Saadaanko suojelualueita myös valtamerille?

YK:ssa on päästy 15 vuoden keskustelujen jälkeen sopimukseen kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevien meri­alueiden suojelusta. Treaty on Biodiversity Beyond National Jurisdiction eli suomeksi aavan meren suojelusopimus on määrä allekirjoittaa YK:n yleiskokouksessa syyskuun 20. päivä. Tämän jälkeen sopimus pitäisi ratifioida 60 maassa. Kunnianhimoinen tavoite on päästä maaliin jo vuonna 2025 YK:n merikonferenssissa Nizzassa. 

Lainsäädäntöneuvos Sara Viljanen ympäristöministeriöstä kertoo sopimuksessa olevan neljä peruspilaria.

Ensimmäinen näistä on ympäristövaikutusten arvioinnin tekeminen myös aavalla merellä toteutettaviin hankkeisiin. Velvoitteen piiriin kuuluvat kaikki ”vähäistä suuremmat” hankkeet. Asia on nähty ajankohtaiseksi, koska perinteisen kalastuksen ja merenkulun ohella valtameriin kohdistuu entistä laaja-alaisempaa kiinnostusta, joka voi liittyä esimerkiksi energian, raaka-aineiden tai ruuan tuotantoon.

Hankkeista tehdään ensin esiarvio, jolla vaikutukseltaan hyvin vähäiset hankkeet voidaan rajata velvoitteen ulkopuolelle. Selvityksiä ei tarvitse tehdä, jos joku haluaa esimerkiksi soutaa valtameren yli. Kynnys on kuitenkin tarkoitus pitää Viljasen mukaan varsin matalana.

Perinteisen YVA:n tavoin selvityksen tekee hankkeen toteuttaja, jonka jälkeen arviointiselvitys julkaistaan. 

– Selvitystyön laatua arvioi ja selvityksen tekemistä voi avustaa jäsenvaltioitten osapuoli­kokous, joka perustaa tätä varten tieteellis-teknisen asiantuntijaelimen. 

YVA on kuitenkin vain arvio vaikutuksista, ei lupa. Toiminnan valvonnassa tukeudutaan YK:n merioikeusyleissopimukseen, jonka hengessä säännöt määrää ja valvonnasta vastaa se valtio, jonka lipun alla toiminta tapahtuu. Periaate on sama kuin merenkulussa, missä käytäntö on johtanut mukavuuslippulaivastojen syntyyn. Eli yhtiöt on viety pitkälti valtioihin, jotka asettavat toiminnalle vähiten velvoitteita ja kustannuksia. 

– Riski on todellinen myös tässä yhteydessä. Toiveena kuitenkin on, että YVA:n saama julkisuus nostaa vastuuttoman toiminnan aiheuttaman mainehaitan riskiä.

Suojelualueiden perustaminen

Viljanen pitää Suomen ja EU:n kannalta erityisen tärkeänä sopimuksen toista peruspilaria, joka on suojelualueiden perustamismahdollisuus. Aiemmin tällaiseen ei ole ollut tehokasta välinettä alueilla, jotka eivät ole minkään kansallisen lainkäyttövallan piirissä.

Asialla on kiire, koska taustalla on tavoite saada 30 prosenttia maasta ja merestä suojelun piiriin vuoteen 2030 mennessä. Valtioiden kansallinen lainsäädäntö ylettyy vain noin 370 kilometrin päähän rannasta, kaksi kolmasosaa merestä on valtiollisen suojelun tavoittamattomissa. 30 prosentin suojelutavoitteen toteutuminen edellyttää näin suojelua myös aavalla merellä.

Suojeluun määriteltävien alueiden pitäisi olla myös merkittäviä meriekosysteemien kannalta.

– Toiveena onkin ratifioinnin nopea toteutuminen, jonka jälkeen suojelussa päästäisiin käytännön toimiin. 

– Vuosi 2030 lähenee jo kovaa vauhtia.

Viljasen mielestä suojelussa pitäisi kiireestä huolimatta huomioida määrän ohella myös laatu, eikä 30 prosentin tavoite saisi johtaa ”paperipuistoihin”, joiden merkitys jää vähäiseksi. 

– Suojeluun määriteltävien alueiden pitäisi olla myös merkittäviä meriekosysteemien kannalta.

Kuka hyötyy geenivaroista?

Neuvotteluissa käytiin kovaa vääntöä merestä löydettävien geenien ja molekyylien taloudellisesta hyödyntämisestä. Moni uskoo luonnosta löytyvän aineita, joilla on iso taloudellinen potentiaali esimerkiksi kosmetiikassa tai lääketeollisuudessa. Koska tämäntapaisten luonnonvarojen taloudellinen hyödyntäminen ei onnistu köyhiltä valtioilta, ne olivat vähällä kaataa koko sopimuksen neuvottelujen loppumetreillä. 

Lopulta päästiin kompromissiin, jonka mukaan tutkimuksissa kertyvää tietoa jaetaan avoimesti, minkä lisäksi osa ansaituista varoista ohjataan köyhiä maita auttaviin rahastoihin.

Rahaa köyhille valtioille

Köyhien valtioiden neuvotteluvoiman tuloksena sopimuksessa on myös neljäs pilari, missä rikkaat valtiot sitoutuivat jakamaan teknologiaa, asiantuntijuutta ja selvää rahaa köyhille valtioille. 

Nähtäväksi jää, kaatavatko kaksi viimeksi mainittua pilaria koko sopimuksen. Ratifiointi voi olla kyseenalainen monissa valtioissa, jos sopimus nähdään taas yhtenä uutena kehitysapuautomaattina. 

Viljasen mukaan köyhille maille virtaava raha on kuitenkin korvamerkittyä.

– Varat eivät ole avointa kehitysapua, vaan ne on tarkoitus kohdentaa merellisen ympäristön suojeluun ja sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseen. 

Viljanen pitää suojelusopimuksen syntymistä tärkeänä osin myös vihreän siirtymän takia. Se lisää paineita myös valtamerien hyödyntämiseen entistä tehokkaammin.

– Vaikka teolliset hankkeet palvelisivat vihreää siirtymää, niissä pitäisi huomioida myös meriekosysteemien hyvinvointi. 

Tavoitteet

• Aavan meren suojelusopimuksen ratifiointi 2025
• 30 % meripinta-alasta suojelun piirissä 2030