Piipun varjosta vastuunkantajaksi

Siinä oli jotain eksotiikkaa, Terhi Koipijärvi muistelee. Metsämiehet pörräsivät kotikulmilla Mäntässä Serlachiuksen paperitehtailla viisaan näköisinä. Miksei joku friidukin voisi olla miesten joukossa, hän pohti.

Lapsuudessa ja nuoruudessa metsä oli alati läsnä. Mäntässä lähestulkoon jokainen oli töissä paperi- tai sellutehtaalla. Isä oli metsätalousinsinööri. Omena ei pudonnut kauas puusta, sillä tytär hakeutui heti ylioppilaaksi tulon jälkeen Jämsänkosken metsäkonekouluun. Niistä opeista sai ammentaa myöhemmin, kun Koipijärvi sai tehtäväkseen opettaa venäläisille miehille metsurin ammatin saloja. Se ei olisi onnistunut hienohelmalta.

Venäjässäkin oli jotain eksoottista. Se oli lähellä mutta kuitenkin vieras. Neuvostoliitosta ja myöhemmin Venäjästä tuli Koipijärven kohtalo ja käänteentekevä vaihe työuralla. Koipijärvi valitsi venäjän kielen koulun kahdeksannella luokalla, ”koska siinä oli jotain erikoista ja kaikki eivät sitä osanneet”, ja oppi venäjää sen verran, että taidot riittivät myöhemmin venäjäntaitoisista työntekijöistä kilpailevalle työnantajalle. Venäjän opinnot jatkuivat yliopistossa.

Ensimmäinen työnantaja, Venäjän puukauppabisneksessä toimiva kauppahuone Aranna, ei tosin päästänyt työntekijäänsä rajan taakse, koska tämä oli nainen. Se oli syy vaihtaa työpaikkaa. Seuraavakin oli kauppahuone. Thomesto lähetti kielitaitoisen asiantuntijansa monesti Venäjälle. Milloin rajan takana mentiin resiinalla, milloin helikopterilla. 

– Venäjällä näin ensimmäistä kertaa todellista köyhyyttä metsäkylissä, Koipijärvi kertoo. 

Se ei kuitenkaan lamaannuttanut, vaan herätti. Koipijärvi kiinnostui kansainvälisistä tehtävistä – sekä puun alkuperästä. Venäläisiä metsiä samotessa löytyi muutakin: ajatus vastuullisuudesta. 1990-luvulla ympäristöasioita ei sillä nimellä vielä kutsuttu, mutta juuri siitä puun alkuperän selvittämisessä oli kyse.

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1993 valmistunut metsänhoitaja löysi Venäjästä ”nichensä”. 

Arkinen vastuullisuustyö jalostui vuosien mittaan missioksi ja missio vastuullisuuden periaatteiksi, joita Koipijärvi työsti eri työnantajien palveluksessa. Pikkuhiljaa sosiaalinen, ympäristöllinen ja taloudellinen vastuullisuus ujuttautui metsäyhtiöiden johtoryhmien puheisiin ja liiketoiminnan ytimeen. Se oli tarkoituskin. Vastuullisuuden oli juurruttava ylimmän johdon mieleen ja yhtiön strategiaan. Muuten kauniit puheet eivät muuttuisi käytännön teoiksi.

Mukana muutoksessa

Terhi Koipijärvi on eittämättä keitetty monessa liemessä, mutta se ei näytä verottaneen välittömyyttä ja avoimuutta. Vuoden 2011 metsänhoitajasta puuttuvat kaikki perinteisen ison johtajan elkeet. 

Koululaisena hän oli ”erittäin innostunut, ulospäinsuuntautunut, pirun tosissaan ja ahkera”. ”Johtajatyyppiä, veturina ja aina ottamassa tilanteen haltuun.” Sen hän uskaltaa sanoa nyt, 51-vuotiaana, kun CV pullistelee toinen toistaan kiinnostavampia titteleitä.

Arannaa ja Thomestoa seurasivat Suomen metsäyhdistys, Metsäliitto ja Stora Enso. Nykyisissä tehtävissään Metsähallituksen viestintäjohtajana metsätieteiden maisteri on ollut syksystä 2017 asti.

