Paikallisen sopimisen muutokset etenevät eduskuntakäsittelyyn keväällä

Hallitusohjelman kirjaukset paikallisesta sopimisesta ovat laajoja. Tämän mukaisesti lainsäädäntöä esitetään uudistettavaksi siten, että paikallinen sopiminen on nykyistä huomattavasti laajemmin mahdollista myös työnantajaliittoon kuulumattomissa yrityksissä sekä myös niillä työpaikoilla, joilla ei ole valittuna liittoon kuuluvaa henkilöstön edustajaa. Lisäksi säännöksiä halutaan muuttaa niin, että myös yrityksen kanssa tehdyllä työehtosopimuksella voidaan sopien poiketa samoista työlainsäädännön säännöksistä, joista poikkeaminen on nyt mahdollista vain valtakunnallisella työehtosopimuksella.

Kolmikantainen työryhmä käsitteli viime syksystä lähtien paikalliseen sopimiseen liittyvää lakihanketta. Käytännössä kuitenkaan tässä työryhmässä ei otettu juurikaan huomioon palkansaajapuolen näkemyksiä. Nyt lausuntokierroksella 12.4. asti oleva hallituksen esityksen luonnos on laadittu pitkälti elinkeinoelämän toiveita mukaillen. Palkansaajakeskusjärjestöt ovat jättäneet yhteisen eriävän mielipiteen esitykseen, ja Loimu laatii lausuntopalveluun myös oman lausuntonsa lakiesityksestä. Muutosten on suunniteltu tulevan voimaan 1.1.2025.

Mikä muuttuisi paikallisessa sopimisessa?

Mikäli muutokset tulevat voimaan, niin jatkossa työpaikkatasoisessa, työehtosopimuksen mahdollistamassa paikallisessa sopimisessa sopijaosapuolena ei tarvitse olla työnantajaliittoon kuuluva yritys. Lisäksi henkilöstön puolesta sopijana ei enää tarvitse välttämättä olla luottamusmies, vaan edustajan puuttuessa paikallinen sopiminen on mahdollista tehdä myös ns. enemmistöpäätöksin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esim. 10 henkilön työpaikalla riittää kun 6 on sopimassa työehtojen heikentämisestä työehtosopimuksen mahdollistamissa rajoissa – muutokset sitovat tällöin myös sitä vastustanutta henkilöstöä. 

Muutokset tuovat epävarmuutta tulevaisuuden työelämään

Työntekijöille lakia paremmista työehdoista voidaan aina jo nykyisen käytännön mukaisesti sopia ns. paikallisesti. Suuressa osassa ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksia paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat muutenkin varsin laajat. Käytännössä, jos paikallisen sopimisen mahdollisuutta laajennetaan lakiteitse liikaa työpaikkatasolla kenen tahansa osapuolten välillä käytäväksi keskusteluksi, saattaa tämä johtaa siihen, ettei työehtosopimuksissa enää sovita monilta osin lainkaan paikallisen sopimisen mahdollisuudesta. 

Kustannuskilpailukyky ei parane työntekijän oikeusturvasta tinkimällä.

Paikallisen sopimisen lisääminen on yksi hallituksen uudistuksista, joilla sanotaan kehitettävän Suomen työmarkkinoita joustavampaan suuntaan. Kustannuskilpailukyky ei kuitenkaan parane työntekijän oikeusturvasta tinkimällä. 

Työlainsäädännön kantava periaate on ns. heikomman osapuolen suojaaminen. Jatkossa tätä periaatetta ollaan murtamassa – pidemmällä tähtäimellä tullaan sitten näkemään se, millaisiksi työelämän pelisäännöt todellisuudessa muodostuvat. Ainakin liittoon kuulumisen merkitys korostuu entisestään, koska ainoastaan liittoon kuulumalla tarjolla on taustatukea työelämän erilaisissa myllerrystilanteissa.