Suomen polku kestävään kehitykseen

Kestävän kehityksen toimikunta perustettiin vuonna 1993 ja se on toiminut yhtäjaksoisesti jo 12 hallituksen aikana. Toimikunta on foorumi, jonka kautta tuodaan koko yhteiskunta mukaan osallistumaan kestävän kehityksen toteutumiseksi tehtävään työhön. Toimikunnassa on ministeriöiden ja korkeimman valtionjohdon lisäksi mukana kuntien, kaupunkien ja maakuntien edustajat, kirkko, tärkeimmät elinkeinoelämän organisaatiot, kaikki palkansaajakeskusjärjestöt sekä laaja kirjo kansalaisjärjestöjä.

– Tämä on maailman pitkäikäisin kestävän kehityksen toimikunta ja kansainvälisesti vertailtuna aivan ainutlaatuinen, kertoo toimikunnan apulaispääsihteeri Marja Innanen. 

Toimikunta on kuin Suomi pienoiskoossa, ja pääsihteeristön kollegat eri puolilla maailmaa ihmettelevätkin lähes viikoittain sitä, miten tällainen toimintamalli on mahdollinen. 

– Kysymys on luottamuksesta – olemme oppineet käymään avointa dialogia, pyrimme ymmärtämään kaikkia osapuolia ja hyväksymme sen, että läheskään kaikesta ei voida olla yksimielisiä. Menemme eteenpäin rakentavilla kompromisseilla, Marja Innanen toteaa. 

Loimun toiminnanjohtaja Mikko Salo on edustanut toimikunnassa Akavaa vuodesta 2019. 

– Kaikkien Suomen korkeakoulutettujen asiantuntijoiden edustajana tulokulmani on se, että meidän pitää pystyä mahdollistamaan näiden huippuasiantuntijoiden työnteko ja se, että he pystyvät omalla työllään edesauttamaan kestävää kehitystä, Mikko Salo toteaa. 

– Kun ajatellaan kestävää kehitystä, niin meidän jäsenemme ovat lukuisissa eri rooleissa tekemässä konkreettista työtä sen eteen. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa se, minkälaista osaamista ja siitä nousevia ratkaisuja tarvitaan, kun siirrymme uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä  uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön. 

Akavalle ja Loimulle on tärkeätä se, että yhteiskunnassa investoidaan oikeasti osaamiseen ja tutkimukseen, josta kestävää kehitystä edesauttavat innovaatiot syntyvät.  

Tiekartta toimeenpanon välineeksi

Tällä hetkellä toimikunnassa työstetään YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman
Agenda2030:n toimeenpanoon liittyviä ratkaisuja: kytkemistä osaksi kansallista kestävän kehityksen työtä, toteutumisen seurantaa ja arviointia Suomessa. 

Käytännössä Suomella menee hyvin useimmissa sosiaalisen kestävyyden tavoitteissa niillä mittareilla, joita Agenda2030:ssä on asetettu. Meidän haasteitamme ovat pääasiassa ympäristöön liittyvät asiat – ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. Lisäksi on huomioitava toimintamme globaalit vaikutukset, kulutuksen kautta syntyvä jalanjälkemme on liian suuri. 

– Suomi on lähtenyt hyvin liikkeelle Agenda­2030:n toimeenpanossa, mutta meiltä puuttuu edelleenkin pitkäjänteisempi, yli vaalikausien ulottuva ajattelu siitä, miten näihin 2030 tavoitteisiin päästään, toteaa toimikunnan pääsihteeri Sami Pirkkala. 

– Lisäksi meillä pitäisi olla parempi näkemys siitä, mitkä ovat ne suomalaisen yhteiskunnan keskeiset järjestelmätason asiat, joita muuttamalla pystymme vaikuttamaan Suomen kestävän kehityksen keskeisiin haasteisiin. 

Tavoitteena on saada koko yhteiskunta osallistettua ja pääsemme Agenda2030:n asettamiin tavoitteisiin.

Vuoden 2020 loppupuolella toimikunnassa käynnistettiin prosessi kansallisen Agenda2030 -tiekartan laatimiseksi. Tiekartan pitäisi antaa pidemmän aikavälin osviittaa siitä, miten ja millaisilla keinoilla Suomi saavuttaa YK:n toimenpideohjelman tavoitteet. 

