Mitä tehdä rakennuksille elinkaaren lopussa?

EU:n jäsenenä Suomen pitäisi jo nyt hyödyntää 70 prosenttia rakennus- ja purkujätteestään, mutta tavoitteesta ollaan virallisten tilastojen mukaan jäljessä. Toisaalta tilastointi on rakennus- ja purkujätteiden osalla nykyisellään melko epävarmalla pohjalla. 

Tilanne korjaantunee lähivuosina, kun uusiutuva maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntö sekä jätelainsäädäntö saadaan edistämään nykyistä paremmin rakennusosien ja -materiaalien uudelleenkäyttöä ja kierrätystä, arvioi ympäristöministeriön yliarkkitehti Harri Hakaste.

– Tähän asti rakentamisen ympäristöohjauksessa on ensisijaisesti pyritty parantamaan rakennuskannan energiatehokkuutta. Uuden kaavoitus- ja rakentamislain myötä huomio keskittyy laajemmin rakennuksen elinkaareen, myös rakennusmateriaalien valmistukseen, jätteen vähentämiseen sekä rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen.

Rakennus- ja purkujätettä syntyy vuodessa 1,6 miljoonaa tonnia. Siitä 85 prosenttia syntyy korjaushankkeista ja rakennusten purkamisesta ja loput 15 prosenttia uudisrakentamisesta.

Uusi lausunnoilla oleva kaavoitus- ja rakentamislaki on tuomassa sääntelyyn tärkeitä uusia elementtejä. 

– Uudisrakentamisessa edellytetään jatkossa rakennuksen koko elinkaaren hiilijalanjäljen laskentaa, johon sisältyvät energiatehokkuuden lisäksi muun muassa tuotannon ja materiaalien valmistuksen päästöt, mikä tulee suosimaan uusiomateriaalien käyttöä. 

Tulevaisuuden rakennuslupaprosessissa kerätään ja talletetaan tieto rakennukseen käytetyistä materiaaleista. Samoin purkuvaiheessa vapautuvat materiaalit ilmoitettaisiin valtakunnalliseen tietokantaan pienistäkin hankkeista, mikä parantaa mahdollisuuksia rakennusosien ja materiaalien uudelleenkäytölle ja kierrätykselle. 

– Tieto rakenneosista ja materiaaleista pitäisi saada niiden mahdollisille hyödyntäjille ajoissa, kun materiaali on vielä käyttökelpoista. Nyt mahdollisuudet purku-urakassa syntyvän materiaalin uudelleenkäyttöön heikkenevät nopeasti.

Uusiokäytön haasteet

Hakaste ei usko, että purettavien rakennusmateriaalien hyödyntämisestä tulisi suunnittelun valtavirtaa. Pikemminkin siitä tulee erityisala, johon jotkut arkkitehdit erikoistuvat. 

– Purkumateriaaleja on uudisrakennusten tarpeisiin liian vähän. Ne kannattaa silti hyödyntää mahdollisimman täysimääräisesti, sillä esimerkiksi betonielementin uudelleenkäyttö säästää kasvihuonepäästöjä 95 prosenttia neitseellisistä raaka-aineista valmistetun elementin käyttöön verrattuna, Hakaste sanoo.

– Iso ratkaistava haaste ovat purkumateriaalien uudelleenkäyttöä koskevat viranomaisvaatimukset, erityisesti tuotehyväksyntä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin kiertotaloushankkeissa, joissa tavoitteena on hyödyntää purettuja rakennusosia, on törmätty näihin ongelmiin. Yksi ratkaisu olisi hyödyntää purkumateriaaleja alkuperäistä matalamman vaatimustason kohteissa. Selkeät pelisäännöt kuitenkin tarvitaan.

Jos purkumateriaaleja ei käytetä uudelleen, niistä tulee rakennus- ja purkujätettä, jolle on tulossa sähköinen siirtoasiakirjarekisteri. Linkittämällä se muihin tietokantoihin voidaan tarkistaa, mitä tietoa siirtoasiakirjassa mainitusta materiaalista on annettu luvan yhteydessä. 

Uusiutuva jätelainsäädäntö sisältää puolestaan uusia lajiteltavia jakeita, joiden kierrättäminen tulee siten mahdolliseksi. 

– Lajittelurobotiikan kehittyessä jätteen hyödyntäminen tehostuu entisestään, ja rakennus- ja purkujäte muuttuu oikealla tavalla muokattuna jätteestä raaka-aineeksi.