Suomalaiset rokoteosaajat asialla

Kotimainen hanke, jossa kehitetään adenoviruskuljetinta hyödyntävä nenäsuihkeena annosteltava koronarokote, nosti suuren yleisön tietoon, että Suomessa kehitetään rokotteita. Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet muistuttaa, että Suomessa on muutenkin tehty ja tehdään hyvää rokotetutkimusta.

– Koronarokotehankkeen ohella käynnissä on useita kiinnostavia projekteja rokotteiden kehittämiseksi erilaisiin tauteihin. Tyypillisesti ne ovat käynnistyneet aiheesta kiinnostuneiden yksittäisten tutkijoiden ja tutkimusryhmien aloitteesta ja vetäminä, Rämet sanoo.

– On lähdetty ratkomaan jotain ongelmaa, ja rokotus on sitten valittu keinoksi siinä. Ja kun tällaisia hankkeita on riittävästi, niiden ympärille alkaa kehittyä osaamisen ekosysteemi.

Esimerkiksi korkeatasoisesta suomalaisesta osaamisesta Rämet nostaa FIT Biotechin pitkäaikaisen HIV-rokotehankkeen. Se oli aikaansa edellä geeniteknologian hyödyntämisessä, mutta jäi HIV-lääkityksen kehityksen jalkoihin. Suomessa tehdään myös muun muassa malaria-, tuberkuloosi- ja norovirusrokotteisiin tähtäävää tutkimusta ja tuotekehitystä.

Kliinisten kokeiden suurvalta

Suomalaisen rokotetutkimuksen keskeinen tukijalka ovat kliiniset potilastutkimukset, joissa Suomi on ollut perinteisestikin todella vahva. Taustalla vaikuttaa terveydenhuollossa vallitseva vahva tutkimuksen kulttuuri, jossa arvostetaan kliinistä tutkimustyötä. 

Rämet vetää Suomen osalta kansainvälistä moni­keskustutkimusta, jossa tutkitaan Pfizerin ja Biontechin mRNA-koronarokotteen toimivuutta alle 12-vuotiailla lapsilla.

– Suomen vahvuus kliinisessä tutkimuksessa perustuu vahvaan julkiseen terveydenhuoltoon ja hyviin rekistereihin. Lisäksi meillä on aikaisempiin hankkeisiin perustuva hyvä kansallinen maine, Rämet kehuu. 

– Jos haluaa tutkia jotain tiettyä sairautta, tutkittavat potilaat löytyvät usein keskitetysti esimerkiksi yliopistosairaaloista. Suomen vahvuus on myös siinä, että kansalaiset voivat luottaa viranomaisiin ja koko terveydenhuollon järjestelmään, mikä on tutkimusten onnistumiselle välttämätöntä.

Oma tuotanto puuttuu

Meillä ei toisaalta ole ollut omaa rokotetuotantoa vuoden 2003 jälkeen. Rokotteita valmistavat pääasiassa isot väkirikkaat maat sekä kansainväliset lääkejätit, joilla on tarvittava organisaatio ja riittävät taloudelliset resurssit.

Omasta lääketuotannosta on keskusteltu huoltovarmuuskysymyksenä. Rämet ei kuitenkaan usko, että Suomen huoltovarmuus olisi ollut nyt pandemian aikaan yhtään parempi, vaikka Kansanterveyslaitos olisi edelleenkin valmistanut rokotteita. 

– Oli iso onni, että mRNA-rokoteteknologia tuli maailmalla juuri nyt saataville, enkä pysty näkemään, että olisimme pystyneet varautumaan mRNA-rokotteen tekemiseen. Nyt teknologiaa hyödynnettiin kahdessa pienessä ja nopealiikkeisessä yrityksessä, jotka saivat aikaan – toki innovaatiovaiheen jälkeen muiden tuella – aivan uutta teknologiaa edustavat rokotteensa.

Eurooppalaisten lääkejättien GSK:n ja Sanofin yhteishanke ei sen sijaan edennyt odotetusti. Se osoitti, että ennakkoon vahvimmalta vaikuttava hanke ei lopulta välttämättä osoittaudukaan parhaaksi.

– Silloin kun pandemia uhkaa, se ei ole hyvä hetki lähteä pystymetsästä kehittämään rokotetta. Sen vuoksi on tärkeää, että tiedettä tehdään mahdollisimman laajasti, jotta tarvittaessa löytyy ideoita ja tietoa uusien innovaatioiden pohjaksi.

– Tieteessä läpimurrot tapahtuvat usein vähän yllättäen ja yllättäviä reittejä, eivätkä välttämättä tiettyyn tavoitteeseen tähtäävän hankkeen tuloksena. On tärkeää, että tiedettä tehdään mahdollisimman laajasti, jotta tarvittaessa löytyy ideoita ja tietoa uusien innovaatioiden pohjaksi, Rämet pohtii. 

– Silloin kun pandemia uhkaa, se ei ole hyvä hetki lähteä pystymetsästä kehittämään rokotetta. Uudet mRNA-rokotteet eivät tippuneet tyhjästä. Todella paljon on täytynyt osata hyvin erilaisia asioita, jotta ne on saatu aikaiseksi.

Suomalaisen nenäsumuterokotehankkeen taustalla ovat Itä-Suomen yliopistossa tehdyt geenihoidot rakkosyöpään ja siitä saatu osaaminen. 

