Mikä minusta tulee isona?

Katariina Perkonoja opiskelee Turun yliopistossa neljättä vuotta tilastotiedettä. 

– Tilastotiede oli alun perin varavaihtoehto psykologialle, mutta puolen vuoden opintojen jälkeen totesin olevani elementissäni tilastojen äärellä. Minulla ei tosin vielä ollut selkeätä käsitystä töistä, joihin täältä valmistutaan, Perkonoja sanoo.

– Kuvittelin tilastotieteilijän istuvan yksinään jossain pimeässä kellarikopissa, enkä tiennyt miten laajalla kentällä osaamistamme tarvitaan. Sen on vasta työelämä opettanut. 

Tilastotieteilijät työllistyvät Turusta yleensä jo opintojen aikana.
– Kenttä on kuitenkin niin laaja, että en varmaankaan saa koskaan selvyyttä siitä, mitä kaikkea voisi tehdä. Jos oma soveltamisala alkaa kyllästyttää, niin aina voi vaihtaa johonkin toiseen.

Samasta syystä tieteellisen substanssin kunnollinen omaksuminen on tärkeää.

– Työelämä ja tieteellisten artikkeleiden lukeminen ovat varmaan eniten muovanneet käsitystäni mahdollisista töistä. Tietysti myös opiskelukavereilta kuulee, mitä he ovat päässeet tekemään.

– Toistaiseksi olen tyytyväinen nykyiseen soveltamisalaani lääketieteeseen, sillä siinä riittää erikoisalueita ja tutkimuskysymyksiä, ja pääsen myös edistämään terveydenhuoltoa ja potilasturvallisuutta, toteaa Perkonoja.

Riku Kiviluoto opiskelee Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa neljättä vuotta sovellettua fysiikkaa erikoistumiskohteenaan lääketieteellinen fysiikka.

– Olin jo koulussa kiinnostunut luonnontieteistä, mutta minulla ei ollut opintojen alussa vielä suoranaista käsitystä tulevasta ammatista. Pikkuhiljaa selvisi mitä kaikkea fyysikot tekevät yliopistolla, sairaaloissa ja yrityksissä.

Juuri nyt kiinnostaa tutkiminen, vaikkei Kiviluoto välttämättä näe työskentelevänsä tutkijana koko työuraa. Sairaalafyysikon työ ja yrityksetkin saattaisivat kiinnostaa.

– Pääsin kahtena kesänä laitokselle farmaseuttisen fysiikan tutkimustyöhön ja näin, miten tutkimusryhmä toimii ja sain paljon kokemusta. Siellä oli paljon vanhempia ja jo valmistumassa olevia kavereita, joiden kautta alan tarjoamat mahdollisuudet ovat tulleet tutuksi, Kiviluoto kertoo.

– Tämä verkosto on ollut minulle tärkein väylä saada tietoa työmahdollisuuksista ja auttanut todella paljon. Toinen tärkeä kontaktien lähde on ollut toiminta ainejärjestöissä.

Oulussa biologiaa opiskelevalle Nita Tuomelle urasuunta varmistui jo pääsykokeisiin lukiessa, sillä opiskeluhaaveena olleen psykologian oppikirjat eivät kiinnostaneetkaan – mutta biologian kirjat sitäkin enemmän. 

– Olen tähdännyt alusta asti tutkijaksi, vaikkei minulla opintoja aloittaessani tietenkään ollut tietoa, millä alalla voisin toimia tutkijana. Se on huomattavasti selkiintynyt matkan aikana, Tuomi sanoo.

– Ja mikäli tiedeurasta ei tulisi mitään, etsisin varmaan jotain eläimiin liittyvää, esimerkiksi eläintenhoitajan töitä.

Tuomi on erikoistumassa ekologian tutkimukseen, johon häntä ovat sitouttaneet koulun järjestämät käytännön kenttätyökurssit. Ne ovat lisänneet motivaatiota ja antaneet esimakua tutkijan työstä. 

– Koulu on tukenut tutkimusaiheen löytämisessä. Parhaillaan käynnistelen graduhanketta, joka on osa laajempaa Tornionjoen lohen ja taimenen liikkumista telemetrialla tutkivaa kokonaisuutta.