Nimike tekee asiantuntijan – vai tekeekö?

Ei missään nimessä, sillä vastavalmistuneilla ensimmäinen työtehtävä saattaa hyvin olla asiantuntijatasoa hieman matalampi. Moni organisaatio haluaa itse kasvattaa tulevat asiantuntijansa. Harjoittelua sisältävä tehtävä mahdollistaa osaamisen ja asiantuntijuuden kasvun. Yleensä työn vaativuuden kasvaessa tehtävä päivittyy esimerkiksi harjoittelijan, tutkimusassistentin tai traineen nimikkeestä asiantuntijaroolia kuvaavaksi. Mikäli nimike ei tahdo kestää kehityksessä mukana, voi asian ottaa esihenkilön kanssa puheeksi. 

Loimulaisten alojen nimikekirjo on valtava – jäsenrekisteristämme löytyy yli 1 000 erilaista työtehtävää kuvaavaa nimikettä. Uran alussa työskennellään tyypillisesti asiantuntijana, tutkijana, suunnittelijana ja tohtorikoulutettavana. Myös koulutustaustaan perustuvat nimikkeet kuten geologi ja kemisti ovat tyypillisiä. Nimikkeen pitäisi perustua työn sisältöön ja organisaatiossa tai palkkausjärjestelmässä käytettäviin tehtäviin. Aina nimikekään ei kuvaa tehtävää, ja uusiin tehtäviin siirryttäessä voidaan myös pohtia yhdessä, mikä nimike olisi sopivin.

Yksityisellä sektorilla ei kuitenkaan aina ole käytössä palkkausjärjestelmää toisin kuin yliopistoilla, kunnissa ja valtiolla. Se saa aikaan myös nimikkeisiin laajaa kirjoa sekä englanninkielisiä versioita. Kun nimikkeiden käyttö on kirjavaa, onkin tärkeää kuvata haastattelussa tai CV:ssä sitä, mitä on oikeasti tehnyt kyseisessä tehtävässä. Vaikka nimike olisi assistentti, mutta työ on ollut vaativaa ja itsenäistä, kertoo se asiantuntijuuden kasvusta. 

Toisaalta ei kannata säikähtää nimikkeitä, jotka kalskahtavat hienolta – vastavalmistuneita työskentelee paljon erilaisissa päällikkötehtävissä. Yleisin on projektipäällikkö, mutta on hyvä huomioida, että senkin sisältö vaihtelee. Työnkuvaa ja vastuita on hyvä avata aina näkyviin.

Lisätietoa loimulaisten toteutuneista palkoista www.loimu.fi/palkkatietoa