Monipuolinen paikkatieto

Paikkatiedon hyödyntäminen ei ole uusi keksintö. Esimerkiksi jo vuonna 1854 brittilääkäri John Snow plottasi sairaustapauksia kartalle Lontoossa riehuneen koleraepidemian aikana. Sen avulla hän paikansi kaivon, jonka kautta tartunta levisi – ja samalla todisti, että saastunut vesi aiheutti tartunnan, Alsuhail kertoo. 

– Paikkatietojärjestelmiä alettiin käyttää 1960-luvulle tultaessa, kun tietokoneita alettiin käyttää kartoitukseen ja toisaalta oli laajoja tietokantoja, joita haluttiin organisoida maantieteellisesti. Itse kuulin paikkatieto-sanan ensimmäistä kertaa lukiossa.

Paikkatiedon edut näkyviksi

Paikkatiedon hyödyntämisessä ollaan pisimmällä teknisesti orientoituneilla aloilla, ja toisaalta sen käyttö on vähäisempää ei-teknisillä aloilla. 

– Sitä selittää ainakin osittain monien alalla työskentelevien insinööritausta. He päätyvät luontevasti teknisille aloille, arvelee Turussa itse maantieteitä opiskellut Alsuhail. 

Vahva ja kehittyvä alue paikkatiedon hyödyntämisessä on luonnonvarojen ja ympäristön monitorointi, josta satelliitit ja droonit ovat tehneet aikaisempaa tehokkaampaa ja tarkempaa. Toisella laidalla on sosiaali- ja terveysala, jonne toivottaisiin palvelujen parempaa saavutettavuutta ja toiminnan tehostamista.

– Terveydenhoitoala voisi saada paikkatiedosta apua ja vauhtia suunnittelun tueksi. Tarvittaisiin kuitenkin enemmän tekijöitä, joilla olisi sekä paikkatieto-osaamista että ymmärrystä sote-maailmasta. Osaamista on, mutta se on varmaankin aika henkilöitynyttä teknisempiin aloihin verrattuna.

On iso haaste saada paikkatiedon hyödyntämisen edut näkyviksi myös siellä, missä siitä ei vielä ole kokemusta.

– Jollekin alalle kehitettyjä menetelmiä voi pitkälti soveltaa myös muilla aloilla. Esimerkiksi kun kaupan alalla mietitään, mihin seuraava ABC-asema pystytetään, katsotaan paikkatiedon perusteella, missä ihmiset asuvat, missä he liikkuvat ja kuinka monella on auto käytössään, Alsuhail kuvaa.

– Sama menetelmä kelpaisi sovellettuna – toki erilaisella kysymyksenasettelulla – myös sote-maailmassa pelastuslaitoksen yksiköiden tai terveydenhuollon palvelupisteiden sijoitteluun tai hyvinvointialueiden rajojen määrittelyyn.

Valtavasti sovelluksia

Alsuhailin mielestä paikkatiedon hyödyntämisen ei tarvitse olla mitenkään korkealentoista. Lähtökohdaksi voi esimerkiksi riittää, että organisaatiolla on mammutin kokoinen excel-tiedosto, jonka laittaminen kartalle avaisi silmiä. 

– Suomessa on se hyvä tilanne, että ihmiset ovat saaneet jo peruskoulussa hyvän pohjan lukea karttoja. Kartoittaminen on ollut meillä tärkeä kansallinen ylpeydenaihe jo 1800-luvun lopulla.

Paikkatiedon hyödyntämisen kotikenttää ovat liikenne ja logistiikka eli tavara- ja ihmisvirtojen liikuttelu, jossa edistyneintä teknologiaa edustavat autonomiset autot ja ruokarobotit. Paikkatieto on myös mahdollistanut kaupunki- ja aluesuunnittelun digitalisoitumisen ja tuonut sille valtavasti lisää tehoa ja tarkkuutta. 

