Post doc -tutkijana USA:ssa
Yhdysvalloissa nuoret metsäntutkijat joutuvat rakentamaan omat yhteistyöverkostonsa itse. Tutkimustyön edistymistä seurataan tarkasti, mutta samalla heitä myös tuetaan ja sitoutetaan tiedeyhteisön jäseniksi.
Lilli Kaarakka työskentelee Postdoctoral research fellow -nimikkeellä Coloradon yliopiston Boulderin kampuksella Denverin lähistöllä. Tutkimustyö rahoitetaan Suomen kulttuurirahaston Post doc pool -yhteisön myöntämällä kaksivuotisella apurahalla, jolla tuetaan vastikään Suomesta väitelleiden nuorten tutkijoiden työskentelyä ulkomailla.
Kaarakka työskentelee professori Laura Deen vetämässä työryhmässä, johon hänen lisäkseen kuuluu yksi tohtoritason ja muutamia maisteritason opiskelijoita. Deen lisäksi Kaarakan ohjaajana toimii Nature Conservancy -ympäristöjärjestön (TNC) Minnesotan ja Etelä- ja Pohjois-Dakotan tutkimusjohtaja Meredith Cornett.
Parempaa hiilensidontaa
Kaarakka väitteli Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa syksyllä 2018 metsämaaperän ja -kasvillisuuden palautumisesta niihin kohdistettujen erilaisten käsittelyjen aiheuttamista häiriöistä. Samalla hän tutki typen ja hiilen varastoja maaperässä.
– Selvitin myös ensimmäisenä Suomessa, kuinka paljon kantojen korjuun yhteydessä metsästä poistuu hiiltä ja mitä maaperässä tapahtuu käsittelyn vaikutuksesta, hän kertoo.
Boulderissa Kaarakka tutkii metsien hoidon vaikutusta hiilen varastoihin Minnesotan ja Suurten järvien metsissä. Ne sijaitsevat lauhkean ja boreaalisen vyöhykkeen raja-alueella, jolla ilmaston lämmetessä lauhkea vyöhyke siirtyy pohjoisemmaksi ja lajikokonaisuus muuttuu.
– Pohjois-Minnesotassa tietyt kasvupaikat ja niiden boreaaliset lajit, kuten mustakuusi, palsamipihta ja eräät tuija- ja lehtikuusilajit ovat eteläisimmillä alueillaan ja siten herkimmillään olosuhteiden muutoksille. Siksi pyrin myös selvittämään, millaisilla toimilla paikallisia lajiyhteisöjä voitaisiin tukea ja ylläpitää ja miten metsänhoidollinen kokonaisuus samalla liitettäisiin hiilen sidontaan, Kaarakka kuvaa.
– Täällä on metsiä, joiden hiilensidontakykyä voitaisiin selvästi nostaa tekemällä kevyitä metsikönhoitotoimenpiteitä. Järjestelmä ja omistusolot ovat kuitenkin hyvin erilaiset Suomeen verrattuna, eikä suomalaisia ratkaisuja voi sellaisenaan kopioida tänne.
– Täällä on metsiä, joiden hiilensidontakykyä voitaisiin selvästi nostaa tekemällä kevyitä metsikönhoitotoimenpiteitä. Järjestelmä ja omistusolot ovat kuitenkin hyvin erilaiset Suomeen verrattuna, eikä suomalaisia ratkaisuja voi sellaisenaan kopioida tänne.
Pitkän linjan hiilentutkimusta
Tutkimuksessaan Kaarakka pyrkii yhdistämään maaperän hiilipitoisuustietoa metsänhoidolliseen dataan, ja tarvittaessa myös omissa kenttätutkimuksissa kerättävään dataan.
– Sekä viranomaiset että Nature Conservancy haluavat kehittää maankäytön ohjaukseen menetelmiä, joilla torjuttaisiin kustannustehokkaasti ilmastonmuutosta. Pyrin osaltaan määrittämään, mitä se voisi tarkoittaa käytännössä.
