Pääkirjoitus: Huoltovarmuus ja helpotuksen huokaus

Poikkeuksellisessa tilanteessa selviytymisen varmistaminen ottaa aina vain enemmän tilaa julkisessa keskustelussa. Mediassa maalaillaan erilaisia häiriö- ja kriisitilanteita, ja kaikki toki tietävät, miksi. Asiantuntijat antavat neuvoja siitä, miten vettä ja ruokaa, lääkkeitä, lämmikettä ja käteistä rahaa pitäisi jokaisen varata kriisitilanteen varalta. Ja mitä kaikkia tarvikkeita, välineitä ja laitteita pitäisi jokaisesta kodista löytyä. Somejulkkikset postailevat kuvia omista kotivara-arsenaaleistaan, ja ruokakaupassakin näkee aiempaa useammin ostoskärryissä kanisterivettä.

Pandemia-ajan rajoitukset antoivat jonkinlaista tuntumaa siihen, minkälaista on elää poikkeustilanteessa. Monilla on jo kokemusta esimerkiksi eristyksissä selviytymisestä. Uusiin, toisenlaisiin poikkeustilanteisiin varautumisen miettiminen – tarvikkeilla, mutta myös henkisesti – alkaa kuitenkin jo tuntua uuvuttavalta.

Siksi on helpottavaa lukea tämän numeron Valokeilasta siitä, miten yhteiskunnan tasolla huoltovarmuus on Suomessa organisoitu. Suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti, erilaiset tilanteet ja riskit ennakoiden. Viranomaisten, elinkeinoelämän ja tutkimuslaitosten yhteistyöllä.

Huoltovarmuus kun ei enää niinkään tarkoita sitä, että suuri määrä vaikkapa huopia tai hernekeittopurkkeja on varastoitu peltihalliin jonnekin kaupungin laidalle. Kysymyksessä on kattava, hyvin organisoitu järjestelmä, jossa kaikille yhteiskunnan kriittisille toimialoille on omat suunnitelmansa siitä, miten toimintakyky voidaan ylläpitää poikkeusolosuhteissa pitkittyvänkin kriisin aikana. Lue Valokeila-kokonaisuudesta, mitä kaikkea kriisitilanteiden turvaamisessa on otettu huomioon. Turvallisuus on tärkeää, mutta niin on myös turvallisuudentunne – se on perustarve, josta on syytä pitää huolta!