– Tällaisessa pandemiatilanteessa tutkimuskenttä muuttuu tavoitteelliseksi ja erilaista osaamista valjastetaan käyttöön. Minusta paras tapa varautua pandemiaan on harjoittaa mahdollisimman laadukasta ja laaja-alaista tutkimusta.

mRNA-vallankumous

Uuden rokotteen kehittämiseen on perinteisesti sanottu tarvittavan kymmenen vuotta ja miljardi dollaria. Uusien koronarokotteiden kehitysprosessit olivat kuitenkin ennennäkemättömän lyhyitä. 

– Moderna on kertonut, että heillä oli rokote suunniteltuna kahdessa päivässä viruksen genomin julkistamisesta. Siitä 40 päivässä rokotetta oli valmiina ampullissa ja siitä 21 päivässä päästiin aloittamaan kliiniset kokeet. Prosessia ei pysty kyllä hirveästi tuosta nopeuttamaan.

Uusien mRNA-rokotteiden erityisvahvuus pandemiatilanteessa on se, että rokotettavan elimistö saadaan itse tuottamaan sitä viruksen osaa, tässä tapauksessa koronaviruksen piikkiproteiinia, joka herättää rokotetussa toivotun puolustusvasteen. Rokotteessa tarvittava mRNA valmistetaan synteettisesti tuotantolaitoksessa.

– Koska viruksia ei tarvitse kasvattaa rokotteen raaka-aineeksi, mRNA-rokotteiden tuotantovarmuus on ollut hyvä ja sovitut rokote-erät on saatu suurimmaksi osaksi ajallaan. Virusten kasvattamisessa on niin monta liikkuvaa osaa, että jos viruksen saanto viljelmästä ei ole toivottu, kuten AstraZenecalle kävi, sille ei voi tehdä mitään. Viruksia ei voi saada käskemällä lisääntymään yhtään nopeammin.

– Uusi teknologia nopeuttaa ja muuttaa rokotteiden kehitysprosessia ja voi hyvin olla, että tulevaisuuden rokotteet ovat yleisemminkin mRNA-tyyppiä, Rämet pohtii. On kuitenkin liian aikaista sanoa, että niin varmasti tapahtuu, vaikka esimerkiksi Modernalla on jo runsaasti hankkeita, joissa teknologiaa hyödynnetään muiden sairauksien torjunnassa. 

– Sitä on nyt kokeiltu vasta yhden taudin torjunnassa. Jää nähtäväksi, onko se korona­rokotteissakaan viimeinen sana, jos siellä kuitenkin tarvitaan laajempaa puolustusvastetta kuin mitä saadaan pelkästään piikkiproteiinin varassa. Ja on myös mahdollista, että tautiin ei pian enää tarvita rokotetta, jos lasten vastustuskyky virukselle muodostuu altistumisen kautta riittävän hyväksi. 

Pitkä tie ideasta rokotteeksi

– Rokotetutkijan pitää ymmärtää koko ajan, mitä hän on tekemässä ja millainen toimivan rokotteen pitäisi olla, sanoo itsekin aiempaa parempaa tuberkuloosirokotetta kehittävä Mika Rämet.  

Rokotteiden kehittämiseen kuluu yleensä vuosia aikaa. Rokoteaihiota testataan ensin erilaisilla solu- ja eläinmalleilla, minkä jälkeen siirrytään ihmisillä tehtäviin kokeisiin. – Ensin tutkitaan rokotteen turvallisuutta terveillä vapaaehtoisilla, sitten sen tehoa ja oikeaa annostusta tutkitaan muutamilla sadoilla koehenkilöillä ja lopulta sen tehoa ja sivuvaikutuksia selvitetään kymmenien tuhansien koehenkilöiden joukolla, Rämet kuvaa prosessia.

– Ja joka välissä on arvioitava, kannattaako edetä seuraavaan vaiheeseen, sillä hintalappu kasvaa vaihe vaiheelta.

Rokotetutkimuksessa arvioidaan rokotteen yleistä hyötyä. Tutkimukset pyritään suunnittelemaan siten, että osallistujat keskimäärin hyötyvät siitä. 

– Rokotteiden käytössä on erityistä se, että haittavaikutukset nähdään yksilössä ja hyöty vasta koko väestön tasolla. Tämän vuoksi haittavaikutusten sieto on huomattavan huono, Rämet kuvaa. 

Myyntilupaprosessissa korostuu siksi haittavaikutusten perinpohjainen selvittäminen. Vaikka rokotteen tehon voisi usein osoittaa pienemmälläkin määrällä osallistujia, aikaa ja koehenkilöitä tarvitaan sen varmistamiseen, että sillä ei ole yleisiä vakavia haittavaikutuksia.

Mitä vakavampaa tautia ollaan torjumassa, sitä isompia haittavaikutuksia sillä voidaan hyväksyä.

– Koronarokotteiden kohdalla havaitut harvinaiset veren hyytymisjärjestelmän häiriöt osoittivat, että kliinisten testien kaikkia vaiheita tarvitaan ja ne pitää käydä läpi. Tutkimusten tavoitteena on löytää sellaiset haittavaikutukset, joita esiintyy vähintään yhdellä kymmenestätuhannesta rokotetusta. Nyt kun esimerkiksi mRNA-rokotteita on annettu miljardille ihmiselle, kaikki niiden harvinaisimmatkin haitat on mahdollista havaita, Rämet toteaa.