Tasa-arvokoulutukset avasivat miesten silmät eriarvoisuudelle

Liiton kaikkien jäsenten on tunnettava olonsa turvalliseksi ja mukavaksi. Se rohkaisee avointa keskustelua. Sama koskee työpaikkoja. Kun naisetkin osallistuvat toimintaan, heille erityisen tärkeät asiat nousevat esiin. Ja meidän miesten on tuettava heitä heidän vaatimuksissaan.

Näin kuvailee oivallustaan indonesialainen rakennustyöläinen ja liittoaktiivi Sumarno (41). Hän on yksi yli sadasta miehestä, jotka ovat osallistuneet SERBUK-liiton miehille suunnattuun tasa-arvokoulutukseen. 

Kansainvälisen rakennus-, metsä- ja puualojen liiton BWI:n hankkeessa rohkaistaan kaikkia pohtimaan ja edistämään tasa-arvoa niin työehtoneuvotteluissa kuin oman liiton toiminnassa. 

SASKin tasa-arvoasiantuntija Tarja Valtosen mielestä tämä on yksi viime vuosien ilahduttavista esimerkeistä, joiden soisi leviävän laajemmallekin.

– Pitkään liikkeen kansainvälistä työtä tehneenä ja seuranneena huomaan asioiden vuosien varrella muuttuneen. Aloitellessani SASKissa 2000-luvun alkupuolella tasa-arvoasiat näyttivät monin paikoin päälle liimatuilta. Toisinaan tuli tunne, että niistä puhuttiin meidän rahoittajien vaatimuksesta. Tasa-arvoteemat oli monesti karsinoitu naistoimikuntiin, joita miehet tuntuivat pitävän juorukerhoina tai ompeluseuroina. Silloin asioita ei saatu liittojen päätöksenteon ytimeen, Tarja Valtonen muistelee.

Monesta organisaatiosta löytyi aiemmin ”women’s desk”, jolla koko asia oli liittojohdon mielestä kuitattu. Usein se tarkoitti yksin puurtavaa naista, joka saattoi olla vaikka kuinka pätevä, mutta vailla riittäviä resursseja tehdä työtään tai saada ääntään kuuluviin.

– Naistoimikunnilla oli liittohistoriassa roolinsa ja paikkansa, ja parhaassa tapauksessa ne pystyivät kaikesta huolimatta saamaan tasa-arvoasioita agendalle. Voimauttamiskoulutukset ja kiintiöt saattavat suomalaisista tuntua vierailta, mutta kyllä niillä on ollut osuutensa kehityksessä. Ne ovat johtaneet nykytilanteeseen, jossa naisten osallistuminen liiton toimintoihin on lisääntynyt selvästi, Valtonen kuvaa.

Esimerkiksi maailmalla toimivien SASKin kumppaneiden hanketoimintoihin naisia ja miehiä on viime vuosina osallistunut suunnilleen yhtä paljon. Myös liittojohtajina, neuvottelijoina ja strategisen päätöksenteon kärkihahmoina näkyy yhä tasaisemmin eri sukupuolten edustajia. Juuri siihen SASKin toiminnalla pyritään.

Irtautuminen stereotyyppisistä roolimalleista on kaikkien etu

Sumarno työskentelee sähköfirmassa ja toimii yritystason ammattiliiton puheenjohtajana. Hän kertoo kasvaneensa perinteisessä jaavalaisessa perheessä. Kotona kunnioitettiin vahvasti esi-isiä ja patriarkaalista kulttuuria. Hänen mukaansa naiset luokiteltiin toisen luokan kansalaisiksi jo hyvin nuorina.

– Menestyvän naisen määritelmä on olla kodin hengetär, hyvä kotiäiti ja loistava kokki. Muunlaiset unelmat murskataan useimmilta naisilta. Jotkut keski- tai yläluokkaiset naiset pystyvät katkaisemaan kierteen, mutta se vaatii paljon.

Stereotyyppiset roolimallit rajoittavat kaikkien elämänvalintoja, myös miesten. Epätasa-arvoiset tilanteet kumpuavat rakenteellisesta eriarvoisuudesta ja valtahierarkioista. Siksi kaikkien osallistuminen on avain kestävään muutokseen. Sumarnolle tasa-arvokoulutus oli aivan uusi kokemus. 

– Ammattiliitot yhdistetään täällä yleensä patriarkaaliseen kulttuuriin. Koulutus muutti näkökulmani. Mielestäni sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen on lisättävä ammattiliittojen työlistalle.

Koulutus opetti hänelle, että sukupuolierottelut juontavat juurensa kulttuurisiin rakenteisiin. Silloin niitä voi myös muuttaa. Naisetkin voivat olla johtajia ja päästä korkeampiin asemiin, kuten monissa maissa on nähty.

