Miten luonnontieteilijä menestyy somessa?

Tutkijoita on jo pitkään houkuteltu kertomaan työstään sosiaalisessa mediassa. Some herättää tutkijoissa kuitenkin ristiriitaisia tunteita: aikaa palaa ja palautteet voivat olla lannistavia. Siksi jotkut haluavat mieluummin keskittyä ”oikeisiin töihin” eli tutkimuksen tekemiseen. Sosiaalisessa mediassa on kuitenkin mahdollista tehdä vaikuttavaa yhteiskunnallista vuorovaikutusta.

Twitterissä vaikuttavat Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön professori Ilari Sääksjärvi ja Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila

– Olen kannustanut yksiköitämme ja tutkijoitamme näkymään vahvasti somessa. Teimme some-suunnitelmat muun muassa siitä, miten yksikköjemme toimintaa tuotiin koronatauon aikana esiin, Sääksjärvi kertoo.

Sääksjärvellä on Twitterissä reilu pari tuhatta seuraajaa. Hänen mukaansa biodiversiteettiyksikkö on saanut somesta merkittävästi hyötyjä.

Oma tyyli tehdä päivityksiä ja sisältöjä kehittyy ajan myötä, sanoo Ilari Sääksjärvi.

– Meidän tutkimuksemme eivät aina nouse sinne suuren yleisön suosituimpien tieteellisten aiheiden joukkoon itsestään. Niitä pitää osata nostaa. Sosiaalinen media on tässä ihan keskeinen työkalu, Sääksjärvi kertoo.

Seppo Knuuttilalla on Twitterissä vajaa 6 000 seuraajaa. Hänen tavoitteenaan on pyrkiä kertomaan omasta tutkimusalueestaan Itämerestä.

– Otan kantaa ja kommentoin näitä teemoja Twitter-keskusteluissa, mutta aina faktapohjalta. En esitä mielipiteitä, Knuuttila kertoo. 

Tutkija tarvitsee somessa kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Seuraajamäärät kehittyvät hitaasti.

Vastalääke.fi-sivustolla pyritään jakamaan tutkittuun tietoon perustuvia terveysaiheisia tietoiskuja ja oikomaan virheellisiä terveysväitteitä. Vastalääke palkittiin maaliskuussa vuoden journalistisena tekona. Vastalääkkeen taholta haastatteluun vastasi sähköpostilla päätoimittaja Elias Mokkala sekä viestinnästä vastaavat Tatu Han ja Mia Muhonen.

Vastalääke.fi on ottanut toimintatavakseen reagoida somessa nopeasti ja lyhyesti ajankohtaisiin aiheisiin. Sivusto on valinnut some-kanavikseen erityisesti Facebookin ja Instagramin, joissa sivuston toimijat jakavat tietoa sekä ottavat kantaa some-keskusteluihin. Facebookissa heillä on vajaa 8 000 seuraajaa, ja parhaimmillaan postaukset ovat tavoittaneet jopa 400 000 ihmistä. Lisäksi Vastalääke.fi reagoi ajattomampiin aiheisiin kattavammilla artikkeleilla nettisivuillaan.

Faktat ja selkeä kieli auttavat eteenpäin

– Niille, jotka miettivät tutkijaprofiilin perustamista johonkin kanavaan, voisin sanoa vinkkinä, että hyviin tuloksiin tarvitaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Seuraajamäärät kehittyvät hitaasti, ja myös oma tyyli tehdä sisältöjä ja päivityksiä kehittyy ajan myötä, Sääksjärvi kertoo.

Vastalääkkeen toimijoiden mukaan onnistuneessa asiantuntijoiden verkkoviestinnässä keskeistä on perustaa väitteet aina faktoihin ja linkittää lähteisiin. He suosittelevat olemaan mahdollisimman läpinäkyviä ja tuomaan kaikki sidonnaisuudet esiin.

Knuuttilan vinkki toimivaan tutkijaprofiiliin on omien avainteemojen ja kohderyhmien valinta. Sisältöä ei tarvitse tuottaa aina itse, vaan voi vain kommentoida, jakaa linkkejä ja uudelleentviitata muiden tuottamia sisältöjä. Knuuttilan mukaan hyviä vinkkejä saa esimerkiksi viime vuonna julkaistusta Faktat nettiin – asiantuntijaviestintä sosiaalisessa mediassa -kirjasta.

Somessa tarvitaan toki paksunahkaisuutta, Sääksjärvi toteaa.

– Tieteessä on hirveän helppo piiloutua tieteellisen jargonin ja termien taakse. Somessa joutuu avaamaan tieteen kielen, mikä pakottaa aina miettimään, mikä asioiden merkitys todella on, Sääksjärvi pohtii.

Myös Vastalääke.fi-sivuston toimijat painottavat, että somessa täytyy kyetä esittämään asiansa yleiskielellä ja tiiviisti. Monet oman tieteenalan perustermit saattavat olla ihmisille täysin tuntemattomia ja karkottaa seuraajat.

Kannattaako someen sitten tutkijan mennä?

Jotkut tutkijat pelkäävät sitä, alkaako some viedä hirveästi aikaa ja millaista palautetta sieltä tulee. Sääksjärvi käyttää Twitteriin hetken päivittäin. Hänelle Twitter-hetki on rentouttava osa työpäivää.

– Paksunahkaisuutta toki tarvitaan. Somessa saa varautua siihen, että keskustelu on värikästä, välillä jopa rumaa. Twitterissä oppii kuitenkin nopeasti, millaisiin kommentteihin kannattaa lähteä mukaan. Itse en esimerkiksi käy keskustelua nimimerkkien takaa huutelijoiden kanssa, vaikka he kritisoisivatkin meidän tuloksiamme ja aiheitamme.

Seuraajamäärän karttuessa tulee myös itse näkyväksi henkilöksi. T

Knuuttilalla aikaa kuluu vaihtelevasti. Kesäkaudella, kun sinilevätilanne on vaikeampi, rehevöitymisen syiden avaamiseen ja kysymyksiin vastaamiseen on mennyt kaikki illat.

– Toisaalta en koe tätä rasitteena, vaan mahdollisuutena kertoa tutkimustuloksista ja ympäristön tilasta myös suurelle yleisölle, Knuuttila kertoo.

Vastalääkkeen toimijoiden mukaan seuraajamäärän karttuessa tulee myös itse näkyväksi henkilöksi. Tällöin saattaa saada positiivisen palautteen ohella myös rajua kritiikkiä. Kun seisoo omien sanomistensa takana ja perustaa väitteensä tutkittuun faktatietoon, on törkypalautetta myös helpompi käsitellä. Toisinaan palaute jää kaivertamaan, ja silloin tilanne on hyvä käydä läpi kollegan kanssa. 

Lataa artikkeli

  • Tämä artikkeli (pdf)