Toivon ylläpitäjä

Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen ala-aula täyttyy iloisesti hälisevistä lapsista. Edessä on päivän kenties jännittävin hetki: oppaan johdolla tehty kierros dinosaurusten, pahkasikojen ja sammakoiden maailmaan.

Jo pienessä sammalmättäässä voi nähdä luonnon ihmeen, toteaa Luomuksen asiakasneuvoja Anni Granroth. Hän on kotonaan pienten iidojen ja anteroiden seurassa. He inspiroivat häntä ja hän heitä. Luonnonilmiöitä on helppo havainnollistaa Helsingin keskustassa sijaitsevassa museossa, jossa eläimet ja kasvit ovat kirjaimellisesti käden ulottuvilla. Luomuksessa saa koskea. Kosketuksista esineet kuitenkin kuluvat, ja Granroth joutuu niitä aina välillä korjailemaan. Tehtävänkuva on museossa laaja ja kiehtova. 

– On valmisteltava näyttelyt, ennen kuin talo aamulla avataan, tehtävä opastuksia, vastailtava asiakkaiden kysymyksiin ja pidettävä oma tietämys ajan tasalla, Granroth luettelee.

Biologin koulutuksen saaneelta filosofian maisterilta edellytetään, että hallussa on viimeisin tieto vaikkapa ilmastonmuutoksesta. Sitä Granroth, 38, opiskeli lukiossa jo 1990-luvulla. Sen jälkeen tietotulva on jatkanut huikeaa kasvuaan. Mutta mitä tiedolla tehdään? 

– Huomasin kouluissa opettajansijaisuuksia tehdessäni, että tieto ei tartu ihmisiin ja siirry käytäntöihin. Oppilaat osaavat asiat kokeissa, mutta tieto ei mene sydämeen? hän kertoo.

– Miksi siis tuottaa ja opettaa uutta tietoa, kun vanhaakaan ei ole sisäistetty? Mitä pitäisi tehdä toisin? Granroth pohti. 

Vastaus löytyi ympäristökasvatuksesta, joka tarjoaa paitsi tietoa myös elämyksiä ja tunteita. Tunnesidettä vahvistamalla kestävään kehitykseen liittyvät ajatukset muuttuvat teoiksi.

Uravalinnan taustalla halu huolehtia eläimistä 

Ennen kuin Granroth sai vakituisen pestin Luomuksen yleisöpalvelutiimistä, hän oli työskennellyt talossa jo useamman vuoden ajan: ensin freelance-oppaana ja sitten näyttelyassistenttina. Jo lapsena hän oli käynyt ihailemassa dinosauruksia äitinsä kanssa. 

Toukokuussa 2017 Granroth valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta pääaineenaan ekologia ja evoluutiobiologia. Luomuksessa avautui paikka, ja Granroth haki sitä. Urapolku avautui enemmän tai vähemmän itsestään.  

– En ole paljon suunnitellut, vaan vain aina tehnyt asioita, jotka ovat kiinnostaneet ja herättäneet intohimoa. Alun perin minusta piti tulla eläinlääkäri, koska olin jo lapsena kiinnostunut eläinten oikeuksista, hän kertoo.

Halu huolehtia eläimistä johdatti hänet myöhemmin biologian opintojen pariin. Metsän eläimet tulivat tutuiksi isovanhempien kesäpaikassa Räyskälässä. Mummi ja pappa tarkkailivat tiiviisti lähiympäristöään ja ottivat lapsenlapsensa mukaan marjastamaan, sienestämään ja kalastamaan. 

– Tunsin kasvilajeja ja tiesin, mikä on myrkyllinen ja mitä voi hyödyntää, Granroth muistelee. 

Yhteisen tekemisen mallia Granroth noudattaa omassa perheessäänkin. Esikoinen oli mukana Jäämeren rannalla näytteiden, meritähtien, keruussa ensimmäisen kerran neljän kuukauden ikäisenä. 

Vapaaehtoistyöstä hyötyä

Lasten ja nuorten ympäristökasvatukseen Anni Granroth paneutui jo ennen yliopisto-opintojaan. Hän suoritti luonto-­ohjaajan kaksi ja puoli vuotta kestävän koulutuksen Uudenmaan Maaseutuopistossa Hyvinkäällä. Ansioluetteloon sai lisätä muun muassa luonto-ohjaajan ja keruutuoteneuvojan tittelit. 

– Opinnot olivat painonsa arvosta kultaa, sillä niissä oppi konkreettisia taitoja ympäristökasvatuksesta, Granroth toteaa.

Taidoista on ollut hyötyä muun muassa Villa Elfikin luontotalossa sekä Vantaan luontokoulussa, joissa Granroth työskenteli opintojensa ohessa luonto-oppaana, sijaisopettajana sekä ympäristökasvattajana. 

Erityisen painoarvon Granroth antaa vapaaehtoistyölle. Sitä hän on kartuttanut Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä, Helsingin yliopiston biologianopiskelijoiden ainejärjestö Symbioosissa sekä Ilmastovanhemmissa. 

– Vapaaehtoistyöstä on valtava etu työllistymisessä, eivätkä vapaaehtoiset ole suinkaan ilmaisia järjestöilleen. Työnantajat arvostavat sitoutumista ja vastuullista toimintaa. Hiilivapaa Suomi -järjestössä olen saanut vaikuttamis- ja konsulttikoulutusta. WWF:ssä olin ryhmänjohtaja öljyntorjuntajoukossa. Ilmastovanhemmissa olen taloudenhoitajana tehnyt tilinpäätöksiä, Granroth sanoo. 

Työ ja aktivismi täydentävät luontevasti toisiaan. Granroth elää niin kuin opettaa: vain aktiivisesti toimimalla voi muuttaa maailmaa.

Anni Granroth / CV

• 2004–2006, 2009–2017 ympäristökasvattaja Vantaan luontokoulussa
• 2007–2008 luonto-opas Villa Elfvikin luontokoulussa, Espoo
• 2011–2013 äitiyslomalla
• 2013–2015 eri tehtäviä Luomuksessa
• 2016 filosofian maisteri
• 2017 biologian ja maantieteen aineenopettaja
• 2017– asiakasneuvoja Luomuksessa