Vaikka naiset ovat vähemmistönä Sumarnon työpaikalla ja koko rakennusalalla, hänen mielestään sukupuolitietoista politiikkaa tarvitaan liitossa kipeästi, jotta tasa-arvon kunnioitus kasvaa. Hän haluaa edelleen kehittää tasa-arvotoimintaa ja syventää sen sisältöjä. Asennemuutos vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta toiveena ja tavoitteena on inklusiivisempi ammattiyhdistysliike.

– Opin, että sekä nais- että miestyöntekijöitä on kohdeltava tasa-arvoisesti. Työ- ja liittoympäristö poikkeaa perinteisestä perhepiiristä, jossa kasvoin, ja hyvä niin. Liitoissa on oltava nollatoleranssi seksuaaliselle häirinnälle, joka on Indonesiassa edelleen tabu. Myös naisten vaatimat äitiys- ja kuukautisvapaat ovat asioita, joita ei tähän asti ole otettu tarpeeksi vakavasti.

Loimu tukee Indonesian työntekijöiden oikeuksia parantavaa hanketta Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin kautta. Siinä tasa-arvotyö koulutuksineen on tärkeässä roolissa.

Pienin askelin eteenpäin

Myös Afrikassa miehet on saatu innostumaan tasa-arvotyöstä. Esimerkiksi Ugandan julkisella sektorilla työntekijöitä on SASKin tuella koulutettu ja keskustelutettu häirinnästä ja väkivallasta. 

– Kesti hetken, ennen kuin he rohkaistuivat puhumaan, mutta omassa ryhmässä, ikään kuin leiritulilla, ujous väistyi ja he pitivät kokemuksistaan kertomista suorastaan terapeuttisena, Tarja Valtonen kertoo.  

Hän muistelee myös Malawin teollisuusliittojen tasa-arvokoulutuksessa näkemäänsä silmiä avaavaa metodia.

– Osallistujat jaettiin ryhmiin iän ja sukupuolen mukaan ja heitä pyydettiin kuvailemaan, mistä tavallinen päivä koostuu. Mihin aikaan herätään, mitä tehdään ennen töihin lähtöä, mitä työpäivän jälkeen ja milloin laskeudutaan yöpuulle. Erot olivat huimia!, Valtonen kuvaa.

”Minä menen töistä kotiin huolehtimaan lapsista, jotta vaimoni pääsee iltakouluun.” vastasi eräs nuori mies ja sai aikaan iäkkäämpien kaveriensa parissa valtavan naurunremakan. He kun suuntasivat työpaikalta baariin katsomaan jalkapalloa tai kotiin lukemaan päivän lehteä illallista odotellessa. 

Iäkkäämpien naisten ryhmässä painottuivat suvun, kirkon ja lähiyhteisön asioista huolehtimiseen liittyvät tehtävät. Nuoremmista naisista taas moni sanoi menevänsä kouluun ”ettei tarvitsisi loppuikää ommella vaatteita tehtaassa”. Toki moni nainen iästä riippumatta teki ainakin kaksi työpäivää peräjälkeen: yhden palkallisen tehtaalla ja toisen palkattoman kotona kokkina, siivoojana, pyykkärinä ja lastenhoitajana.

Nuoremmat naiset ja miehet myös kyseenalaistivat liiton käytännön järjestää tärkeitä kokouksia iltaisin kapakassa, koska perheistään ja opinnoistaan huolehtivat eivät niihin pääse. Myös liitto otti oppia harjoituksesta, ja tapaamisten ajankohtia ja paikkoja harkitaan nyt tarkemmin. 

Filippiineillä odotetaan uutta lainsäädäntöä

Myös Filippiineillä miehet ovat ryhtyneet tasa-arvon airuiksi. Siellä keskusjärjestö SENTROlla on jo kauan ollut käytössä turvallisemman tilan periaatteet. Viime aikoina miehet ovat kouluttautuneet tasa-arvoasioissa, mikä kannustaa neuvottelemaan parempia käytäntöjä työpaikoille. 

Tueksi on tulossa myös lainsäädäntö, sillä Filippiinit ratifioi viime joulukuussa ILOn yleissopimuksen C190, ja sitoutuu sitä kautta kitkemään häirinnän ja väkivallan työelämästä. Ratifionti saavutettiin suurelta osin ammattiyhdistyliikkeen aktiivisen vaikuttamistyön tuloksena. Liittojen seuraava tehtävä on varmistaa sen toimeenpano. 

Tämä kaikki on tehty suomalaisten tuella. Tutustu Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKiin ja sen hankkeisiin www.sask.fi