Rannikon sora- ja hiekkavarannot jo vähissä
Ympäristöministeriö on selvittänyt merihiekan ja merenalaisten mineraalivarojen kestävää käyttöä.
Selvityksen teossa mukana ollut vanhempi tutkija Jari Rintala Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että selvityksellä on varauduttu merihiekkaan kohdistuvan kiinnostuksen lisääntymiseen.
Meren pohjalta haettavaa hiekkaa ja soraa voitaisiin käyttää täyttömaana, minkä lisäksi seulottu kiviaines saattaisi kelvata betonin raaka-aineeksi.
Muualla Euroopassa meren pohjalta nostettua kiviainesta käytetään paljon ja varannot ovat merkittäviä myös Suomen rannikolla. Kiinnostusta lisää meillä se, että rannikkoseutujen sora- ja hiekkavarannot ovat melko vähäisiä ja niistä on jo käytetty iso osa. Esimerkiksi Helsingin seudulle joudutaan tuomaan soraa Hämeestä lähes sadan kilometrin etäisyydeltä.
Maa-aineksen hakeminen meren pohjasta kuulostaa kalliilta ja hankalalta. Hankinta edellyttää kaivamista tai ruoppaamista veden päällä, merikelpoisia aluksia ja tavaran välivarastointia maalle.
Rintalan mukaan toiminta voi silti olla taloudellisesti järkevää, jos logistiikka saadaan tehokkaaksi.
– Merellä ainesta voidaan toisaalta kerätä ja kuljettaa tehokkaasti suuria määriä. Kustannuksia kertyy samalla myös maalla tapahtuvassa maa-aineshankinnassa.
Merellä toiminnan ympäristövaikutukset voivat olla huomattavat. Pohjan myllääminen voi esimerkiksi vapauttaa ravinteita sekä haitallisia kemikaaleja, tuhota elinympäristöjä ja lisääntymisalueita sekä lisätä sameutta.
Rintala toteaakin ympäristövaikutusten selvittämisen olevan tärkeää lupia harkittaessa. Ympäristöministeriön esityksessä suositellaan ottoalueiden sijoittamista valoisan vyöhykkeen alapuolelle ja niin kauas merelle, ettei toiminta synnytä eroosioriskiä rannikolle. Toiminnassa pitäisi samalla välttää laajamittainen hienojakoisen aineksen leviäminen virtausten mukana.
Huomiota kiinnitetään myös aineksen laatuun suhteessa käyttötarkoitukseen. Toiminnassa ei pitäisi ajautua ”kohdekohtaiseen optimointiin”, jossa arvokkaampaankin käyttöön soveltuvaa kiviainesta päätyy täyttömaaksi.
Suomessa merenpohjan kiviaineksen hyödyntämiseen on myönnetty muutamia lupia, joiden saajana on ollut metsähallitus. Materiaali on päätynyt sataman täyttömaaksi.
– Mantereelle ainesta ei ole toistaiseksi viety.
Rintala kertoo merihiekan kiinnostaneen rakentajia aiemminkin. Asia oli enemmän esillä esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten, jolloin metsähallituksen tytäryhtiö Morenia Oy teetätti Perämeren merihiekan nostosta ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja haki ottamislupaa Porin edustalle. Lupaa ei saatu, hanketta vastustivat esimerkiksi kalastajat ja matkailuala.