Mistä Loimu sai alkunsa?

Ajatusta yhdistymisestä oli kypsytelty jo pitkään. Vuosina 2007–2008 käytiin neuvottelut, joissa oli mukana myös Agronomiliitto. Liittofuusioon ei tuolloin kuitenkaan oltu vielä valmiita, sen sijaan jatkettiin yhteistyön kehittämistä. 

Sen myötä perusta ja lähtökohdat yhdistymiselle vahvistuivat. Liittojen jäsenten koulutustaustoissa oli paljon yhteistä ja he työskentelivät paljolti samoilla työpaikoilla teollisuudessa ja muissakin yrityksissä, yliopistoissa, valtion virastoissa ja tutkimuslaitoksissa sekä kaupunkien ja kuntien palveluksessa. Moni oli tottunut liittorajat ylittävään yhteistyöhön ja yhteisiin aktiviteetteihin jo opiskeluaikoina.

Taustalla oli myös pitkä historia yhteistyöstä Akavassa, sen neuvottelujärjestöissä JUKOssa ja YTN:ssä, toimikunnissa ja luottamusmiestoiminnassa työpaikoilla. Edunvalvontayhteistyön lisäksi liitot olivat jo 2000-luvun alusta lähtien rakentaneet toimivia yhteistyökuvioita jäsenpalveluihin ja muihin toimintoihin, kuten tutkimustoimintaan, viestintään ja opiskelijatoiminnan organisointiin. 

– Tämä yhteistyöhistoria oli hyvä lähtökohta ja yhteiset kokemukset antoivat rohkeutta luoda uusia rakenteita, toteaa entisen Metsänhoitajaliiton toiminnanjohtaja Tapio Hankala. – Kyse oli toiminnallisesti järkevän, osaamiseltaan vahvan ja jäsenkunnan työelämän edunvalvontaan ja palvelutarjontaan kykenevän organisaation luomisesta.

Yhdistymisestä innostuttiin kaikissa kolmessa liitossa, vaikka epäilyksiä ja vastustustakin heräsi. Yksi huolenaiheista liittyi jäsenten ammatti-identiteetin ja liittoidentiteetin murenemisen pelkoon – paljon pohdittiin sitä, miten juuri meidän porukan käy isommassa yhteisössä. Intensiivisten sisäisten keskustelujen myötä ajatusta kannattaneiden joukko kasvoi. Valmistelutyön edetessä yhdistymisen mukanaan tuomat uudet mahdollisuudet alkoivat näyttää yhä merkittävimmiltä, ja uhkakuvat taas kutistua.  

Joukkovoimaa, tehokkuutta ja yhteisöllisyyttä

Edunvalvonnan vahvistaminen, jäsenpalveluiden kehittäminen ja vanhat liittorajat ylittävä yhteisöllisyys olivat kaikkien yhteisiä tavoitteita. Noin 15 000 jäsenellä Loimusta tuli Akava-yhteisössä keskisuuri liitto ja sen myötä vaikutusmahdollisuudet paranivat. Taloudelliset resurssit saatiin vakaammalle pohjalle, ja toimistojen henkilökunnan yhdistäminen mahdollisti toiminnan ja palveluiden uudistamisen, laajentamisen ja laadun parantamisen. Vanhoilla liitoilla oli toki kullakin vähän erilainen lähtötilanne ja sen myötä tulokulma uuteen.

– Metsänhoitajaliiton kannalta tärkeä peruste fuusioitumiselle oli turvata jäsenille kehittyvät ja laadukkaat palvelut. Pienen liiton haasteeksi oli muodostunut jäsenmäärän kasvun pysähtyminen, joka ajan kanssa oli johtanut talouden heikkenemiseen, palveluiden karsimiseen ja jäsenmaksun korotuksiin, Metsänhoitajaliiton varapuheenjohtajana toiminut Helena Herttuainen. – Metsänhoitajaliitossa nähtiin, että uusiutuminen, kasvu ja kehittyminen tarvitsevat vahvat resurssit, jotka fuusioitumisella pystyttäisiin saavuttamaan. Vain kasvun tiellä voitaisiin turvata kehittyvät ja monipuoliset palvelut jäsenistölle.

YKL oli ennen yhdistymistä edelleen jäsenmääräänsä kasvattava liitto. 

– Resurssien rajat alkoivat kuitenkin jo häämöttää. Kasvu ei ollut riittävän suurta henkilöstömäärän kasvattamiseen ilman jäsenmaksujen korotuksia tai muusta toiminnasta tinkimistä, muistelee YKL:n puheenjohtajana toiminut
Jouni Vainio.

– Isompi liitto toi vanhaan YKL:oon verrattuna suuremman tekijäreservin ja toimintojen varmuuden. Pienessä liitossa moni asia oli vain yhden henkilön varassa, ja joskus montakin asiaa vain yhden vastuulla. Tällainen  ’yhden kortin varassa’ toimiminen oli myös aika stressaavaa koko henkilökunnalle, sanoo entisen YKL:n toiminnanjohtaja Pekka Ihalainen.

– Kaikki kolme liittoa olivat pieniä tai keskipieniä ja jäsenistöä oli koko työmarkkinakentän leveydeltä. Liittojen tehtäväkenttä oli laajentunut puhtaasta palkkaedunvalvonnasta muun muassa urapalveluihin ja työnhaun tukemiseen. Jäsenistön palvelun laadun parantamiseksi toiminta oli saatava leveämmille harteille. Riittävän suuri asiantuntijoiden määrä mahdollisti toimistolla erikoistumisen ja osaamisen syventämisen, LAL:n toiminnanjohtajana toiminut Jari Lehto toteaa.

Käytännöllisten asioiden lisäksi tavoiteltiin myös kollegiaalisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamista.