Tehtävät ovat vaihdelleet paljon kovan myllerryksen läpikäyneessä metsäteollisuudessa. On pakko kysyä, mikä oma teko tuntuu merkittävimmältä.

Koipijärvi hiljenee ja miettii tovin. – Olen yksi vastuullisuusagendan uranuurtajista. Siinä olen tehnyt kädenjäljen, hän lopulta sanoo. 

Yhtenä tärkeimmistä globaaleista hankkeista Koipijärvi mainitsee Stora Enson vuonna 2014 käynnistämän ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin. Koipijärven mukaan yksikään yritys ei ollut aiemmin raportoinut liiketoimintansa vaikutuksista ihmisoikeuksiin yhtä läpinäkyvästi. 

Tuntuu hyvältä, että sai olla mukana siinä työssä. – Globaalissakin yrityksessä yksittäinen ihminen voi saada paljon aikaiseksi, hän toteaa. 

Ihmisoikeuksien ajaminen vastasi hänen arvojaan, joista ylin on oikeudenmukaisuus. Se joutuu joskus koville, sillä yritysmaailmassa käydään ajoittain kovaa peliä kulisseissa, eivätkä ratkaisut aina tunnu oikeudenmukaisilta. Johtotehtävissä olevilta vaaditaan turnajaiskestävyyttä. Se ei kehity yksin, vaan yhdessä muiden kanssa. 

Stora Enson käynnistämä ihmisoikeusvaikutusten arviointi on Terhi Koipijärven mukaan yksi tärkeimmistä globaaleista hankkeista.

Koipijärvi on saanut runsaasti tukea. Kotona häntä kannustettiin erilaisten harrastusten pariin. Luontaiselle kilpailuvietilleen hän löysi kanavan aitajuoksusta ja metsätaitoilusta. Työuralla tukea ovat antaneet hyvät esimiehet, muun muassa Metsäliitto Osuuskunnan entinen varatoimitusjohtaja Martin Lillandt. 

– Hän näki plussani, kansainvälisyyden, ympäristöasiat ja vuorovaikutustaidot, Koipijärvi muistelee.

Jälkimmäisiä tarvitaan viestintäjohtajan mukaan metsäalalla entistä enemmän, samoin erilaisuuden hyväksymistä. Koipijärvi on kokenut monta kertaa sen, että perinteisellä alalla kyseenalaistaja halutaan panna ruotuun. 

– Vanha komentokulttuuri ei ole tätä päivää. Nyt tarvitaan dialogitaitoja. On siedettävä konflikteja ja kritiikkiä ja oltava avarakatseinen eri sidosryhmiin päin, Koipijärvi korostaa.

Viestintäjohtaja tarvitsee tätä kaikkea, sillä hän on myös yhteiskunnallinen vaikuttaja. Koipijärvi on paitsi Metsähallituksen edustaja myös vastuullisuuden sanansaattaja. Ilmastonmuutos on esimerkki siitä, että asioita – metsääkään – ei voi tarkastella yksinomaan Suomen näkökulmasta.

– Tarvitsemme paljon hyviä tutkijoita, rakentavaa keskustelua ja kansainvälistä yhteistyötä, hän korostaa. 

Metsäkeskustelussa on saatava ”rajat auki”.

CV

• 1990–1992 Aranna Oy, harjoittelija
• 1993 MMM, metsänhoitaja
• 1993–1999 Thomesto Oy, Suomi ja Ruotsi, myyntipäällikkö
• Suomen Metsäyhdistys 1999–2000, tiedottaja
• Metsäliitto 2000–2003, laatu- ja ympäristöpäällikkö, kansainvälinen puunhankinta
• Moelven, Norja, hallituksen jäsen 2005–2006
• Metsäliitto, 2003–2010, VP ja SVP, Environment and Corporate Responsibility
• Stora Enso, 2010–2017, SVP Global Responsibility, Director Resources
• 2017 – Metsähallituksen viestintäjohtaja
• Kirja: Sari Kuvaja, Terhi Koipijärvi: Yritysvastuu – Johtamisen uusi normaali (Kauppakamari, 2017)
• Johtamiskokemusta kotimaan lisäksi globaalissa toimintaympäristössä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa
• Tämänhetkiset hallituspaikat: FIBS ry, PEFC Suomi ja Ypäjän Hevosopisto