Paikkatiedolla paikka terveysasemalle?

Oulun yliopiston Kerttu Saalasti -instituutin tutkimusjohtaja ja dosentti Ossi Kotavaara kertoo, että kansallisessa tutkimuksessa hyödynnettiin väestötietoja 250 metrin tilastoruuduittain, joista laskettiin saavutettavuus lähimpään terveyspalveluun eli terveysasemalle, apteekkiin, hammashoitolaan ja neuvolaan.

– Laskimme matka-ajat autolla, kävellen ja myös joukkoliikenteen matkaketjuja käyttäen. Kävi ilmi, että lähes 80 prosenttia maan väestöstä tavoittaa autolla lähimmän terveysaseman reilussa kymmenessä minuutissa, ja 90 prosenttia pääsee palvelun luo alle 15 minuutissa, Kotavaara kertoo.

– Joukkoliikenteen matkaketjuilla noin 70 prosenttia suomalaisista pystyy saavuttamaan terveyspalvelun noin puolessa tunnissa.

Palvelut oikeisiin paikkoihin

Pohjois-Pohjanmaasta tehdyssä selvityksessä terveyspalvelujen saavutettavuutta tarkasteltiin kilometrin väestöruuduissa, joissa asuvien asiointitarvetta painotettiin iän perusteella. Sen perusteella katsottiin, millaisia optimaaliset palvelupisteiden sijainnit voisivat olla ilman kuntarajoja. 

– Pyrimme selvittämään mahdollisuuksia optimoida terveyspalveluverkkoa. Käytännössä selvitimme, millä palvelupisteiden lakkautuksilla aiheutettaisiin pienintä vahinkoa palvelujen saavutettavuuteen, Kotavaara selittää.

– Vaikka muutamaa tuhatta ihmistä koskeva palvelutason muutos olisi koko maakunnan väestöön nähden vähäinen, heille itselleen se on iso asia, ja halusimme tehdä senkin selvästi näkyväksi tässä tarkastelussa.

Tutkijat myös ennakoivat väestöennusteiden avulla nykyisten terveyspalvelujen saavutettavuutta vuoden 2030 väestön kannalta. Yllättäen tulokset eivät juuri eronneet nykyisellä rakenteella lasketuista.  

– Palveluverkon saavutettavuus ei parantunut siirtämällä yhtäkään nykyistä terveysasemaa taajamasta toiseen, eli terveysasemat oli sijoitettu optimaalisille paikoilleen aluerakenteessa ilman raskasta datalaskentaakin. Mutta vaikka laskennalla ei saataisi merkittäviä muutoksia aikaan, sillä voidaan tarjota riippumatonta tietoa palvelurakennetta koskevien päätösten pohjalle. Silloin ainakin ymmärretään myös saavutettavuuden osalta, mistä on päätetty ja miten se vaikuttaa.

Millaista laskentaa tutkimus edellytti? 

– Analytiikan valmistelu lähtee datasta: tarvitaan paikkatietomuotoon tuotettu palveluverkkodata, palvelujen hyödyntäjät eli väestö ikäryhmittäin sekä paikkatietomalli liikenneverkosta. Joukkoliikenteen avoimet aikatauluaineistot paikkatietomuodossa mahdollistavat myös julkisen liikenteen matkaketjujen laskennan aikataulut, odotusajat ja kävelymatkat huomioiden, Kotavaara sanoo.

– Sovelsimme tutkimuksessa useita olemassa olevia menetelmiä aikaisempaa tarkemmin ja laajemmin. Kansallisella tasolla saavutettavuuden laskenta – eri kulkumuodoilla ja aikatauluihin perustuva joukkoliikenne huomioiden – vie tunneista päiviin ja maakuntatasolla tehtävä saavutettavuuden optimointi minuuteista tunteihin.

Tällä hetkellä Kotavaara työryhmineen on mukana vihreää kaupunkisuunnittelua kehittävässä Suomen Akatemian ja EU:n rahoittamassa Transformative cities -hankkeessa.

–  Hyödynnämme siinä myös Telian kanssa yhteistyössä matkapuhelinaineistoista saatavia liikkuvuustietoja. Niiden myötä meidän ei tarvitse enää olettaa, miten liikumme eri toiminnoissa ja minkälainen kokonaisuus työstä, opinnoista ja harrastuksista muodostuu. 

Pohjois-Pohjanmaan terveyspalveluverkon saavutettavuutta koskeva tutkimus julkaistiin 2020 Oulun yliopiston julkaisusarjassa yhteistyössä Oulun yliopiston Kerttu Saalasti -instituutin, Kauppakorkeakoulun ja Maantieteen tutkimusyksikön yhteistyönä. Sotepalvelujen saavutettavuutta kansallisella tasolla koskeva tutkimusartikkeli julkaistiin 2021 Applied Geography -lehdessä yhteistyössä Oulun yliopiston maantieteen tutkimus­yksikön laitoksen ja Pohjois-­Carolinan yliopiston kanssa.