– Keskeisin asia liittojen yhdistymisessä oli mielestäni muodostaa liitto, johon samoilla työpaikoilla tai yhdistävien ilmiöiden ja asioiden parissa työskentelevät sekä toisiinsa liittyviä aloja opiskelevat voivat luontevasti liittyä ja kokea yhteisöllisyyttä, toteaa entisen LAL:n puheenjohtajana toiminut Janne Saarela. 

Muistoja matkan varrelta

Helena Herttuainen, Metsänhoitaja­liiton varapuheenjohtaja, Loimun varapuheenjohtaja 2017 ja puheenjohtaja 2018–2019

– Loimun ensimmäisiltä parilta vuodelta mieleen on jäänyt pysyvästi ihmisten vahva sitoutuminen ja heittäytyminen työntäyteisiin tehtäviin yhteisen ammattiliiton rakentamiseksi. Työskentelystä hehkui aito yhdessä tekemisen riemu ja innostus. Tuntui siltä, kun olisimme olleet tekemässä jotain aivan poikkeuksellisen hienoa ja ainutlaatuista. Niin kuin olimmekin. 

Tapio Hankala, Metsänhoitajaliiton toiminnanjohtaja, eläkkeelle 1.1.2017

– Loimun rakentaminen oli hieno, vaikkakin työntäyteinen kokemus. Aikataulu uuden organisaation rakentamisessa kaikkien yksityiskohtien ratkaisemisen ja kolmen liiton hallinnon käsittelyn vaatiman ajan takia oli järjestömaailman kulttuurissa tiivis.  Pidin hanketta alusta alkaen järkevänä ja toteuttamiskelpoisena. Oli mielenkiintoista lopettaa oma työura olemalla rakentamassa jotain parempaa ja toimintakykyisempää tulevaisuutta varten. 

Metsänhoitajaliitto oli hieno organisaatio, jonka työstä ja saavutuksista voimme olla ylpeitä. Muuttuva toimintaympäristö asettaa omat vaatimukset toiminnalle ja Metsänhoitajaliiton jäsenkunnan edunvalvonnan tulevaisuutta ajatellen Loimu oli winwin-ratkaisu kaikille.

Pekka Ihalainen, YKL:n toiminnanjohtaja, jatkoi Loimun varatoiminnanjohtajana

– Minun mieltäni lämmitti se, että meillä kaikil­la mieliala oli hyvä ja eteenpäin katsova. Kenenkään ei tarvinnut pelätä työpaikkansa puolesta ja monilla tehtävänkuva parani – uudistui, monipuolistui tai tarkentui. Mielestäni prosessiin osallistettiin meidät kaikki jollain tavoin, ja sen myötä kaikilla oli myös vaikuttamismahdollisuuksia. Edes toiminnanjohtajat eivät koko aikana riidelleet keskenään. Asiat voitiin työstää faktapohjalta, keskustellen ja parhaan tiedossa olevan käytänteen mukaisesti. 

Jouni Vainio, YKL:n puheenjohtaja, Loimun varapuheenjohtaja 2017–2019, puheenjohtaja 2020–

– Yhteisessä suunnitteluseminaarissa Tallinnassa 2015 vanhempien metsänhoitajien kaarti piti meitä YKL:läisiä ”viherpiipertäjinä”. Minulle oli aiemmin selvinnyt, että Metsänhoitajaliitto oli myös Suomen Luonnonsuojeluliiton jäsen. Jossain vaiheessa satuin illanvietossa jutustelemaan myös heidän kanssaan. Johdattelin jutun viherpiipertämiseen ja pääsin sanomaan, että tehän sitä vasta viherpiipertäjiä olette, kun SLL:oon kuulutte. Taisi olla sopivan kevyt eikä niin vakavasti otettava avaus,  sen jälkeen tulimme paremmin juttuun.

Janne Saarela, LAL:n puheenjohtaja, jatkoi Loimun puheenjohtajana

– Loimulaisten alojen liittojen yhdistymisellä on pitkä historia, ja monenmoista vääntöä ja tunteita fuusioprosessin edistämiseen mahtui. Jo kevään 2007 tienoilla muistelen valtuustossa rohkaisseeni silloista toiminnanjohtajaa ja hallitusta jatkamaan liittojen tiiviimmän yhteistyön mahdollisuuksien selvittelyä. Olin kokoustauolla jututtanut oman ja muiden liittojen aktiiveja, joiden kaikkien mielestä olisi luontevaa kuulua samaan liittoon ammatillisen yhteisöllisyyden ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Moninaisten selvittelyjen ja tunnustelujen jälkeen seurauksena oli lopulta nykyisen liiton fuusioprojekti, joka eteni tavoitteellisesti.

Jari Lehto, LAL:n toiminnanjohtaja, jatkoi Loimun toiminnanjohtajana

– Lämpimiä ajatuksia tuo muistikuva prosessista, jolla liittofuusio eteni. Alussa oli paikoin hyvinkin kriittisiä ajatuksia, jopa vastustusta. Oli epäilyjä siitä, miten oman porukan identiteetin käy isommassa kokonaisuudessa. Tällainen oli tilanne vielä syksyllä 2015. Talvella 2016 pidetyssä hallitusten seminaarissa epäileviä tuomaita oli vielä kohtuullisesti ja onnistuminen arvailujen takana. Positiiviseen suuntaan oli kuitenkin liikuttu. Saman vuoden keväällä valtuustojen yhteistilaisuudessa aisti jo sen, kuinka kaikki olivat innolla mukana tuomassa omia ajatuksiaan siitä, miten uudesta liitosta saataisiin parasta kaikille. Ja sehän suunta on sittemmin vain voimistunut. Kriittiset mielipiteet vaativat työstämistä, mutta sillä saatiin varmasti parempi lopputulos.