Toivottavasti hapantunut kolumni: Vaikeaa sopimista

Tätä kirjoittaessani (3.4.) Loimun jäseniä koskevat työ- ja virkaehto­sopimusneuvottelut ovat pahasti kesken ja elävät koko ajan. Tilanne on poikkeuksellinen. Minun urallani ei ole vielä koskaan käynyt niin, että loimulaiselta kannalta kaikkien merkittävimpien sektoreiden ja toimi­alojen eli teollisuudessa päänavaajana toimivan teknologiateollisuuden ja loimulaisittain merkittävimmän kemianteollisuuden, yliopistosektorin sekä valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden neuvottelut olisivat yhtä aikaa täysin kesken. 

Teknologiateollisuudessa akavalaiset ovat joutuneet jo lakkoilemaan, kemianteollisuudessa ja valtiosektorilla olemme antaneet lakkovaroitukset ja yliopistojenkin tilanne on luisumassa kohti työtaisteluita, ellei tapahdu nopeaa ratkaisua.

Syyt tilanteelle vaihtelevat sektoreittain. Teknologiateollisuudessa kyse on siitä, että työnantajia edustava Teknologiateollisuuden Työnantajat ry ei suostu antamaan akavalaisille ylemmille toimihenkilöille ja asiantuntijoille yhtä korkeita kaikille tulevia palkkojen yleiskorotuksia kuin toimihenkilöille ja suorittaville työntekijöille. Kemianteollisuus ry puolestaan pitää kiinni työnantajien tiukasta koordinaatiosta eikä suostu edes keskustelemaan palkankorotuksista ennen kuin teknologiateollisuuden sopimus on tehty.

Valtiolla tilanne on kenties kaikkein räikein. Maan hallitusta työnantajana edustava Valtion työmarkkinalaitos on tarjonnut valtion työntekijöille yhteensä 6,3 prosentin palkankorotuksia kolmelle seuraavalle vuodelle, kun teknologia­teollisuudessa tähän mennessä saavutetut neuvotteluratkaisut sisältävät yhteensä 7,8 prosentin palkankorotukset kolmelle vuodelle. Valtion työntekijät pitävät esityksiä suorastaan loukkaavina – niiden hyväksyminen tarkoittaisi valtion palkkakehityksen entistä pahempaa jälkeen jäämistä teollisuuteen verrattuna. 

Työtaisteluvalmius työntekijöiden keskuudessa syntyy käytännössä aina siitä, että työntekijät eivät koe tilannettaan ja kohteluaan reiluksi. Siitä on kyse nytkin. Teollisuudessa työnantajat pyrkivät sopimaan ylemmille toimihenkilöille heikommat yleiskorotusehdot kuin muille työntekijäryhmille. Valtiolla työnantaja, eli viime kädessä maan hallitus, tarjoaa työntekijöilleen härskillä tavalla reilusti alempia palkankorotuksia kuin yksityisellä sektorilla on nähty sen jälkeen, kun maan hallitus ensin runnoi väkisin läpi niin sanotun vientimallilain, jonka mukaan vientialat määrittävät kollektiivisten palkankorotusten tason. Valtiotyönantajan mielestä asia onkin lopulta niin, että vientialat määrittävät katon, valtiotyönantaja lattian.

Lehden painamiseen ja jäsenille lähettämiseen kuluu muutamia päiviä siitä, kun tämäkin kolumni on kirjoitettu. Kolumnia kirjoittaessani en ole varmaan koskaan ennen yhtä paljon toivonut, että Loimu-lehden kolahtaessa jäsenten postiluukuista teksti olisi hapantunut ja olisimme saaneet ehdoiltaan hyväksyttäviä työ- ja virka­ehtosopimuksia merkittäville loimulaisille sektoreille ja toimialoille. Sen eteen työskentelemme tällä hetkellä hartiavoimin.