Miten pelastaisit maailman miljardöörin rahoilla?

Ilmastomuutosta huolestunut Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola panostaisi kuusi miljardia dollaria energiakysymyksen ratkaisuun. Tämä tarkoittaisi satsaamista ydinenergiaan, joka on Korholan mielestä ainoa oikeasti mahdollinen tapa päästä fossiilisista hiilivedyistä. Rahalla tie saataisiin auki modulaarisille neljännen sukupolven fissiovoimaloille, jotka voisivat olla vanhaa ydinpolttoainejätettä syöviä hyötöreaktoreita. Ratkaiseva parannus olisi fuusiovoiman käyttöön saaminen, mikä ottaisi Korholan mukaan hyvän harppauksen eteenpäin tämän kokoisella rahalla. 

Parempaakin voisi kuitenkin tapahtua. Jos käyttöön saataisiin kaikki Muskin rahat, tulevaisuus vaikuttaisi vieläkin valoisammalta. 

300 miljardilla Korhola torjuisi ilmastomuutosta jo todella tehokkaasti laaja-alaisella rintamalla. Maailmalla on hänen mielestään paljon hyviä ideoita ja teknologioita, jotka ovat vain pientä työntöä vailla toteutuakseen. Esimerkkeinä hän luettelee hiiltä sitovan rapautumisen hyödyntämisen, hiiltä ilmakehästä sieppaavan teknologian, metaani- ja mustahiilipäästöjen torjunnan sekä uusiutuvien energiajärjestelmien ja vetytalouden pystyttämisen. 

Iso vaikutus olisi myös World Visionin konseptin mukaisella metsien luontaisella elvyttämisellä, joka toteutettaisiin paikallisten viljelijöiden ja asukkaiden avulla. Tämäntapainen toiminta on Korholan mielestä osoittautunut käytännössä tehokkaammaksi kuin perinteinen ylhäältä alas -komentoketju.  

Korhola kantaa kuitenkin myös huolta siitä, ettei tulisi tehneeksi tyhmyyksiä rahoilla. Hän ymmärtää näin käyvän helposti – hyvät tarkoitukset muuttuvat helposti myrkyksi, jos resursseja käytetään harkitsemattomasti.

Ekosysteemit ennalleen

Suomen ympäristökeskus SYKEn biodiversiteettikeskuksen johtajalla Petri Ahlrothilla on jo pitkälle mietitty suunnitelma miljardöörin rahojen käytöstä. Ahlroth käyttäisi ne ekosysteemien tukemiseen tarkasti kohdennetuilla täsmäiskuil­la. Lajikato ja vääränlainen maankäyttö ovat johtaneet monin paikoin ekosysteemipalvelujen heikkenemiseen tai romahtamiseen.

– Käytännössä ekosysteemien elvyttäminen alkaa yleensä kasvipeitteen ennallistamisella. Onnistuminen edellyttää tietotaitoa sekä pitkäjänteistä sitoutumista. Pelkkä taimien istutus ei riitä, Ahlroth toteaa.

Fyysisiä alueita ajatellen hän suosisi biologisesti rikkaimpia ekosysteemeitä, joiden elpymisellä olisi suurin vaikutus.

Myös Ahlroth katsoisi tarkkaan, kenelle rahojaan jakelisi ja priorisoisi vastaanottajia, joilla on parhaat edellytykset muuttaa apu järkeväksi toiminnaksi. Pahimmassa tapauksessa rahasta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä: korruption nieluun kadonnut raha kasvattaa ”mustaa kassaa”, mikä elvyttää helposti aivan vääränlaisia ”ekosysteemeitä”. 

Koska järkevä toiminta on iso osa onnistumista, Ahlroth sijoittaisi pääomaa käytännön hankkeiden ohella koulutukseen. Haitalliset ajattelutavat ja perinteet pitävät sitkeästi pintansa. Tästä huolimatta hän ei haluaisi keisarillisia valtuuksia rahojen jatkoksi. 