– Paikkatieto ei ratkaise kaikkia datan hahmottamisen ongelmia. Senkin kanssa tarvitaan tervettä kriittisyyttä ja medialukutaitoa.

– Logistiikassa tärkeä sovellus koskee kauppamatkustajan ongelmaa eli ajettavan reitin optimointia. Siinäkin on se hienous, että samoilla sovelluksilla – jos vain vähän muuttaa subjekteja ja objekteja – päästään optimoimaan esimerkiksi kotihoidon työntekijöiden reititystä.

Luonnontieteissä paikkatietoa, koneälyä ja laskentatehoa on tarvittu pitämään kasvavaa tietomassaa hallinnassa. Dataa saadaan satelliiteista ja entistä tarkemmista sensoreista jatkuvasti kiihtyvään tahtiin. 

– Ilmastomuutokseen sopeutuminen ja torjuntatoimien suunnittelu luovat paineita kehittää nopeasti biotooppien, lajien ja kasvitautien koneellisessa tunnistamisessa tarvittavaa teknologiaa.

Droonit tärkeässä roolissa

Paikkatietoon tukeutuvat myös droonit, joita hyödynnetään esimerkiksi kasvitautien torjunnassa, viljelyssä ja metsänhoidollisissa toimenpiteissä. Alsuhail ennustaa, että niiden käyttö tulee voimakkaasti yleistymään.

– Droonit eivät maksa paljoa kartoituksessa ja metsäpalojen havainnoinnissa käytettävien lentokoneiden aiheuttamiin kustannuksiin verrattuna. Vaikka niiden mukanaan kantamat instrumentit voivat vielä olla hyvinkin arvokkaita, nekin kehittyvät koko ajan edullisemmiksi samalla kun niiden tuottama data tarkentuu.

Droonien käyttö helpottaa erityisesti luonnossa tapahtuvien muutosten seuraamista. 

– Niitä käyttämällä ei enää tarvitse odottaa jotain valtakunnallista ilmakuvauskampanjaa, ennen kuin saadaan uutta tietoa maastosta. Pienellä miehittämättömällä aluksella voi vierailla maastossa vaikka kuinka usein, Alsuhail kuvailee. 

– Hyödyntämällä lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden sovelluksia, tulevaisuuden tutkija voisi esimerkiksi tarkkailla puustotuhoja virtuaalilasit päässä omalta kotisohvaltaan, droonin lennellessä paikan päällä puiden välissä.

Digitaalisia malleja ja tekoälyä

Paljon hypetetty termi ”digitaalinen kaksonen” tarkoittaa digitaalista mallia, jolla kaksinnetaan fyysistä maailmaa ja sen toimintaa. Kasvavan paikkatiedon myötä koneiden kunnossapitoon ja tuotekehitykseen alun perin kehitettyä teknologiaa voidaan nykyisin soveltaa vaikka kokonaisten kaupunkien suunnittelussa.

Ilman paikkatietoa ei voi olla toimivaa mallia.

– Kaupunkia koskevaan malliin voisi kuvata fyysisen ympäristön ohella erilaisia toimintoja, kuten ihmisten, liikenteen ja tavaroiden virtoja. Tai vaikkapa vedenpinnan nousua, Alsuhail pohtii.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja torjuntatoimien suunnittelu luovat paineita kehittää nopeasti biotooppien, lajien ja kasvitautien koneellisessa tunnistamisessa tarvittavaa teknologiaa.

– Suunnittelu tulee yhä enemmän muuttumaan mallintamiseksi, jolloin paikkatietoon tukeutuvilla kehittyneillä malleilla voisi tutkia erilaisia skenaarioita, esimerkiksi Kalasataman tornitalojen vaikutusta alueen tuuliolosuhteisiin tai niiden aiheuttamaan varjostukseen. Mallilla voidaan kuvata mahdollisuuksien kirjo, ja valita niistä sitten paras vaihtoehto.

