Spesialismin harha
Monet loimulaisten alojen opiskelijat mieltävät itsensä spesialisteiksi, vaikka todellisuudessa työpaikat, joihin he sijoittuvat, on tarkoitettu generalisteille.
Loimun urapalvelupäällikkö Suvi Liikkanen arvioi, että tutkimusmaailmassa vallitseva vahva spesialistinäkemys heijastuu opiskelijoihin puhtaissa luonnontieteissä.
– Opiskelija saattaa mieltää itsensä spesialistiksi ja uskoa työllistyvänsä tehtyään pienen tieteellisen projektin jollain tietyllä tekniikalla. Hän ei osaa arvostaa hankkimiaan yleisempiä taitoja, esimerkiksi viestinnässä ja projektinsuunnittelussa, Liikkanen kärjistää.
– Alalle on hakeuduttu jonkin voimakkaan kiinnostuksen ajamana, vaikkapa halusta perehtyä kemialliseen analytiikkaan tai syövän biologiaan, eikä opiskelija sen vuoksi näe monipuolisuutta ja sitä kautta generalistisuutta arvona.
Kemistillä pitäisi opiskelijoiden mielikuvissa olla jokin ’kemistitehtävä’ eikä ymmärretä, että niitä ovat esimerkiksi monet laadun- ja tuotannonhallinnan tehtävät. Omaa tutkintoa voisi myös laajentaa esimerkiksi kauppa- tai hallintotieteiden opinnoilla.
– Aika harva loimulainen on ihan todellinen spesialisti, esimerkiksi tutkimusuralle lähtenyt tiettyihin aihepiireihin syvällisesti perehtynyt ammattilainen. Sen vuoksi kannustan opiskelijoita myös tunnistamaan ja hyödyntämään osaamistaan laajasti työnhaussa.
Opettajaksi, tutkijaksi vai virkamieheksi?
Selkeitä professioita loimulaisilla aloilla on kourallinen: opettajiksi opiskelee joissakin pääaineissa ehkä kolmasosa opiskelijoista, toisissa aineissa heidän osuutensa on marginaalinen.
Liikkasen mielestä tutkijanura on myös tavallaan professio. Tutkijan tehtävä on yleisesti tunnettu, vaikka tutkimusaiheiden ja tutkijoiden erilaisten taustojen kautta työn sisältö onkin moninainen.
– Akateeminen maailma on pyramidi, jossa seuraavalle asteelle pääsijöitä karsitaan kovalla kädellä joka portaalla. Pudokkaiden joukossa on paljon sellaisia, jotka ovat vahvasti jo samaistuneet uraan tutkijana. Iso kynnys on väitöskirja, jonka jälkeen todella moni joutuu etsimään muita töitä, Liikkanen pohtii.
– Moni myös toivoisi voivansa jäädä perustutkimustyöhön itseään kiinnostavien aiheiden pariin. Tiedemaailmassa on kuitenkin oletusarvona edetä tieteen portailla: valitset aiheesi, kokoat oman tutkimusryhmän, ohjaat ja opetat muita. Lopulta teet yhä enemmän hallintoa ja yhä vähemmän varsinaista tutkimustyötä.
Mitä lähemmäksi ekosysteemin kärkeä edetään, sitä generalistisempaan suuntaan oma työ siis kehittyy. Se koskee myös kolmanteen loimulaiseen professioon eli virkamiehiksi siirtyviä loimulaisia.
– Virkamiesura lähtee yleensä alkuun tietyn osaamisen, esimerkiksi ilmastoasiantuntemuksen kautta. Virkamiestehtäviin sisältyy kuitenkin substanssiosaamisen ohella myös koko lainsäädäntö- ja hallinto-osaamisen kenttä. Urapolku virkamiehenä voi alkaa esimerkiksi ympäristötarkastajan tehtävistä, jossa on ymmärrettävä lainsäädäntöä. Jossain vaiheessa olet sitten edennyt ministeriöön, jolloin uraa kantavana tekijänä on hallinnollinen osaaminen.
Loimu palvelee generalistialojen haasteissa:
Loimun verkkosivuille loimu.fi/urapalvelut/tyollistyminen-ja-ura on koottu tietoa työllistymisestä ja uravalinnoista:
Mahdollisuus omien vahvuuksien ja valintojen pohdintaan yhdessä uravalmentajan Petra Beddan kanssa: urapalvelut@loimu.fi
Räätälöidyt koulutukset ja uratilaisuudet loimulaisten opiskelijoiden kampuksilla ja verkossa: loimu.fi/tapahtumakalenteri
Verkkovalmennukset oman osaamisen tunnistamisen ja työnhaun tueksi:
loimu.fi/tapahtumakalenteri