Sipoonkorpi: Palvelumuotoilua ja perinneympäristöjä
Kymmenvuotias Sipoonkorpi on toinen Helsingin naapurissa sijaitsevista kansallispuistoista. Vaikka sen alue on rikkonainen ja koostuu useasta toisistaan erillään olevasta palasesta, puiston käyntimäärä ylitti 200 000:n rajan pandemiavuonna 2020, eli se on kolminkertaistunut muutamassa vuodessa.
Puistonjohtaja Harri Karjalainen kertoo, että luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä ovat Sipoonkorven perinnebiotoopit, eli metsälaitumet ja niityt. Niitä pidetään yllä yhteistyössä paikallisten viljelijöiden kanssa.
– Elinvoimaisten perinneympäristöjen ansiosta Sipoonkorvessa esiintyy esimerkiksi pystykiurunkannus niin runsaana, että sen varaan on saatu istutettua pikkuapollo-perhonen, vaarantunut laji, jonka uhanalaisuus johtuu nimenomaan laidunmaiden vähenemisestä. Juttu jatkuu videon jälkeen
Puistoa on pala palalta kasvatettu ja täydennetty aktiivisella maanhankinnalla ja yhteistyössä alueen kuntien kanssa. Karjalaisen mukaan haasteena on silti edelleenkin vähänkään pitempien retkeilyreittien luominen, sillä se vaatii runsaasti erilaista sopimista myös alueen ulkopuolisten tahojen kanssa.
Kunnat ovat aktivoituneet puiston hyödyntämisessä. Vantaa panostaa Kuusijärven ulkoilualueen kehittämiseen. Sipoo on puolestaan perustamassa Sipoonporttia, johon liittyy pysäköintialue ja jossa on yksityistä kansallispuistoon liittyvää palvelutoimintaa.
– Puiston virkistyskäyttöä haittaa parkkipaikkojen vähyys. Vaikka kesällä 2021 kokeiltiin ensimmäistä kertaa myös kansallispuistoa kiertävää bussilinjaa, parkkipaikkojen tarve on kasvanut kävijämäärien kasvun suhteessa. Kysyntään pyritään vastaamaan laajentamalla nykyisiä pysäköintialueita ja vuokraamalla sopivia alueita kunnilta.
Virkistyskäytön suunnittelussa pitää tasapainoilla kulumisen ja reittien kiinnostavuuden ja vaihtelevuuden välillä.
– Jos reitti on maisemiltaan mielenkiintoinen ja kulkemiseen mukava, 90 prosenttia ihmisistä pysyy niillä. Jos reittejä on vähän ja ne ruuhkautuvat, osa ihmisistä lähtee omille reiteilleen, mikä kuluttaa luontoa. Marjastajat ja sienestäjät liikkuvat joka tapauksessa polkuverkon ulkopuolella maastossa.
Sipoonkorvessa ja Nuuksiossa on pyritty rakentamaan myös polkujuoksijoiden ja maastopyöräilijöiden tarpeisiin soveltuvia reittejä. Myös hormillisia tulipaikkoja on lisätty samalla kun kävijöiden tekemiä laittomia nuotionpaikkoja on pyritty hävittämään.
