritsevä vaikutus, joka rajaa lintujen käytettävissä olevaa elinpiiriä.

– Esimerkiksi tiirat osaavat hyvin väistää roottorit menomatkalla saalistusalueelleen, paluumatkalla törmäys on todennäköisempi, kun lintu kiiruhtaa takaisin pesäpaikalleen ruokkimaan poikasiaan. 

Törmäykset roottoreihin verottavat lintukantoja kuitenkin maltillisesti ainakin toistaiseksi. Roottoreiden aiheuttamien tappioiden merkitystä kuitenkin korostaa niiden painottuminen hitaasti lisääntyviin lajeihin.

– Tämän takia lukumääräisesti pienemmätkin yksilömenetykset voivat näkyä kannan vahvuudessa ja osin mitätöidä lajien elpymiseksi tehtyä työtä.

Reaktiot lajikohtaisia

Lehtiniemen mukaan törmäyksiä suurempi haitta on laitosten häiritsevä vaikutus, joka rajaa lintujen käytettävissä olevaa elinpiiriä. Vaikutus on hyvinkin lajikohtainen; jostain tuntemattomasta syystä toiset lajit pitävät etenkin meriympäristössä pitkää etäisyyttä voimaloihin, toiset taas viihtyvät aivan niiden liepeilläkin.  

Esimerkkejä viimeksi mainituista ovat merimetsot ja tuulihaukat, jotka ovat jopa pesineet voimalatorneihin asennettuihin pönttöihin. 

– Kaakkurit ja ruokkilinnut sitä vastoin pysyttelevät yli 10 kilometrin etäisyydellä voimaloista. 

Laadukasta tutkimusta on edelleen varsin pienestä lajijoukosta, minkä takia voimalahankkeiden vaikutusarviointeihin liittyy paljon epävarmuuksia. 

Laitokset pois lintujen valtateiltä

Lehtiniemi kertoo tutkimusten osoittaneen, että petolintujen törmäyksiä voi vähentää yhden lavan maalaaminen eri väriseksi kuin muut. Äänipelottimien käyttökelpoisuudesta ei ole tietoa. Häiritsevän äänen käyttämistä rajoittaa joka tapauksessa se, että sen kantama pitäisi rajoittaa voimalan lähituntumaan. Muuten ääni lisäisi myös ei-toivottua häirintävaikutusta ja tavoittaisi lisäksi lähialueella oleskelevat ihmiset. 

Lehtiniemen mukaan tehokkain keino vähentää tuulivoimaloiden aiheuttamia lintutappioita olisi laitosten järkevä sijoittelu. Roottorit olisi syytä pitää poissa lintujen tärkeimmiltä muuttoreiteiltä ja oleskelualueilta. 

Tuulivoiman rakentaminen pitäisi toteuttaa keskitetyssä ohjauksessa, joka huomioisi myös linnuston suojelun.

Näistä onkin jo paljon tietoa, joka pitäisi huomioida voimalaprojektien suunnittelussa. 

Muuttoreittejä ajatellen keskeisiä valtateitä ovat sekä Pohjanlahden että Suomenlahden rannikot.

– Muuttovolyymi pienenee murto-osaan jo noin 20 kilometrin päässä rantaviivasta kumpaankin suuntaan, merelle ja mantereelle. Ikävä kyllä juuri tämä on usein sitä aluetta, jolle laitoksia halutaan rakentaa. 

Osaamisen kehittyminen on kuitenkin avaamassa uutta, lintujen kannalta turvallisempaa tilaa voimalarakentamiselle. Korkeiden tornien ansiosta roottorit voidaan nostaa nyt niin ylös, että tuuliolosuhteet ovat maalla samankaltaiset kuin merellä. Samalla myös off shore -rakentamisen kehittyminen avaa mahdollisuuksia toteuttaa puistoja kauempana avomerellä.

Rakentamista ohjattava keskitetysti

Ennen kaikkea Lehtiniemi toivoo, että tuulivoiman rakentaminen toteutettaisiin keskitetyssä ohjauksessa, joka huomioisi myös linnuston suojelun. Tästä näkökulmasta tuulisähkö kannattaisi tuottaa isoissa laitoksissa, jotka olisi koottu mahdollisimman tiiviiksi saarekkeiksi. 

– Laitosten kokonaisvaikutus suhteessa tuotettuun energiaan olisi tällöin pienempi ja rajoittuisi suppeammalle alueelle.

Varoittavana esimerkkinä Lehtiniemi näkee Iso-Britannian, missä voimalaprojektit ovat edenneet yksi kerrallaan ilman mitään keskitettyä ohjausta. 

Suomeen mahtuvan vielä paljon uutta tuulivoimaa ilman merkittävää haittaa linnustolle.

– Sen tuloksena voimaloita on nyt siellä täällä, minkä vuoksi häirintävaikutus on vähentänyt huomattavasti tiettyjen voimaloita karttavien lintulajien ruokailualueita. 

– Ympäristövaikutuksen huomioiminen etukäteen olisi tässäkin tapauksessa paljon tehokkaampaa kuin huonojen ratkaisujen paikkailu jälkikäteen. 

Kokonaisvaikutuksiin on havahduttu vasta tutkimusten myötä jälkikäteen. 

Lehtiniemi kuitenkin näkee Suomeen mahtuvan vielä paljon uutta tuulivoimaa ilman merkittävää haittaa linnustolle. Ehtona kuitenkin on, että rakentamista ohjataan keskitetysti, eikä sitä jätetä kuntien vastuulle. Etenkin merituulivoiman huomattavan pitkät karkotusvaikutukset painottavat Lehtiniemen mielestä kokonaissuunnitelman tarvetta. 

Lintujen aistit

BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi toteaa linnuilla olevan pääsääntöisesti erittäin hyvä näköaisti. Liskojen ja hyönteisten tavoin ne näkevät myös värejä, joita me emme tunne. Sitä emme kuitenkaan voi ymmärtää, kuinka lintu kokee liikkeen, etäisyydet ja suhteuttaa liikkeen ja ajan. 

Lintujen haju- ja kuuloaisti on Lehtiniemen mukaan hyvinkin lajikohtainen. Esimerkiksi pöllöjen kuuloaisti voi olla todella tarkka, koska lintu paikallista sen avulla hangen alla liikkuvat saaliseläimet. 

– Hajuaisti puolestaan on usein tarkka merilinnuilla, jotka löytävät ravintonsa osin tämän avulla. 

Voi olla, että linnut aistivat myös ilmanpaineen muutoksia paljon paremmin kuin ihmiset. Emme tiedä, kuinka kaukaa ja millä lailla lintu tuntee esimerkiksi roottorin lavan aiheuttaman paineaallon, joka jää ihmiseltä kokonaan huomaamatta.

Linnustoasiantuntija Aki Aintila Hangon tuulipuistossa.