Missä talteenotto kannattaa?
Hiilidioksidia syntyy eri puolilla teollisia prosesseja ja sen poistamisen hinta vaihtelee. Biojalostamoissa, joissa biogeenisestä hiilestä tehdään biopolttoaineita, talteenotto on kustannustehokkaimmillaan siellä syntyvien hyödynnettävien hiilidioksidivirtojen takia. Fossiilisella puolella houkuttelevia paikkoja voivat olla vedyn ja metaanin reformointiprosessit, joissa hiilen voi saada edullisesti talteen.
– Hiilensidonnan kustannuksilla on laaja hintahaitari: edullisimmillaan se on metsänistutuksessa, joka maksaa 10–50 euroa sidotulta hiilitonnilta. Teollisten ratkaisujen tonnihinnat asettuvat 50–100 euron välille, missä hiilivoimalaitoksissa hiilen talteenotto on keskivälillä, sellutehtaiden soodakattiloissa vaihteluvälin kalliimmassa ja biojalostamoissa taas sen halvemmassa päässä, tutkimustiimin päällikkö Lauri Kujanpää listaa vaihtoehtojen kustannuksia.
– Teollisen hyödyntämisen kannalta on oleellista, että päästölähde on riittävän iso. Kustannuksia laskee, jos hiilidioksidi on puhdasta, ja toisaalta, mitä laimeampi seos on, sitä kalliimmaksi sen talteenotto tulee. Sen vuoksi hiilen poisto suoraan ilmasta on niin kallista, 100–500 euron luokkaa.
Teollisen talteenoton kustannukset ovat ajoittain käyneet lähellä päästöoikeuksien hintoja. Se tekee siitä todella kiinnostavan vaihtoehdon, vaikka hintoihin laskettaisiin välttämätön taloudellinen ja tekninen riskilisä.
Talteenoton kannattavuus todennäköisesti kasvaa päästöoikeuksien hinnan noustessa.
– Jatkossa hiilitase on keskeinen elementti erilaisissa kannattavuuslaskelmissa. Uskon myös, että hiilipäästöjen vapaaehtoisen päästökaupan ja negatiivisten hiilipäästöjen merkitys kasvaa, kunhan vain varmistetaan, että ne todellakin aiheuttavat sellaisia päästövähennyksiä, joita ei muuten syntyisi. Niille tulee tavalla tai toisella markkina-arvoa, johon teollisuuden pitää tarttua.