Melua pinnan alla

Ääni kulkee vedessä veden ominaisuuksista riippuen noin 1 500 metriä sekunnissa eli yli neljä kertaa nopeammin kuin ilmassa. Vedessä ääni kuuluu myös kauemmaksi kuin ilmassa. 

– Avomerellä erilaiset äänet summautuvat suhteellisen voimakkaaksi taustameluksi, jollaista ei kuule rannikoiden ja satama-altaiden matalassa vedessä. Siellä taas taustamelu on vähäisempää, mutta melupiikit kuuluvat selvemmin. Äänenpaineaallot kimpoavat tehokkaammin kovista merenpohjista kaikkiin suuntiin, Suomen ympäristökeskuksen tutkija Okko Outinen kertoo.

– Suurin ja yleisin vedenalaisen melun lähde on laivaliikenne. Rannikoilla myös kesäinen huviveneily ja erilaiset rakennushankkeet voivat olla isoja melulähteitä. Laivojen tuottama melu on voimakkaimmillaan pääsääntöisesti matalilla 63–125 hertsin taajuuksilla. Huviveneiden ja vesirakentamisen melu on voimakkaampaa korkeammilla taajuuksilla.

Syke on mitannut merenpohjan melua vuodesta 2013 alkaen kolmessa avomeren mittauspisteessä, jotka sijaitsevat Perämerellä, Ahvenanmeren eteläpuolella ja Suomenlahdella. Lisäksi on tehty yksittäisiä hankekohtaisia mittauksia rannikoilla ja saaristossa. 

Laivaliikennettä – ja melua – on eniten Suomenlahdella, missä on silti vielä suhteellisen hiljaista maailman vilkkaimpiin vesiväyliin verrattuna. Syken mittaamat kovimmat melutasot ovat olleet avomerellä 130–140 desibeliä ja rannikolla, esimerkiksi Helsingin edustalla, 150–160 desibeliä.

Miten melu vaikuttaa eliöstöön?

Outinen kertoo, että Helcomin ja EU:n tasoilla ollaan vasta määrittelemässä, mitkä vedenalaiset melutasot ovat haitaksi eliöille. 

– Yksittäisten melupiikkien kohdalla haitallisuus on helppo osoittaa. Esimerkiksi kun eteläisellä Itämerellä räjäytettiin toisen maailmansodan aikaisia merimiinoja, alueelta löytyi sen jälkeen kuolleita pyöriäisiä, joiden kuuloelimet olivat myös vaurioituneet, vaikka niitä oli pyritty karkottamaan alueelta ennen räjäytystä, Outinen sanoo.

– Laivamelun haitallisuuden arviointi on sen sijaan haastavampaa, sillä laivan lähestyessä ja äänen asteittain voimistuessa eliöillä on mahdollisuus paeta syrjemmälle. Toki silloinkin on kysyttävä, ajaako melu ne pois luontaisista elinympäristöistään.

Laboratoriokokeissa on myös havaittu joillakin eliölajeilla, että stressihormonin eritys nousee simuloidun laivamelun johdosta. Emme kuitenkaan tiedä, mitä oikeassa ympäristössä tapahtuu. 

– Laivamelun vaikutuksia lieventää esimerkiksi se, että hylkeiden ja pyöriäisten kommunikaatio tapahtuu sitä huomattavasti korkeammilla tuhansien tai kymmenien tuhansien hertsien taajuuksilla. Alukset myös liikkuvat vuodesta toiseen samoja väyliä, joten kyllä ne hylkeetkin ovat oppineet, missä laivat yleensä liikkuvat.

Avomerialueiden melutason seuranta jatkuu. Vuonna 2022 on käynnistymässä laaja hanke, jossa vedenalaisen melun malleja päivitetään kattamaan avomeren lisäksi myös Saaristomeren ja rannikkoalueet, joissa saattaa olla kaloille ja merinisäkkäille paljon avomerta kriittisempiä elinympäristöjä.

– Haluamme selvittää, miten melu etenee saaristossa ja missä ovat meluisat ja hiljaiset alueet. Tarkoitus on myös tutkia laboratoriossa melun eliövaikutuksia tiettyihin kalalajeihin ja sinisimpukoihin, Outinen kertoo.

– Sinisimpukka on Itämerellä avain­laji, joka ei pysty välittömästi pakenemaan melua. Tutkimalla meressä eläviä simpukoita voisimme myös suoraan nähdä melun paikalliset vaikutukset niihin.