– Rahalla ei voi ratkaista kaikkea, ja isot raha- ja valtarakenteet ovat vaarallisia olioita. Auttaja muuttuu sisäisen korruption myötä helposti osaksi ongelmaa. 

Ahlroth korostaa maailmassa tapahtuvan paljon hyviäkin asioita. 

– Ekosysteemipalveluja ymmärretään entistä paremmin ja maailmalla myös toteutetaan onnistuvia käytännön projekteja näiden tukemiseksi. Hyvä esimerkki tästä ovat vaikkapa laajat metsityshankkeet Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Muoviongelmaan ratkaisu

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ylitarkastaja Anna Soirinsuo käyttäisi Elon Muskin rahat muoviongelman ratkaisemiseen. Hänen on kuitenkin vaikea arvioida sitä, millainen ero olisi kuuden ja reilun 300 miljardin panostuksella.  

– Syynä on kokemuksen puute tällaisten rahasummien käytöstä, Soirinsuo sanoo.  

Suunnitelma varojen käytöstä on silti selvä.

– Ykkösprioriteettina olisi toimivan jätehuollon rakentaminen kehitysmaissa, tiukasti kakkosena globaalin kierrätysbisneksen rakentaminen. Viimeksi mainittu edellyttäisi uusien, kierrätysmateriaaleista tehtävien tuotetyyppien innovointia.

Soirinsuo on erittäin tyytyväinen äskettäin UNEA 5:ssä eli YK:n ympäristöneuvoston viidennessä kokouksessa saatuun neuvottelumandaattiin globaalin, laillisesti sitovan muovisopimuksen muodostamiseksi. Hankkeessa on mukana 175 maata. 

Matalalla roikkuva hedelmä tässä yhteydessä olisi muovisen pakkausjätteen vähentäminen.

– Se onnistuisi monessa tapauksessa pienentämällä pakkauskokoa  ja lopettamalla ylipakkaaminen. Muovikääreiden tilalle voitaisiin samalla innovoida uusia – tai vanhoja – pakkausmateriaaleja, Soirinsuo toteaa. 

Näin on jo tehtykin.

– Esimerkiksi Aasiassa banaaninlehdet korvaavat jälleen muovia elintarvikepakkauksissa.

Uusia ratkaisuja on kuitenkin ajettava sisään varovasti. Lääke voi tässäkin olla pahempi kuin tauti.

– Muovia korvaavat ratkaisut eivät saisi aiheuttaa taas uusia ympäristöhaittoja, eivätkä vaikeuttaa materiaalien kierrätystä.

Vaikka jätehuollon infrastruktuuri on Euroopassa jo pitkälti olemassa, sen rakentaminen kehittyvissä maissa on laajalti vielä alkutekijöissään. Heikoin tilanne on Aasiassa, jossa toimivan jätehuollon puuttumiseen yhdistyy valtava muoviroskan tuotanto. Tilanne ei ole yhtä paha Afrikassa, johon kertakäyttökulttuuri ei ole vielä levinnyt yhtä pahasti. 

Ongelmaan on Soirinsuon mukaan havahduttu jo Aasiassakin. Infrastruktuurin toteuttaminen on kuitenkin kallista, eikä sitä edistä se, että rahat katoavat erittäin helposti laajalti rehottavaan korruptioon. 

Uusia ratkaisuja on ajettava sisään varovaisesti.

– Kaikkia ongelmia ei voi ratkaista pelkällä rahalla. Tehtävään tarvittaisiin myös melkoinen määrä valtaa. 

Paljonpuhuttu merten muoviroska olisi Soirinsuon to do -listan häntäpäässä. Elonin rahoista menisi hänen valtakunnassaan 70 prosenttia kierrätyksen ja jätehuollon rakentamiseen, 20 prosenttia valvontaan ja merten, vesistöjen ja rannikoiden siivoamiseen vain 10 prosenttia. 

– Resurssien suuntaaminen uusien päästöjen vähentämiseen on paljon tehokkaampaa kuin jälkien siivoaminen.