Metsänomistajien ja muiden toimijoiden keskeinen taustavaikutin tutkimuksiin osallistumiseen ja niiden rahoittamiseen on halu päästä kehittymässä oleville hiilimarkkinoille
– Päästökaupan ongelmana on, että jos jossain puuta säästetään, samat puut voidaan periaatteessa kaataa jostain muualta. Minun tutkimukseni kuitenkin tähtää hiilensidontaa parantavien metsänhoidollisten mekanismien kehittämiseen sen tilalle, että metsässä ei tehdä mitään, Kaarakka linjaa.
– Avohakkuiden ja metsän hoitamatta jättämisen väliltä on mahdollisuus löytää hiilensidonnan kannalta optimaalinen tapa hoitaa metsiä. Tarvitsemme tietoa, jotta pystyisimme yhdistämään määrälliset tuottotavoitteet puun hyvään laatuun ja metsän mahdollisimman hyvään kykyyn sitoa hiiltä.
Määrittelystä analyysiin
Kaarakka tarkastelee USA:ssa ensimmäisten joukossa maaperän valtavia hiilitaseita.
– Selvitän parhaillaan, mitä alan kirjallisuudessa ja tutkimuksessa puhutaan parantavista metsänhoitotoimista, ja mitä ne edes ovat. Pyrin määrittelemään, mitkä voisivat olla metsänpohjan hiilensidontaa parantavia toimenpiteitä tietyillä Pohjois-Minnesotan metsätyypeillä, Kaarakka selittää.
– Seuraava vaihe on koota dataa US Forest Servicen metsien inventoinnista eli FIA:sta ja yhteistyötä tekeviltä tutkimusryhmiltä. Pyrin muodostamaan karkean yleiskuvan siitä, millaiset eri metsätyyppien hiilivarastot ovat, miten metsänhoito on mahdollisesti vaikuttanut niihin ja voiko metsänhoidolla vaikuttaa niihin.
Verkoston tukemana
Miten amerikkalainen tiedemaailma eroaa suomalaisesta? Kaarakka sanoo, että niissä amerikkalaisissa tutkimuslaitoksissa, joissa hän on toiminut, maisteriopiskelijat pyritään sitomaan tiedeyhteisön toimintaan aikaisemmin kuin Viikissä aikoinaan.
– Täällä opiskelijoita rohkaistaan pitämään esitelmiä, osallistumaan tieteellisiin kokouksiin ja julkaisemaan artikkeleita. Helsingissä toisaalta tehdään enemmän ja laajempaa yhteistyötä kuin täällä. Täällä tulee myös ikävä Suomessa tavallisia laitoksen yhteisiä kahvihetkiä ja niiden mahdollistamia keskusteluja.
Viikissä vallitsee vahva inklusiivisuuden henki, kun taas Yhdysvalloissa korostuu verkostoitumisen tärkeys.
– Suomessa sai häärätä omalla aikataululla. Täällä odotetaan, että suoriudut ja että asiat etenevät, mutta sinua ei toisaalta jätetä yksin. Kontrolli tapahtuu kuitenkin mukavan inklusiivisella tavalla. Esimerkiksi itselläni on tällä hetkellä kahden viikon välein skypepuhelu Minnesotassa työskentelevän ohjaajani kanssa, Kaarakka kuvaa.
– Seuranta on jatkuvaa mutta myönteistä, ja siihen sisältyy mahdollisuus saada palautetta ja tukea. Jos esimerkiksi koet olevasi jumissa jonkin asian suhteen, kollegan nopea kommentti voi avata tutkimuksellisen pullonkaulan.
Lilli Kaarakka CV
- 2003: Kansainvälinen lukiotutkinto Windhoek International Schoolissa Namibiassa
- 2007: Opiskelijaksi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan Viikissä
- 2012–2013: Maisteritutkinnot USA:sta ja Helsingistä, gradu bioenergiaharvennuksen vaikutuksesta maaperään ja puuston kasvuun
- 2018: Väitös Helsingissä maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä edistävässä GFOREE-tutkimusohjelmassa
- 2019: Työskentely Post doc -tutkijana käynnistyy Coloradon yliopiston Boulderin kampuksella. Työskentelyn mahdollistaa Suomen kulttuurirahaston Post doc pool -yhteisön kaksivuotinen rahoitus.