– Tavoitteena on löytää järjestelmätason ratkaisuja ja luoda sellaisia rakenteita, joilla koko yhteiskunta saadaan osallistettua ja pääsemme Agenda2030:n asettamiin tavoitteisiin, Sami Pirkkala kertoo. 

Tämä työ on nyt käynnissä toimikunnassa, jossa on puheenjohtajiston lisäksi 120 jäsentä ja varajäsentä. Toimikuntatyöskentely on monimuotoista. Käynnissä on intensiivinen työpajojen sarja sekä säännöllisesti toistuvat keskustelufoorumit ja seminaarit. 

– Esimerkiksi eilisessä toimikunnan kokouksessa oli paikalla kuusi ministeriä ja viitisenkymmentä muuta osallistujaa, Marja Innanen kertoo.

Innovatiivinen ote käytännön toimiin 

Kestävän kehityksen toimikunta sinällään on jo innovaatio, vastaavanlaista ei kovin monessa maassa ole. Toimikunta on myös toteuttanut tehtäväänsä innovatiivisella työotteella, jotta hyvät tavoitteet oikeasti myös saavutettaisiin. 

Suomessa jo vuosi 2013 oli käänteentekevä pitkäjänteisessä työssä, kun kansallinen kestävän kehityksen strategia uudistettiin. Kestävä kehitys määriteltiin ihmisten hyvinvoinniksi luonnon kantokyvyn rajoissa. Myös kaiken taloudellisen toiminnan tulisi mahtua näiden rajojen sisäpuolelle. Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumukseen kirjattiin yhteisesti sovitut tavoitteet siitä, mitä pitää tapahtua, jotta kehitys olisi kestävää sekä meillä että globaalisti. 

– Silloin kehitettiin myös sitoumustyökalu, jonka kautta eri tahot voivat tulla mukaan ja antaa omaa toimintaansa koskevia toimenpidesitoumuksia. Sitoumusten tarkoitus on luoda muutosta, niiden pitää olla hyvin konkreettisia, niitä pitää pystyä mittaamaan ja ne raportoidaan työkalun verkkosivuille, Marja Innanen kertoo.

– Juuri nyt koko maailma miettii sitä, miten saadaan kaikki mukaan tekemään kestävää kehitystä, ja tämä meidän mallimme on inspiroinut useita muita maita.

Pidemmän aikavälin innovaatio on myös osallistava kansallinen seurantajärjestelmä, joka tuottaa päätöksenteon tueksi tietoa kestävän kehityksen tilasta eri näkökulmista. Kaikki seurantatieto on avoimesti saatavilla verkossa, ja seurantatietoa tulkitsemaan on perustettu myös vuosittainen kansalaisraati. 

– Myös tämä malli on herättänyt ihailua kansainvälisissä yhteyksissä – se, että kaikki tieto ja näkemykset ovat avoimesti verkossa, ja YK:lle luovutettavaan raporttiin sisällytetään myös kriittiset näkemykset ja arviot, kertoo Innanen.

Oikeudenmukaisilla ratkaisuilla vauhtia kehitykseen

Toimikunnan tehtävä ei ole niinkään nostaa esiin haasteita, vaan kannustaa tekemään ja vauhdittamaan niitä muutoksia, jotka ovat jo lähteneet liikkeelle. Tahtotila viedä asioita eteenpäin ja saada aikaan muutoksia on jo vahva, ja toimikunnan työhön kytkeytyviä hyviä kehitysprosesseja on meneillään.

– Hyvänä esimerkkinä tästä on vaikka meidän ruokajärjestelmämme uudistaminen tai se, miten hyvää energiakeskustelua Suomessa käydään, Sami Pirkkala sanoo. 

– Yhteisymmärrys siitä, mikä on energiajärjestelmän tulevaisuus ja mitä olemme rakentamassa, on laaja.

On myös yhteiskunta- ja elinkeinosektoreita, joilla tätä tahtotilaa pitää vielä vahvistaa, kun yksimielisyyteen varsinaisista tavoitteista ei ole päästy. Avainkysymykseksi nousee oikeudenmukaisuuden kokemus. 

