Paneelissa puhuttua: Miten torjua luontokatoa?
Itämeripäivänä 26.8. järjestetyssä paneelikeskustelussa ryhmä suomalaisia ympäristöalan asiantuntijoita pohti luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä Suomessa. Tilaisuuden juontajana toimi Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Petja Pelli.
Luonnon monimuotoisuus vähenee kiihtyvää tahtia maapallolla, myös Suomessa. Yhä useampi eliölaji elää ihmisen rakentaman ympäristön kanssa limittäin ja ihmisen ehdoilla.
– Yksi luonnon perusasioista on erikoistuminen ja sopeutuminen erilaisiin olosuhteisiin sukupolvi toisensa jälkeen. Elinympäristöjen monimuotoisuus syntyy lajien monimuotoisuudesta niiden geneettisen monimuotoisuuden kautta, selvitti tietokirjailija, biologi Juha Kauppinen.
– Luontokato tarkoittaa monimuotoisuuden vähenemistä esimerkiksi maankäytön seurauksena. Eliölajit ovat syntyneet maapallolle kilpailun kautta siten, että niiden ympärillä on monimuotoisuutta. Ekosysteemissä asiat ikään kuin tapahtuvat paremmin, kun elämää on paljon: hiili varastoituu tehokkaammin ja ekosysteemit ovat joustavampia muutoksille.
Suomen ympäristökeskuksen erikoissuunnittelija Ulla-Maija Liukko nosti keskusteluun myös sen, että mitä parempi on monimuotoisuus, sitä paremmin hoituvat myös veden suodatus, ilman puhdistus, pölytys ja hajotus.
– Lajien kirjo on niin vahvasti kytköksissä toisiinsa, että jos korttitalo pala palalta lähtee purkautumaan ja jossain vaiheessa romahtaa kokonaan, se todella tuntuu ihmisten elämässä! totesi puolestaan Luonnonvarakeskuksen tutkija Sanna Kuningas.
Kynnyksen ylittyessä yhdenkin lajin sukupuutto voi romahduttaa korttitalon.
– Me täällä läntisessä teollisuusmaassa emme ehkä edes oikein ymmärrä asiaa, koska riippuvuutemme luonnon ekosysteemeistä tai eliölajien hupeneminen ei näy yhtä konkreettisesti kuin maapallolla jossain toisaalla, jatkoi Juha Kauppinen.
– Onko Pariisin 2015 ilmastosopimus herättänyt mielestänne toimiin luontokadon torjunnassa? kysyi Petja Pelli panelisteilta.
– 1990-luvun alusta saakka on laadittu tämän suuntaisia sopimuksia, mutta niiden tavoitteisiin ei ole ylletty, vastasi Juha Kauppinen.
Suomen uhanalaisten lajien Punaisen kirjan arviossa kaksi vuotta sitten kolmannes Suomen lajeista oli uhanalaisia. Onko Suomen lajisto sitten hyvässä kunnossa muihin maihin verrattuna?
Uhanalaisia lajeja on suhteellisesti eniten tuntureilla ja soilla.
– Itämeren rannikolla Merenkurkussa taas löytyy jääkauden jälkeisen maankohoamisen seurauksena muodostuneita fladoiksi ja kluuveiksi nimettyjä vesialtaita, joiden yhteys mereen pikkuhiljaa häviää, mutta eliöstö jää. Nämä elinympäristöt ovat uhanalaisia, Sanna Kuningas kertoi.
Mitä Suomessa sitten pitäisi nyt ensimmäisenä tehdä monimuotoisuuden uhan torjumiseksi?
Liukko toivoo, että kaikki luonnonvaroja käyttävät pohtisivat, mitä tehdä, jottei tekemisen vaikutus luonnolle olisi niin raju, totesi Ulla-Maija Liukko.
– Valtiotasolla on relevanteilla ministeriöillä tällä hetkellä menossa vuoteen 2030 saakka isot hankkeet, joissa kunnostetaan ja ennallistetaan lajien elinympäristöjä. Ei kirjoituspöydällä vaan kädet mullassa ja mudassa.