Mikä on tieteen ja tutkimuksen rooli monimuotoisuusstrategian valmistelussa?

Jo viime hallituksen piti saada se maaliin, ja nykyinen hallituskin on pian vuoden ikäinen. Valmisteluun todennäköisesti vaikuttaa vielä juuri hyväksytty EU:n ennallistamisasetus, joka asettaa jokaista jäsenvaltiota koskevia velvoitteita luonnon tilan parantamiseksi niin metsissä, maatalousalueilla, vesistöissä kuin kaupungeissakin, ja jonka kanssa strategian ja toimintaohjelman on hyvä olla linjassa.

Tutkijoista koostuva Luontopaneeli on riippumaton ja lakisääteinen valtioneuvoston asettama asiantuntijaelin, joka tukee luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa. Tuoreinta strategia­dokumentin versiota se käsitteli vii­mek­si maaliskuussa.

Monimuotoisuusstrategia ja toimintaohjelma linjaa seuraavat 10–15 vuotta luonnon monimuotoisuuden vahvistamista ja palauttamaista. Kotiahon mielestä Luontopaneelilla pitäisi olla – ja on ollutkin – sanottavaa sen sisällöstä. 

– Meitä on osallistettu ja olemme lausuneet joihinkin asioihin, mutta varsinaisesta pykälien sorvaamisesta vastaavat luonnollisesti ministeriöiden viranhaltijat. Välillä on kuitenkin tuntunut siltä, ettei meitä haluta kaikessa kuulla eikä kaikkia tekstiluonnoksia meille näyttää, Kotiaho asettelee sanansa. 

Hallituksen vaihduttua dokumentissa siihen asti olleet määrälliset, toiminnalliset ja aikaan sidotut tavoitteet hävisivät lähes kokonaan, vaikka viime vuonna hyväksytyssä luonnonsuojelulaissa nimenomaan määrätään, että strategian tulee ne sisältää.

– Hallituksen tulee pitää huolta siitä, että strategiaa valmistellaan luonnon­­suo­jelu­lain mukaisesti, Kotiaho muistuttaa.

– Selvää on, että kahden valmistelevan ministeriön välillä käydään isoa vääntöä dokumentin sisällöstä. Uusimmassa versiossa on joitakin määrällisiä tavoitteita lisätty, mutta siellä on myös epämääräisesti muotoiltuja numeerisia tavoitteen kaltaisia asioita, jotka eivät kuitenkaan ole aidosti määrällisiä tavoitteita.

Kotiaho ottaa esimerkiksi viimeisimmässä strategiaversiossa olleen kirjauksen, joka ei ole määrällinen, vaikka se siltä äkkiseltään saattaa vaikuttaa.

– Kirjauksen mukaan suojellaan kaikki kansalliset kriteerit täyttävät valtion vanhat ja luonnontilaiset metsät tarkoituksenmukaisina ekologisina kokonaisuuksina. Tämä tavoite yhdistetään toteamukseen, että Saamelaisalueen eteläpuolella kohteita on arviolta 100 000 hehtaaria. Se ei kuitenkaan ole määrällinen tavoite, sillä sen mukainen suojelupinta-ala riippuu kirjaimellisesti ’kansallisista kriteereistä’, joita ei ole vielä olemassa ja joiden luonnosversiota Luontopaneeli ei pyynnöstään huolimatta ole saanut nähtäväkseen.

Tavoitteiden toteutuminen on todennäköistä, niiden vaikutuksia voidaan pätevästi arvioida ja niiden toteutusta seurata läpinäkyvästi vain, jos ne ovat toiminnallisia, määrällisiä ja aikaan sidottuja ja niiden vastuutahot on selvästi määrätty. 

– Jos dokumenttiin kirjataan, että vuoteen 2030 mennessä pitää suojella tietty hehtaari- tai prosenttimäärä jokaisen maakunnan pinta-alasta, ja se asetetaan esimerkiksi alueellisten Ely-keskusten tehtäväksi, niin sitten jokainen voi siitä laskea, mitä se vuosittain tarkoittaa.

Luontopaneeli esitti vuoden 2023 lopulla analyysin siitä, mitä luontokadon pysäyttäminen vaatisi. Johtopäätös oli, että hallituksen nykyiset toimet ja rahoitus eivät siihen riitä – vaikka hallitusohjelmassa sanotaan, että pysäytetään luontokato.

– Poliitikot tekevät päätökset. Se ei ole Luontopaneelin tehtävä, Kotiaho muistuttaa.

– Tieteentekijänä ja riippumattoman paneelin puheenjohtajana en kuitenkaan voi hyväksyä, että poliitikot puhuvat yhtä ja tekevät toista. Rehellistä olisi sanoa, että he eivät ole valmiita satsaamaan riittävästi luontokadon pysäyttämiseksi.