Meidän pitää pystyä maalaamaan tulevaisuus selvästi ja luotettavasti.

– Ristiriitojen ja erimielisyyksien taustalla on usein se ajatus, että muutos ei ole reilu, vaan kohtelee väärin joitain osapuolia siitä joukosta, jota se koskee, Sami Pirkkala pohtii. 

– Siitä keskustellaan nyt suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tätä keskustelua käydään muun muassa kestävän kehityksen toimikunnan yhteydessä toimivassa ilmastopolitiikan pyöreässä pöydässä, joka käsittelee ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuden tematiikkaa. 

– EU:ssa on myös oikeudenmukaisen siirtymän rahasto muutoksiin sopeutumista varten. Kun tehdään näitä muutoksia jonkin sektorin tai toiminnon viherryttämiseksi, niin pitää löytää rahoitusta myös sen kompensoimiseen ja löytää uusia elinkeinoja niille, joita se koskee, Sami Pirkkala toteaa.

Tulevaisuuskuvan on oltava selkeä

Muutokseen liittyvässä päätöksenteossa politiikan pitäisi myös olla erittäin selkeätä pitkällä aikavälillä. Eri sektoreiden toimijoiden pitää pystyä tekemään pitkän aikavälin suunnitelmia voidakseen investoida kestävästi. 

– Meidän pitää pystyä maalaamaan tulevaisuus selvästi ja luotettavasti – miltä se näyttää ja miten asiat tulevat tapahtumaan. Viestintä siitä ei saisi vaihdella riippuen siitä, kuka sitä kulloinkin esittää. 

Nykyisen toimikunnan toimikausi jatkuu yli hallituksen toimikauden seuraavalle hallituskaudelle, ja se saattaa vahvistaa ajattelua yli vaalikausien jatkuvan johdonmukaisen toiminnan välttämättömyydestä.

Tiekarttatyössä käsittelyyn otettuja kysymyksiä pidetään tulevina vuosina esillä toimikunnan työssä ja koetetaan vahvistaa keskustelua ja ymmärrystä siitä, että ne ovat ne muutokset, jotka suomalaisessa yhteiskunnassa on tehtävä.

– Tiekarttatyössä vuoden 2021 aikana työstämme vision 2030-luvulle ja ihan konkreettisia askelia ja toimia, joiden pitää toteutua seuraavien 10 vuoden kuluessa. Sen jälkeen toimikunnan jäsenten tehtävä on viedä niitä eteenpäin tulevina vuosina omissa taustayhteisöissään, sanoo Sami Pirkkala. 

Agenda2030

Agenda2030 on YK:ssa sovittu kestävän kehityksen toimintaohjelma. Sen toimeenpanoa varten käynnistetyssä Tiekartta 2030 -työskentelyssä määritellyt muutosalueet ovat

1. Kestävä ruokajärjestelmä

2. Kestävä energiajärjestelmä

3. Monimuotoisuutta ja hiilineutraaliutta vahvistava metsien, vesien ja maan käyttö

4. Sivistys, osaaminen ja kestävät elämäntavat

5. Hyvinvointi, terveys ja yhteiskunnallinen osallisuus

6. Hyvinvointia edistävä talous ja työ sekä kestävä kulutus

Kestävän kehityksen toimikunta

Kestävän kehityksen toimikunta perustettiin Rio de Janeirossa pidetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin jälkeen 1993. Puheenjohtajana toimii pääministeri. Pääsihteeristö sijaitsee valtioneuvoston kansliassa. 

Tehtävät tiivistetysti

• Globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda2030:n toimeenpanon vauhdittaminen ja kytkeminen keskeiseksi osaksi kansallista kestävän kehityksen työtä, sen toteutumisen seuranta ja arviointi Suomessa
• Tukea eri toimijatahoja ja niiden välistä yhteistyötä, jotta kestävän kehityksen näkökulma ja Agenda2030:n toimeenpano toteutuu laajasti yhteiskunnassa 
• Viedä kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen tavoitteet sekä periaatteet yhteiskunnallisiin käytäntöihin 
• Vahvistaa politiikan johdonmukaisuutta ja tehdä kansallisen kestävän kehityksen politiikasta valtavirtaistaa valtionhallinnossa