Paikkatiedon hyödyntämisen yksi este on ollut paikkatieto-ohjelmien käytön hankaluus. Alsuhail uskoo, että tekoälypohjaiset selkokieliset käyttöliittymät voisivat tarjota aika nopeastikin ratkaisun käytettävyysongelmaan. 

– Teknologia olisi saavutettavampi isommalle joukolle ihmisiä, jos se piilotettaisiin ChatGTP-tyyppisen käyttöliittymän taakse. Fiksulta tekoälyltä voisi siten selkokielellä kysyä, miten se ratkaisisi esimerkiksi jonkin vanhustenhuollon tai koulutustarjonnan sijoittamiseen liittyviä ongelman, ja järjestelmä antaisi kysymykseen selkokielisiä vastauksia.

Riskit pitäisi kartoittaa

Entä paikkatietoon liittyvät kyberriskit? Alsuhailin mielestä lasi on jo varmaankin kaatunut monien paikkatietokantojen osalta. On tuhannen taalan kysymys, mikä on sopiva suojaamisen taso. 

– Mihin vedetään avoimuudelle raja, jolla ei vielä rajoiteta omaa kehittymistä? Kaikkea ei voi laittaa suinpäin jakoon, eikä toisaalta kaikkea tietoa pidä sulkea kassakaappiinkaan, Alsuhail pohtii.

– Siihen tosiasiaan on varmasti jo havahduttu, että erilaisista viattomista aineistoista yhdistelemällä voidaan saada sellaista tietoa, jolla voidaan aiheuttaa haittaa.

Yksittäisen aineiston tuottajan pitäisi pystyä arvioimaan tarkkaan, millä kaikilla tavoin sillä voitaisiin aiheuttaa haittaa. 

– Siihen tarvittaisiin hyvä tarkistuslista, johon olisi koottu perusaskelmerkit paikkatietokantojen turvallisuudelle. Nyt sellaista ei ainakaan minun tietääkseni ole. Esimerkiksi kuntien tapa julkistaa yhteiskunnan toiminnalle elintärkeän infran sijainnit vaihtelee.

Oma kysymyksensä on, että harjaantumaton silmä saattaa tulkita väärin paikkatiedon sisältämän korrelaation kausaliteetiksi.  

– Sanotaankin, että valeen, emävaleen ja tilaston jälkeen tulee teemakartta. Yhdistettynä sosiaaliseen mediaan nämä väärät tulkinnat muuttuvat nopeasti leviäväksi disinformaatioksi, Alsuhail sanoo.

– Paikkatieto ei ratkaise kaikkia datan hahmottamisen ongelmia. Senkin kanssa tarvitaan tervettä kriittisyyttä ja medialukutaitoa. Karttavisualisointien laatiminen onkin oma taiteenlajinsa, varsinkin, jos sellaisia lähdetään esittämään suurelle yleisölle. 

Faris Alsuhail

Faris Alsuhail on pohtinut paikkatietokysymyksiä muun muassa Suomen ympäristökeskus Syken paikkatietopalvelut-tiimissä ja Helsingin kaupungilla. Hänen nykyinen työpaikkansa on vuoden alusta toiminut EU-rahoitteinen Location Innovation Hub, jota koordinoi Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus. 

– Autamme pieniä ja keskisuuria yrityksiä hyödyntämään paikkatietoa. Kentällä riittäisi potentiaalia, mutta aloituskynnys on monille liian korkea, Alsuhail kuvaa. 

– Partneriverkostomme avulla nämä yritykset pääsevät kokeilemaan paikkatietoratkaisujen sopivuutta palvelutuotantoonsa tai tuotekehitykseensä, saavat koulutusta ja voivat hyödyntää testiympäristöjä esimerkiksi sisätilapaikannuksessa tai droonien käytössä. Tarjoamme myös teknisempää apua ja bisneskonsultaatiota liiketoiminnan ideointiin sekä tukea rahoitusinstrumenttien hyödyntämiseen.